Voiko asumisyksikössä asuva saada henkilökohtaista apua?

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2015.

Tukiliiton lakineuvontaan on tullut yhteydenottoja, joiden mukaan kunta on evännyt henkilökohtaisen avun asumisyksikössä asuvalta kehitysvammaiselta henkilöltä perustellen tätä sillä, että henkilö saa tarvitsemansa avun yksikön henkilökunnalta. Henkilöiden itsensä ja heidän läheistensä käytännön kokemukset ovat kuitenkin olleet toisenlaisia: asukkaat eivät saa asumisyksiköistä apua omien toiveidensa mukaiseen vapaa-ajan toimintaan kuin aivan poikkeuksellisesti. Asumisyksiköstä voidaan tehdä esimerkiksi retkiä ja lähteä osallistumaan harrastusryhmiin, mutta tämä on ryhmämuotoista toimintaa ja yksikkö päättää siitä.

Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaista apua voi saada riippumatta siitä, missä ja miten henkilö asuu. Apua tulee myöntää, kun lain tarkoittamalla tavalla vaikeavammainen henkilö sitä päivittäisiä toimia, työtä, opiskelua tai vapaa-ajan toimintoja (harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä) varten välttämättä tarvitsee. Kunta voi järjestää apua työnantajamallilla, antamalla vammaiselle henkilölle palvelusetelin avustajan hankkimista varten tai käyttämällä ns. palvelumallia, jolloin kunta hankkii avustajapalvelun palveluntarjoajalta tai tuottaa sen itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa.

Teoriassa voisi olla mahdollista, että kunta ostaisi henkilökohtaisen avun palvelua samalta palveluntuottajalta, joka tuottaa vammaisen henkilön asumisyksikössä annettavat asumispalvelut, ja tämä palveluntuottaja sitten käyttäisi avustajapalveluiden toteuttamiseen ainakin osittain samaa henkilökuntaa kuin asumispalveluiden toteuttamiseen. Koska avustettavalla on oikeus päättää itse siitä, mitä ja koska hän avustajan kanssa tekee, avustajatoiminnan tuottaminen asumispalveluyksikön toimesta vaatisi käytännössä, että yksiköllä olisi käytettävissään rinki avustajia asumisyksikön normaalin henkilökunnan lisäksi. Asumisyksikön henkilöstömitoitus ei liene käytännössä koskaan sellainen, että pelkästään asumispalveluihin tarvittavalla ja osoitetulla henkilökunnalla olisi mahdollisuus toteuttaa jokaisen henkilökohtaiseen apuun oikeutetun asukkaan avustamista silloin ja niissä asioissa kuin kukin heistä toivoo.

Asumisyksikön henkilökunnan käyttämisen henkilökohtaisen avun palvelun tuottamiseen tekee ongelmalliseksi myös se, että palveluasuminen ja henkilökohtainen apu ovat palveluina luonteeltaan erilaisia. Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on auttaa vammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan ja elämään vammasta huolimatta mahdollisimman itsenäistä elämää. Jos asumisyksikön työntekijä toimii asukkaan henkilökohtaisena avustajana, voi olla normaalia suurempi riski, etteivät avustettavan itsemääräämisoikeus ja henkilökohtaisen avun tarkoitus toteudu. Vastaavien syiden johdosta on laissa säädetty, että läheinen voi vain poikkeuksellisesti toimia vammaisen henkilön avustajana.

Henkilökohtaisen avun käyttäjän tulisikin aina voida valita itse, kuka häntä avustaa. Henkilökohtaisen avun järjestämistavasta on oikeus saada muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös.

Lisätietoa

• Vammaispalvelujen käsikirjasta löytyy lisätietoa henkilökohtaisesta avusta
  www.thl.fi

 

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2015.