Voiko kehitysvammainen henkilö saada vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluita?

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2018.

Tukiliiton lakineuvontaan on tullut viime aikoina runsaasti yhteydenottoja siitä, että kehitysvammaiselle henkilölle ei ole myönnetty vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluita tai häneltä on poistettu oikeus aiemmin käytössä olleisiin kuljetuspalveluihin. Ongelmana on ollut erityisesti vamman laatu.

Sosiaalityöntekijä on voinut katsoa kuljetuspalveluiden kuuluvan vain henkilöille, joilla on liikkumista vaikeuttava liikunta- tai aistivamma. Joskus myöntämisen esteeksi on nostettu se, ettei henkilö kuitenkaan pystyisi omatoimisesti suoriutumaan niistä tavanomaisen elämän toiminnoista, joiden turvaamiseksi kuljetuspalvelua on haettu. Kuljetuspalveluita on voitu jättää myöntämättä myös siihen vedoten, että henkilö voisi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä saattajan avustamana.

Kuljetuspalveluita ja niihin liittyviä saattajapalveluita järjestettäessä vaikeavammaisena ja siten palvelun saamiseen oikeutettuna henkilönä pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on katsottu, että vaikeavammaisuus voi olla fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvaa. Palvelun saamiselle ei voida asettaa esimerkiksi ikä- tai diagnoosirajoja.

Kehitysvammainen henkilö voi olla kuljetuspalveluiden saamiseen oikeuttavalla tavalla vaikeavammainen esimerkiksi sen vuoksi, ettei hän vammansa vuoksi tunne kelloa tai rahaa, kykene ostamaan tai käyttämään matkalippua, osaa lukea aikataulua, valita oikeaa bussia tai jäädä pois oikealla pysäkillä, eikä esimerkiksi puhevamman vuoksi pysty kysymään apua vierailta ihmisiltä.

Vaikka kehitysvammainen henkilö kykenisi toisen avustamana liikkumaan julkisilla joukkoliikennevälineillä, oikeuskäytännössä (esim. Vammaispalvelujen käsikirja, ratkaisu KHO 28.12.2014 T 3766) on vahvistettu, että vaikeavammaisuutta arvioitaessa arvioidaan nimenomaan sitä, kykeneekö henkilö itsenäisesti käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Sillä seikalla, miten liikkuminen julkisilla mahdollisesti onnistuisi avustettuna, ei ole myöntämiskriteereiden täyttymistä arvioitaessa merkitystä.

Toisaalta se, että kehitysvammainen henkilö ei pysty toimimaan itsenäisesti määränpäässä, vaan tarvitsee siellä esimerkiksi avustajan apua, ei ole laissa säädetty peruste evätä kuljetuspalveluita. Vaikka vammaispalveluita myönnetään vammaispalvelulain 8.2 §:n mukaisesti silloin, kun henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista, tämän ei pitäisi katsoa oikeuttavan kuljetuspalveluiden epäämisen sillä perusteella, että henkilö ei kuljetuksen määränpäässä suoriudu itsenäisesti tavanomaisista elämän toiminnoista.

Tällainen palvelun epäämisen peruste on ristiriidassa esimerkiksi sen kanssa, että tavanomaisen elämän toiminnoista suoriutumiseksi voi saman lain mukaan saada sitä tarvitessaan henkilökohtaista apua. Tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutuminen ei tarkoita, että niistä tulee suoriutua täysin itsenäisesti tai omatoimisesti. Kuljetuspalvelu mahdollistaa sen, että henkilö voi hoitaa asiansa itse tai olla mukana hoitamassa niitä. Myös tätä on itsenäinen tai omatoiminen suoriutuminen.

Jos henkilökohtaisen avun tai muun avustamisen tarve määränpäässä nähdään kuljetuspalveluiden saamisen esteeksi, tällöin jäävät toteutumatta niin vammaispalvelulain tarkoitus kuin esimerkiksi YK:n vammaissopimuksen perusperiaatteet osallisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta.

Kuljetuspalveluiden saamiselle muodostuisi tällöin käytännössä lakiin perustumaton ”voimavaraedellytys”, jonka täyttymisen kynnys olisi selkeästi henkilökohtaisen avun voimavaraedellytystä korkeampi, kun omaan tahdonilmaisuun kykenemisen sijasta edellytettäisiin itsenäistä omatoimista suoriutumista tilanteissa ja paikoissa, joihin päästäkseen henkilö tarvitsee kuljetuspalveluita.

 

Lisätietoja:

Tukiliiton nettisivut:
www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/liikkumisen-tuki/kuljetuspalvelu

Vammaispalvelujen käsikirja:
www.thl.fi

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2018.

”Vammaispalvelut ovat usein asianosaisille erityisen merkityksellisiä asioita, joiden käsittelyltä voidaan edellyttää joutuisuutta.”