Vammaispalvelulain tarkoitus

Vammaispalvelulaki yhdistää palveluiden osalta aiemman vammaispalvelulain ja kehitysvammalain. Vammaispalveluiden sisällöt ja toteuttamistavat uudistuvat. Vammaispalvelulain alussa on kuvattu, mitä tämän lain mukaisilla palveluilla ja niiden toteuttamisprosesseilla tavoitellaan.

Uuden vammaispalvelulain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan: 

1) toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa sekä ehkäistä ja poistaa niiden toteutumisen esteitä;  

2) tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista;  

3) turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Lain tarkoituksen tulee ohjata sen soveltamista 

Lain tarkoitus vaikuttaa vahvasti vammaisten ihmisten oikeuksiin, koska se ohjaa viranomaista lain toteuttamisessa sekä palveluita koskevien säännösten tulkinnassa ja soveltamisessa. Näin on myös yksittäisten päätösten tasolla esimerkiksi valmennuksesta päätettäessä. Lain tarkoitus pitää aina ottaa huomioon vammaispalveluiden suunnittelu- ja päätöksentekoprosessissa. Lain tarkoitus vaikuttaa palveluiden tuottamis- ja toteuttamistavan valintaan. Se vaikuttaa myös sen arviointiin, saako vammainen henkilö hänelle yksilöllisesti sopivia palveluja muiden lakien, kuten esimerkiksi sosiaalihuoltolain nojalla. Lain tarkoituksen pitää ohjata palvelun käytännön toteutumista. Näin ei synny laitosmaisia käytäntöjä, joissa asiakas on passiivinen palvelujen vastaanottaja, eikä toimi itse.

Vammaisella henkilöllä on oikeus olla mukana aktiivisesti suunnittelemassa ja toteuttamassa palveluita. Hänellä on lisäksi oikeus ilmaista itseään ja tulla kuulluksi sekä vaikuttaa aidosti prosessin kulkuun. Lakia on sovellettava sopusoinnussa sen tarkoituksen kanssa. Tavoitteena on, että vammaisten henkilöiden yksilölliset tarpeet tulevat entistä paremmin huomioiduiksi.

Lain tarkoitukseen on sisällytetty keskeisimmät perustuslain ja YK:n vammaissopimuksen periaatteet, joita vammaispalvelulailla on tarkoitus toteuttaa. Niiden huomioinnissa näkyy perus- ja ihmisoikeussääntelyn kehittyminen eteenpäin. Uuden lain lähtökohtana toimivatkin itsemääräämisoikeus ja osallisuus tärkeänä osana ihmisarvoista elämää. Vammaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus päättää itse omista asioistaan ja osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa yhteiskunnan toimintaan.

Yhdenvertaisuus, osallisuus ja osallistuminen 

Vammaispalvelulain tarkoitus korostaa velvoitetta toteuttaa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten keskeisiä yhdenvertaisuuden ja osallisuuden periaatteita sekä yleisellä tasolla että jokaisen vammaisen ihmisen elämässä. Tähän liittyy olennaisesti muun muassa syrjinnän kielto.

Yhdenvertaisuusperiaatteeseen kuuluu vaatimus tasapuolisesta kohtelusta ja johdonmukaisuudesta hallintotoiminnassa. Keskeistä on se, toteutuuko tosiasiallinen yhdenvertaisuus. Ihmisoikeussopimukset ja Suomen kansallinen lainsäädäntö kieltävät syrjinnän esimerkiksi vamman perusteella. Perustuslaissa yhdenvertaisuusperiaate viittaa juuri syrjinnän kieltoon sekä ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä. Se ei tarkoita kuitenkaan välttämättä samoja palveluja kaikille.

