Voiko kehitysvammainen henkilö saada pankkitunnukset?

Teksti on julkaistu alun perin Tukiviestissä 4/2017 ja päivitetty Tukiviestiin 4/2024.

Tukiliiton lakineuvonnasta kysytään vuodesta toiseen runsaasti verkkopankkitunnusten saamiseen liittyvistä ongelmista. Alaikäiselle nuorelle tämän täytettyä pankin tunnusten saamiseksi vaatiman iän (esimerkiksi 15 vuotta) tunnukset on voinut saada useammin ongelmitta, kun vastuutahoina ovat myös vanhemmat. Alaikäisenä saatuja tunnuksia ei myöskään välttämättä ole otettu pois nuoren tultua täysi-ikäiseksi.

Sen sijaan aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla verkkopankkitunnusten saamisessa on suurta vaihtelua. Joissakin tapauksissa tunnukset on voinut saada, vaikka henkilöllä olisi varsin merkittäviä toimintarajoitteita, ja joistakin pankeista verkkopankkitunnuksia ei ole välttämättä saanut sellainenkaan asiakas, jolla on vammansa vuoksi vain hyvin vähäisiä tuen tarpeita. Tukiliiton lakineuvontaan on tullut enenevässä määrin yhteydenottoja myös sellaisista tilanteista, joissa kehitysvammainen ihminen ei ole saanut käyttöönsä maksutiliä ja sen käyttämiseksi tarvittavaa luototonta maksukorttia (debit-kortti).

Pankkien perusteluna verkkopankkitunnusten myöntämisestä kieltäytymiselle on yleensä se, että tunnukset ovat lain mukaan henkilökohtaiset, eikä niitä saa luovuttaa toiselle henkilölle (Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista 3 luku 23 §), mitä tunnusten käyttö monien vammaisten henkilöiden kohdalla käytännössä edellyttää. Myös maksuvälineet, kuten debit-kortit, ovat lain mukaan henkilökohtaisia.

Toisaalta jo vuoden 2017 alusta tuli voimaan luottolaitostoiminnasta annetun lain muutos (1054/2016), jonka yhtenä tarkoituksena oli nimenomaan helpottaa esimerkiksi vammaisten henkilöiden peruspankkipalveluiden, mukaan lukien verkkopankkitunnusten, saamista. Luottolaitoslaki (15 luku 6 §) velvoittaa talletuspankkeja tarjoamaan maksutiliä, maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi ETA-valtiossa laillisesti asuville. Luottolaitoslain lähtökohta on, että peruspankkipalveluksi katsottavat pankkitunnukset myönnetään oikeustoimikelpoiselle aikuiselle henkilölle vammasta riippumatta silloin, kun mikään lain 6 §:ssä mainittu, lähinnä rahanpesuun tai terrorismiin liittyvä peruste olla niitä myöntämättä ei täyty.

Luottolaitoslain esitöissä (HE 123/2016 vp, s. 33) todetaan nimenomaisesti, että toimintarajoitteisten ihmisten “tulee voida käyttää perusmaksutiliä ja siihen liittyviä palveluita sekä sähköisen tunnistamisen palveluita, mukaan lukien vahva sähköinen tunnistaminen” ja että “talletuspankkien on tarvittaessa mukautettava palveluitaan ja varmistettava palveluiden toimivuus myös apuvälineillä tämän oikeuden toteuttamiseksi”. Lain esitöiden mukaan “[a]siakkaan tarpeiden mukaisesti mahdollisia mukauttamismuotoja voivat olla muun muassa pistekirjoitettujen asiakirjojen toimittaminen, tunnuslukujen tarjoaminen sähköisessä muodossa, sormenjälkitunnistautuminen tai henkilökohtaisen avustajan käytön salliminen.”

Myös yhdenvertaisuuslaki (15 §) edellyttää, että palveluntarjoaja, kuten pankki, tekee asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada yleisesti tarjolla olevia palveluita. Kohtuullisten mukautusten tekemistä edellyttää myös lain tasoisena voimassa olevan YK:n vammaissopimuksen 5.3 artikla. Tuettuna asioimisen sallimista ja pankkipalveluiden mukauttamista edellyttää lisäksi YK:n vammaissopimuksen 12.3 artikla, jonka mukaan sopimuspuolten tulee toteuttaa asianmukaiset toimet järjestääkseen vammaisten henkilöiden saataville tuen, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeudellista kelpoisuuttaan käyttäessään. Näistä lähtökohdista huolimatta ja vaikka luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n muutokset ovat olleet voimassa jo vuosia, Tukiliiton lakineuvontaan tulee yhä tasaiseen tahtiin yhteydenottoja vaikeuksista saada verkkopankkitunnuksia, jos niitä pitäisi vamman vuoksi käyttää tuetusti.

Tunnusten myöntämisessä vammaisille henkilöille voi tapauskohtaisesti olla joitain riskejä, kuten se, että vammainen henkilö saattaa tavanomista helpommin tulla taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Verkkopankkitunnuksista tehdään asiakkaan kanssa henkilökohtainen sopimus, joka asiakkaan on kyettävä pätevästi tekemään tunnukset saadakseen. Siksi voinee olla edelleen joissain tilanteissa perusteltua olla myöntämättä niitä esimerkiksi vajaavaltaiselle henkilölle tai henkilölle, jonka omaa toimintakelpoisuutta on tuomioistuimen päätöksellä rajoitettu.

Joka tapauksessa peruspankkipalveluita tarjottaessa on toimittava yhdenvertaisesti ja käytettävä yksilöllistä harkintaa lainsäädännön kaavamaisen tai syrjivän lainsoveltamisen sijaan. Jos asiakas ei saa pankkitunnuksia vammansa vuoksi, vaikka hän yrittäisi vedota luottolaitostoiminnasta annetun lain esitöihin ja kohtuullisiin mukautuksiin, asiassa voi kääntyä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn tai kuluttajaviranomaisten puoleen. Myös Finanssivalvontaan voi ilmoittaa pankin toiminnasta, vaikkei se yksittäisten asiakkaiden ja pankkien välisiä erimielisyyksiä autakaan ratkomaan. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu saattaa arvioida pankin toiminnan syrjiväksi ja esimerkiksi auttaa viemään asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi.

Lisätietoja

Hallituksen esitys (HE) 123/2016 vp laiksi mm. luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamiseksi:
www.eduskunta.fi

Eduskunnan oikeusasiamies:

Lue eduskunnan oikeusasiamiehen selvitys päämiehen mahdollisuuksista tunnustautua sähköisiin palveluihin: EOAK/2065/2019

FINE:
www.fine.fi

Finanssivalvonta:
www.finanssivalvonta.fi

Yhdenvertaisuusvaltuutettu:
www.syrjinta.fi

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta:
https://www.yvtltk.fi/fi/

Teksti on julkaistu alun perin Tukiviestissä 4/2017 ja päivitetty Tukiviestiin 4/2024.