Miten vammaisen lapsen etua arvioidaan?

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 2/2019.

Vammainen alaikäinen lapsi on ikänsä ja vammansa johdosta erityisen haavoittuvassa asemassa. Jotta vammaisen lapsen oikeudet voivat toteutua, vaaditaan aikuisilta – niin erilaisilta ammattilaisilta kuin vaikkapa lapsen vanhemmilta – erityisiä toimenpiteitä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja vammaissopimus, jotka ovat Suomessa lain tasoisina voimassa, muodostavat yhdessä vahvan perustan vammaisen lapsen ihmisoikeuksien toteutumiselle. Vammaisille lapsille toki kuuluvat myös kaikki muissakin Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa, EU:n perusoikeuskirjassa ja Suomen perustuslaissa turvatut oikeudet. Erityissopimukset ja -säännökset lasten ja vammaisten henkilöiden oikeuksista edistävät sitä, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat paremmin myös näille muita haavoittuvammassa asemassa oleville ihmisille.

Lapsen etu on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen läpileikkaava periaate. Sopimus (3 ja 23 artiklat) edellyttää, että kaikissa lasta koskevassa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa otetaan ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate sisältyy myös YK:n vammaissopimukseen (art. 7) ja EU:n perusoikeuskirjaan (art. 24). Suomen kansallisessa lainsäädännössä lapsen edun ensisijaisuudesta on nimenomaisesti säädetty esimerkiksi sosiaalihuollon asiakaslaissa, sosiaalihuoltolaissa, lastensuojelulaissa sekä varhaiskasvatuslaissa.

Ihmisoikeussopimusten noudattamista valvovien komiteoiden näkemysten mukaan myös lapsen vanhempien tai muiden huoltajien tulee huomioida ensisijaisesti lapsen etu lasta koskevassa päätöksenteossaan, vaikka sopimusten säännökset eivät suoraan velvoita heitä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on sopimuksen 3 artiklasta hyväksymässään yleiskommentissa (nro 14) tulkinnut lapsen etua niin, että lapsen edun ensisijaisuus edellyttää kussakin tilanteessa sen toimintavaihtoehdon valitsemista, joka parhaiten toteuttaa lapsen ihmisoikeuksia.

Lapsen etu määrittyy näin ollen kunkin yksittäisen lapsen kohdalla tilanne- ja tapauskohtaisesti. Lapsen edun tulee ohjata ensisijaisesti harkintaa ja tulkintaa, kun suunnitellaan ja tehdään lasta koskevia päätöksiä ja muita toimia. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate edellyttää, että lapseen vaikuttavissa päätöksissä myös perustellaan se, miten tiettyyn ratkaisuun on lapsen edun näkökulmasta päädytty.

Lapsen edun ensisijaisuuteen liittyy kiinteästi lapsen oikeus tulla kuulluksi ja olla osallisena häntä itseään koskevassa päätöksenteossa. Niin lapsen oikeuksien sopimuksessa (art. 12) kuin vammaissopimuksessa (art. 7) korostetaan lapsen oikeutta ilmaista näkemyksensä häneen vaikuttavissa asioissa ja sitä, että hänen näkemyksilleen annetaan hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämä painoarvo. Tämä todetaan myös sosiaalihuoltolaissa (32 §) ja sosiaalihuollon asiakaslaissa (10 §). Lapsen oikeuksien komitea onkin katsonut, ettei lapsen edun voida yleensä katsoa toteutuvan, jos hänen mielipidettään itseään koskevasta asiasta ei ole selvitetty.

Myös vammaisen lapsen oma mielipide tulee aina pyrkiä selvittämään, vaikka se voi vaatia tavallista enemmän aikaa, osaamista ja eri tahojen yhteistyötä. Vammaisen lapsen tulee saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua ja tukea mielipiteen muodostamiseen ja ilmaisuun. Lapsen oikeuksien komitea on ilmaissut huolensa siitä, ettei vammaisten lasten oikeus tulla kuulluiksi toteudu Suomessa asianmukaisesti.

Lapsen etu ei silti toki aina ole sama kuin lapsen tahto. Muita lapsen edun punnintaperusteita on nostettu esiin esimerkiksi lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 14 sekä sosiaalihuoltolaissa (4 ja 5 §). Näitä ovat muun muassa lapsen identiteetti, perhesuhteiden vaaliminen, lapsen suojelu, tasapainoinen kehitys ja turvallinen kasvuympäristö sekä lapsen oikeus hyvinvointiin, terveyteen ja koulutukseen sekä osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan.

Suomessa tulkitaan usein lapsen etua liian suppeasti. Esimerkiksi vammaisen lapsen koulupaikasta päätettäessä saatetaan arvioida vain sitä, mikä ratkaisu parhaiten edistäisi lapsen oppimista, vaikka lapsen edun ensisijaisuuden periaate edellyttää laajempaa punnintaa: olisi valittava se ratkaisu, joka asiaa laajasti arvioiden toteuttaa parhaiten vammaiselle lapselle turvattuja oikeuksia.

#Lakimiesvastaa: Lapsen etua tulkitaan usein liian suppeasti. Olisi valittava lapsen oikeuksia parhaiten toteuttava ratkaisu. Myös vammaisen lapsen oma mielipide tulee aina pyrkiä selvittämään. #vammainenlapsi #lapsenoikeudet

Koulupaikkaratkaisua tehtäessä tulisi siten huomioida myös kunkin vaihtoehdon vaikutukset lapsen oppimisen lisäksi mm. hänen toimintakykyynsä, sosiaalisiin suhteisiinsa ja jaksamiseensa niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Esimerkiksi toimintakykyä voi edistää paremmin kulkeminen kävellen tai pyörällä lähikouluun kuin taksilla kauempana sijaitsevaan kouluun.

Jos vammaisen lapsen etua ei ole riittävästi huomioitu häntä koskevassa päätöksenteossa, asiaan voi pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi viranomaisen kanssa neuvotellen tai tekemällä toiminnasta muistutuksen tai kantelun, tai hakemalla muutosta muutoksenhakukelpoiseen viranomaispäätökseen. Tällöin kannattaa vedota ihmisoikeussopimuksissa ja muussa lainsäädännössä turvattuun lapsen etuun ja sen ensisijaisuuteen, lapsen etua tilanteessa mahdollisimman laaja-alaisesti perustellen.

Lisätietoja:

Tukiliiton nettisivut: Perus- ja ihmisoikeudet

THL: Lapsella on oikeus osallisuuteen – vammaisuudesta riippumatta

Lapsenoikeudet.fi -verkkosivusto, esimerkiksi teksti lapsen edusta

Vammaisen lapsen näkemysten selvittäminen. Opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille

VamO-hankkeen työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen

 

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 2/2019.