Osallisuus tarkoittaa sitä, että ihmisillä on mahdollisuus, oikeus ja velvollisuus aktiivisesti osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä. Osallisuuden toteutuessa ihmisellä on valtaa sekä omissa että kaikille yhteisissä asioissa. Osallisuus on toimijuutta omassa elämässä, kuten päätöksenteossa ja vuorovaikutussuhteissa. Yksilötasolla osallisuus ilmenee henkilön omana kokemuksena ja yhteisössä jäsenten keskinäisenä arvostuksena, luottamuksena sekä mahdollisuutena vaikuttaa yhteisössä. Yhteiskunnan tasolla osallisuus tarkoittaa mahdollisuuksien ja oikeuksien toteutumista sekä ihmisten keskinäistä vastavuoroisuutta. Politiikan tasolla osallisuudella tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka vahvistavat ihmisten osallistumista ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Osallisuuden toteutumisesta voidaan puhua silloin kun ihminen siirtyy kohderyhmässä olijasta tekoja tekeväksi toimijaksi.

Ihminen on toimija, kun hän:

• toimii mahdollisimman itsenäisesti ja omatoimisesti.

• saa tietoa ja kokemuksia erilaisista toimintavaihtoehdoista sekä niiden hyvistä ja huonoista puolista.

• valitsee toimintavaihtoehdoista itselleen sopivimman.

• päättää itse toimintaan ryhtymisestä.

• saa toiminnallaan aikaiseksi jotain, joka jäisi tapahtumatta ilman tekoa.

Toimijuutta voidaan tukea. Lisätietoa toimijuudesta on koottu Tukiliiton päätöksen teon tuen tietopankkiin.

Osallistuminen puolestaan on esimerkiksi tapahtumassa mukana olemista, mutta ei välttämättä aktiivisen toimijan roolissa. Kyseessä on siis osallisuutta suppeampi käsite. Osallistuminen on kuitenkin joka tapauksessa edellytys osallisuuden toteutumiselle. Vammaisen henkilön osallistumista ja osallisuutta täytyy tukea hänen yksilöllisen tarpeensa mukaisesti hänen toimintakykynsä, ikänsä ja elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla.

Vammaispalvelulaki edellyttää yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja osallistumisen esteiden poistamista, jotta oikeudet toteutuisivat yhdenvertaisesti. Nämä esteet liittyvät esimerkiksi saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Saavutettavuus kuvaa sitä, kuinka helposti tietoa, palvelua tai esimerkiksi teknistä järjestelmää voi käyttää riippumatta vamman tuomasta toimintarajoitteesta. Fyysinen esteettömyys on osa saavutettavuutta. Kognitiivinen saavutettavuus on erityisen merkittävä asia ihmiselle, jolla on kehitysvamma tai samankaltaisia tarpeita. Se tarkoittaa esimerkiksi ymmärrettävää kieltä, kommunikaation tukea tai muuta tarvittavaa apua. Näkökulmana saavutettavuuteen toimii myös ihmisten moninaisuuden huomioon ottaminen ja asenteet.  Esteettömyys tarkoittaa YK:n vammaissopimuksessa laajasti vammaisen henkilön omaan toimintaympäristöön sekä tiedon saavutettavuuteen liittyvää esteettömyyttä. Yleinen esteettömyys vammaisten henkilöiden osallisuuden ja osallistumisen turvaamiseksi ei kuitenkaan aina riitä, vaan lisäksi tarvitaan toimintarajoitteesta johtuviin vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin liittyviä erityispalveluita. Usein esteettömyydessä painottuu fyysinen ympäristö, mutta se on paljon muutakin. Sosiaalinen esteettömyys liittyy esimerkiksi hyväksyvään ilmapiiriin, asenteisiin, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen.

Itsenäinen elämä ja itsemääräämisoikeus 

Vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää, että he saavat omat voimavaransa, kykynsä, taitonsa ja tietonsa parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Käsitteenä itsenäinen elämä voi tarkoittaa elämää, jossa henkilö tekee asioita omatoimisesti itse ilman ulkopuolista apua, tukea tai ohjausta. Toisaalta itsenäinen elämä voi tarkoittaa myös elämää, jossa henkilö toimii avustettuna tai tuettuna palveluiden avulla. Joka tapauksessa vammaisen henkilön omien toiveiden ja tavoitteiden tulisi mahdollisimman pitkälle ohjata toimintaa. Niiden ilmaisuun on tarvittaessa saatava tukea. Tämä voi erityisesti koskea juuri kehitysvammaisia henkilöitä.

