Nuoresta aikuiseksi

Kun kehitysvammainen nuori jättää peruskoulun taakseen ja alkaa lähestyä täysi-ikäisyyttä, hänen saamissaan etuuksissa tapahtuu monia muutoksia.  Myös palveluiden suunnittelu ja päivittäminen ajan tasalle esimerkiksi tukemaan nuoren vähittäistä itsenäistymistä on yleensä ajankohtaista. Mietittävää riittää: esimerkiksi haetaanko nuorelle kuntoutusrahaa vai eläkettä, ja löytyykö nuorelle sopivaa opiskelupaikkaa, jonne saa riittävästi tukea, vai pitäisikö hänelle hakea työ- tai päivätoimintaa.

Tästä tärkeästä nivelvaiheesta ja siihen liittyvistä muutoksista löytyy tarkempaa tietoa esimerkiksi Vammaispalvelujen käsikirjasta. Tukiliiton Tuleva-hanketta varten on laadittu kuva nuoren palvelupoluista 16-18-vuotiaana muistilistaksi tämän ikävaiheen keskeisistä palveluista ja tukimuodoista.

Palvelut ajan tasalle

Jotta nuori voi elää vammastaan huolimatta mahdollisimman normaalia nuoren ihmisen elämää, on erityisen tärkeää huolehtia, että sopivilla palveluilla, esimerkiksi henkilökohtaisella avulla ja kuljetuspalveluilla, tuetaan nuoren osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Asumisessaan toisten apua ja tukea tarvitsevan nuoren muuttamista omaan kotiin on yleensä hyvä alkaa suunnitella jopa useita vuosia ennen kuin muutto olisi ajankohtainen. Sopivan kodin löytäminen ja sinne esimerkiksi asumisharjoittelun tai vähitellen lisättävän lyhytaikaishoidon kautta mahdollisesti muuttovalmennuksen tukemana muuttaminen on usein pitkä prosessi.

Nuoren asioiden hoitaminen

Nuoren ollessa alaikäinen hänen vanhempansa normaalisti hänen huoltajinaan päättävät monista hänen asioistaan ja ovat pääsääntöisesti oikeutettuja saamaan hänen palvelujaan ja hoitoaan koskevat tiedot. Lapsen tulee kuitenkin aina mahdollisuuksien mukaan voida osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, ja hänellä on osin iästään ja kehitystasostaan riippuen myös omia oikeuksia tehdä tiettyjä oikeustoimia ja päätöksiä. Esimerkiksi holhoustoimilain mukaan alaikäinen lapsi tai nuori voi tehdä olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia (kuten tehdä pieniä arjen ostoksia, käydä elokuvissa tai kahvilla tms.) sekä päättää omalla työllään ansaitsemistaan varoista. Potilaslain mukaan alaikäisen mielipide hoidostaan on selvitettävä ja häntä on hoidettava yhteistyössä hänen kanssaan silloin, kun se on lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden mahdollista.

Kun nuori täyttää 18 vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi, vanhemmat eivät enää lapsenhuoltolain mukaisina huoltajina toimi hänen puolestaan, vaan hänen asioidensa hoitaminen ja siinä tukeminen on mietittävä siltä pohjalta, että pääsääntöisesti aikuinen ihminen päättää asioistaan itse. Kehitysvammainen nuori tarvitsee kuitenkin usein tukea omaan päätöksentekoonsa ja asioidensa hoitamiseen. Asioiden hoitamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi pankkitunnuksia (jotka voi olla helpompi saada nuoren ollessa vielä alaikäinen), yhdessä asiointia sekä valtakirjoja, jos nuori ymmärtää riittävästi valtuuttamisen merkityksen voidakseen pätevästi antaa valtakirjan.

Joissain tilanteissa edunvalvonnan hakeminen on tarpeen. Tällöin kannattaa ensisijaisesti selvittää, löytyisikö nuoren lähipiiristä sopivaa edunvalvojaksi suostuvaa henkilöä, mutta myös yleisen edunvalvojan määrääminen on mahdollista.

Myös ilman edunvalvontaa vammaisen nuoren läheisillä on kuitenkin oikeus olla mukana suunnittelemassa vammaisen nuoren palveluita ja terveydenhoitoa silloin, kun nuori ei vammansa vuoksi itse täysimääräisesti pysty päättämään näistä asioista ja ottamaan niihin kantaa. Läheisellä on tällöin oikeus saada palveluiden ja hoidon suunnitteluun ja toteutukseen sekä niitä koskevaan päätöksentekoon osallistumiseksi tarvitsemansa tiedot.