Voiko kehitysvammainen henkilö saada pankkitunnukset?

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 4/2017.

Tukiliiton lakineuvonnasta kysytään toisinaan pankkitunnusten hankkimiseen liittyvistä ongelmista. Alaikäiselle nuorelle tämän täytettyä pankin tunnusten saamiseksi vaatiman iän (esimerkiksi 15 vuotta) tunnukset on yleensä käsityksemme mukaan tähänkin asti voinut saada, kun vastuutahoina ovat olleet myös vanhemmat. Alaikäisenä saatuja tunnuksia ei myöskään välttämättä ole otettu pois nuoren tultua täysi-ikäiseksi.

Sen sijaan aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden tunnusten saamisessa on ollut suurta vaihtelua. Joistain pankeista tunnukset on voinut saada, vaikka vamma olisi ollut vaikeakin, mutta toisaalta on ilmeisesti ollut pankkeja, joista niitä ei ole saanut oikeastaan kukaan lievimminkään kehitysvammainen asiakas. Perusteena tunnusten myöntämisestä kieltäytymiselle on yleensä ollut se, että tunnukset ovat henkilökohtaiset eikä niitä saa luovuttaa toiselle henkilölle, mitä monien vammaisten henkilöiden tunnusten käyttö käytännössä edellyttää.

On tosiasia, että tunnusten myöntämisessä vammaisille henkilöille on joitain riskejä, kuten se, että vammainen henkilö saattaa helpommin tulla taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Silti Tukiliitossa ja valtaosin muissakin vammaisjärjestöissä ollaan sitä mieltä, että tunnusten saamisen edut ovat riskejä ja haittoja suuremmat. Tunnusten saamisen myötä pankkiasiointi helpottuu ja sähköisen tunnistautumisen mahdollistamisen myötä myös monet muut asiat.

Vuoden 2017 alusta tuli voimaan luottolaitostoiminnasta annetun lain muutos (1054/2016), jonka yhtenä tarkoituksena oli nimenomaan helpottaa esimerkiksi vammaisten henkilöiden pankkitunnusten saamista. Lain lähtökohta nykyään on, että peruspankkipalveluksi katsottavat pankkitunnukset myönnetään oikeustoimikelpoiselle aikuiselle henkilölle vammasta riippumatta silloin, kun mikään uudistetun lain 6 §:ssä mainittu, lähinnä rahanpesuun tai terrorismiin liittyvä peruste olla myöntämättä niitä ei täyty. Lainmuutoksen esitöissä (HE 123/2016 vp) todetaan, että yksi mahdollinen mukautus, joita pankkien olisi tarvittaessa tehtävä mahdollistaakseen tunnusten saamisen ja käytön myös toimintarajoitteisille henkilöille, olisi se, että ne hyväksyvät henkilökohtaisen avustajan käytön tunnusten hyödyntämisessä.

Toisaalta pankkitunnuksista tehdään asiakkaan kanssa henkilökohtainen sopimus, joka asiakkaan on kyettävä pätevästi tekemään tunnukset saadakseen. Siksi voinee lainmuutoksesta huolimatta olla edelleen joissain tilanteissa perusteltua olla myöntämättä niitä esimerkiksi vajaavaltaiselle henkilölle tai henkilölle, jonka omaa toimintakelpoisuutta on edunvalvojamääräyksellä rajoitettu. Muualla lainsäädännössä on myös edelleen joitain pykäliä, joiden valossa tunnusten antaminen toiselle henkilölle voidaan nähdä ongelmallisena – jopa sitä tarkoitusta varten, että tämä auttaisi henkilöä itseään käyttämään niitä.

Lainmuutoksesta huolimatta Tukiliiton lakineuvontaan tulee yhä lähes aiempaan tahtiin yhteydenottoja vaikeuksista saada pankkitunnuksia. Joissain pankeissa vaikuttaa olevan lainmuutoksesta huolimatta halua edelleen rajoittaa sitä, miten tunnuksia myönnetään sellaisille henkilöille, jotka tarvitsevat niiden käyttöön toisen henkilön apua. Tämä on huomattu myös pankkien toimintaa valvovassa Finanssivalvonnassa, jossa ollaan oltu hyvin kiinnostuneita näistä asiakkaiden kokemista ongelmista tunnusten saamisessa.

Jos asiakas ei saa pankkitunnuksia vammansa vuoksi, vaikka hän yrittäisi vedota tähän luottolaitostoiminnasta annetun lain muutokseen, niin asiassa voi kääntyä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn tai kuluttajaviranomaisten puoleen. Myös Finanssivalvontaan voi ilmoittaa pankin toiminnasta, vaikkei se yksittäisten asiakkaiden ja pankkien välisiä erimielisyyksiä autakaan ratkomaan. Lisäksi Yhdenvertaisuusvaltuutettu saattaa arvioida pankin toiminnan syrjiväksi ja esimerkiksi auttaa viemään asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi.

 

Lisätietoja

 

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 4/2017.