Itsemääräämisoikeudessa on kyse henkilön oikeudesta määrätä itsestään ja toimistaan. Se pohjautuu Suomen perusoikeusjärjestelmään ja on samalla yksi YK:n vammaissopimuksen keskeisistä periaatteista. Vammaisen henkilön oma tahto ja mielipide tulee selvittää ja ottaa huomioon asiakasprosessin kaikissa vaiheissa. Tämä koskee myös palveluiden toteuttamistavan valintaa ja palveluiden toteutumisen seurantaa.

Oikeus laadukkaisiin palveluihin 

Vammaispalvelulain 1 §:n 3 kohta turvaa vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaisia sekä riittäviä ja laadultaan hyviä palveluita. Lähtökohtana on, että jokainen vammainen henkilö voisi saada yksilöllisen tarpeensa mukaisen palvelukokonaisuuden. Palveluiden käsite tulee tulkita laajasti, koska siihen kuuluvat myös taloudelliset ja muut tukitoimet. Vammaisten henkilöiden kohdalla on erittäin tärkeää taata palveluiden pysyvyys ja jatkuvuus. Niitä voidaan toki muuttaa silloin, jos se on asiakkaan edun mukaista. Vammaispalveluilla nimittäin vastataan pitkäaikaiseen, usein elinikäiseen tai vuosikymmeniä kestävään, vammasta tai sairaudesta johtuvaan toimintakyvyn heikentymiseen. Palveluiden jatkuvuus ja henkilökunnan pysyvyys merkitsevät vammaiselle henkilölle erityisen paljon silloin, kun vammainen henkilö on täysin riippuvainen saamastaan avusta ja tuesta. Tämä korostuu vahvasti, jos hän ei kommunikoi puheella. Tällaisessa tilanteessa yhteisen vuorovaikutustavan ja luottamuksen löytäminen saattaa viedä aikaa.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa ja sitä koskevia päätöksiä ja ratkaisuja tehtäessä on otettava ensisijaisesti huomioon asiakkaan etu (huom. asiakkaan etua koskevaan SHL:n 4 §:ään on esitetty muutosta: esityksen mukaan asiakkaan edun arvioimiseen ei vaikuttaisi se, olisivatko palvelut asiakkaalle maksullisia vai maksuttomia tai se, kuinka suuri asiakasmaksu mahdollisesti olisi ks. HE 122/2024 vp). Vammaisen henkilön edun mukaisuuden arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota muun muassa seuraaviin seikkoihin: asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, asiakkaan itsenäinen suoriutuminen ja omatoimisuuden vahvistuminen, oikea-aikainen ja oikeanlainen sekä riittävä tuki, mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa, kielellisen ja kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioiminen, koulutus, työelämä ja muu osallisuutta tukeva toiminta, luottamuksellinen asiakassuhde ja yhteistoiminta asiakkaan kanssa. Vammaisen henkilön kohdalla tulee asiakkaan etua arvioida kokonaisvaltaisesti varsinkin suhteessa hänen toimintakykyynsä ja elämäntilanteeseensa sekä olosuhteisiin. Vammaisen henkilön etua arvioitaessa on otettava huomioon myös hänen oma näkemyksensä siitä, mitkä vaihtoehdot ja toimintatavat parhaiten tukevat hänen etunsa toteutumista. Palveluiden ja tuen saannin on oltava keskeytyksetöntä.

Vaatimus palveluiden riittävyydestä ja sopivuudesta edellyttää, että palvelut vastaavat henkilön iän ja elämänvaiheen mukaiseen tarpeeseen. Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kannalta. Laadukkaat palvelut tarkoittavat, että käytössä olevat toimitilat ovat asianmukaisia, esteettömiä ja turvallisia. Osaavaa henkilöstöä tulee olla riittävästi. Laatuun liittyy merkittävästi se, että palvelut toteuttavat vammaispalvelulain tarkoitusta. Palveluiden laadun keskeisiksi määrittäjiksi on lain perusteluissa nostettu asiakkaan yksilölliset avun ja tuen tarpeet sekä asiakkaan esittämät mielipiteet ja toiveet oman elämänsä suhteen. Myös henkilöstön osaaminen ja asiantuntemus ja asiakkaan käyttämän kielen ja kommunikointikeinojen hallitseminen asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamiseksi on tärkeää.