Milloin vammaisperhe kuuluu lastensuojelun palveluiden piiriin?
Vammaisella lapsella on vammastaan huolimatta sama oikeus lastensuojelun palveluihin kuin muillakin lapsilla. Jos lastensuojelulain mukaista lastensuojelun tarvetta ei kuitenkaan ole, vaan palvelutarpeet johtuvat lapsen vammasta, niihin tulee vastata muilla kuin lastensuojelun palveluilla, käytännössä ensisijaisesti vammaislainsäädännön nojalla järjestettävillä palveluilla. Toisaalta myös huostaanotetulla vammaisella lapsella on oikeus saada tarvitsemansa vammaispalvelut.
Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2019.
Kun perheessä on kehitysvammainen tai vastaavaa tukea tarvitseva lapsi tai vanhempi, perheen tarvitsemien sosiaalipalveluiden osalta käydään usein rajankäyntiä vammaispalveluiden ja lastensuojelulain mukaisten palveluiden välillä, eikä tämä rajankäynti ole aina ongelmatonta. Lapsen vammasta johtuvat haasteet saatetaan joskus tulkita virheellisesti tilanteeksi, joka vaatii lastensuojelun puuttumista. Tai sitten voidaan arvioida kaikki perheen haasteet lapsen vammasta johtuviksi, vaikkei näin olisi. Alun perin perheessä ei ehkä olekaan ollut lastensuojelun tarvetta, mutta tarve voi jossain vaiheessa syntyä, jos vammaispalveluilla ja muilla yleisillä sosiaalipalveluilla, kuten lapsiperheiden kotipalvelulla ja omaishoidon tuella, ei ole kyetty riittävästi tukemaan perhettä. On myös edelleen ollut tilanteita, joissa kehitysvammaisen vanhemman lapsi on voitu ottaa huostaan ilman, että vanhempi tai perhe on saanut kunnollista mahdollisuutta osoittaa pystyvänsä hoitamaan lasta esimerkiksi vammaispalveluista saatavien palveluiden tuella.
Lastensuojelun asiakkuuden sekä huostaanoton edellytykset on säädetty lastensuojelulaissa. Lapsen lastensuojelun asiakkuus alkaa normaalisti silloin, kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä esimerkiksi lapsesta tehdyn lastensuojeluilmoituksen johdosta suoritetun palvelutarpeen arvioinnin perusteella toteaa, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, taikka lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään, ja lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia (LSL 27 §). Lapselle ja perheelle ensisijaisesti tarjotaan tarpeen mukaisia lastensuojelun avohuollon tukitoimia, kuten tehostettua perhetyötä, perhekuntoutusta tai huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumuksella tehtävä avohuollon sijoitus. Lapsi otetaan lastensuojelulain (LSL 40 §) perusteella huostaan ja sijoitetaan hänet sijaishuoltoon vain silloin, kun puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä, tai kun lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään esimerkiksi päihteiden käytöllä tai rikollisella toiminnalla. Lisäksi edellytetään, että lastensuojelun avohuollon toimet eivät ole tilanteessa sopivia tai mahdollisia, tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja että sijaishuolto arvioidaan lapsen edun mukaiseksi ratkaisuksi. Kun nämä varsin tiukat edellytykset kehitysvammaisen lapsen osalta täyttyvät, vammaisella lapsella on vammasta huolimatta sama oikeus lastensuojeluun kuin kaikilla muillakin lapsilla.
Toisaalta lastensuojelun palveluiden piirissä oleminen ei vie lapselta oikeutta saada tarvitsemiaan vammais- tai muita palveluita. On lainvastaista evätä lapselta vaikkapa henkilökohtainen apu sillä perusteella, että katsotaan lastensuojelun, esimerkiksi sijaisperheen, vastaavan kaikkiin hänen palveluntarpeisiinsa. Tilanteissa, joissa lapsi tai perhe tarvitsee monenlaisia erilaisia palveluita, vaaditaan joka tapauksessa lastensuojelulta ja vammaispalveluilta erityisen tiivistä sosiaalihuoltolain (ks. 4 luku, esim. 41 §) edellyttämää yhteistyötä jo siksikin, että lastensuojelussa on harvoin riittävää osaamista vammaispalveluista, ja päinvastoin. On myös erittäin tärkeää huolehtia siitä, että vammaisen lapsen hoito- tai sijoituspaikassa on riittävästi tietoa ja osaamista vammaisuudesta sekä lapsen erityistarpeista ja niihin vastaamisesta.
#Lakimiesvastaa: Vammaisella lapsella on sama oikeus lastensuojeluun kuin muillakin lapsilla. Toisaalta lastensuojelun asiakkuus ei vie lapselta oikeutta saada tarvitsemiaan vammaispalveluita. #vammainenlapsi #lastensuojelu
Kun perheessä ei ole lastensuojelun tarvetta, mutta perhe tarvitsee lapsen tai vanhemman vamman vuoksi palveluita, esimerkiksi lastenhoito- tai siivousapua, palvelut tulee järjestää sosiaalihuoltolain tai vammaislainsäädännön nojalla. Asiakkaan edun ensisijaisuuden periaatteen mukaisesti kun palveluntarve johtuu vammasta, palveluiden järjestämisen perustaksi tulee käytännössä yleensä palveluiden maksuttomuudesta lähtevä vammaislainsäädäntö. Palvelu voidaan järjestää myös sosiaalihuoltolain perusteella, mutta siitä ei silloin tule periä maksua, koska asiakkaalla olisi oikeus saada sama palvelu maksutta vammaislainsäädännön nojalla. Kun sosiaalihuoltolakia vuonna 2015 uudistettiin, tarkoituksena oli nimenomaan välttää se, että esimerkiksi vammaisperheitä, joissa ei ole lastensuojelun tarpeen aiheuttavia olosuhteita, tulisi lastensuojelun palveluiden piiriin voidakseen saada kotipalvelua tai muita sosiaalihuoltolain mukaisia perhepalveluita.
Valitettavasti käytännössä vammaisperheet saattavat edelleen joutua hakeutumaan lastensuojelun palveluiden piiriin saadakseen esimerkiksi kotiin lapsen vamman vuoksi tarvitsemaansa apua. Tähän epäkohtaan voi yrittää puuttua hakemalla muutosta päätöksiin, joilla evätään vammaislainsäädännön nojalla haetut palvelut, tai kantelemalla sosiaalihuollon viranomaisten lainvastaisesta menettelystä valvontaviranomaisille.
Lisätietoja
THL:n Lastensuojelun käsikirja, mm. sivut Kehitysvammainen lapsi lastensuojelun asiakkaana, Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen, Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ja Huostaanotto
Lastensuojelun Keskusliiton Rajapinnoilla-julkaisu
Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalihuoltolakia koskevat sivut
Tukiliiton tuki ja neuvot -sivuston sivu lapsiperheiden kotipalvelusta
Tukiliiton Vahvistu vanhempana -hankkeen sivut
Teksti on julkaistu Tukiviestissä 3/2019.