Milloin aikuinen kehitysvammainen ihminen tarvitsee edunvalvojan?

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 2/2016.

Holhoustoimilaissa säädetään edunvalvojan hakemisesta ja tehtävistä sekä edunvalvonnan kohteena olevan henkilön eli päämiehen oikeuksista. Tilanteesta riippuen joko tuomioistuin tai holhousviranomaisena toimiva digi- ja väestötietovirasto (ent. maistraatti) voi määrätä yleisen edunvalvojan tai tehtävään suostumuksen antaneen muun sopivan henkilön kuten läheisen edunvalvojaksi täysi-ikäiselle henkilölle silloin, kun hän ei esimerkiksi kehitysvammaisuuden vuoksi kykene valvomaan etuaan tai huolehtimaan itseään tai omaisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidettua muulla tavoin.

Edunvalvoja on siten tarpeen vain silloin, jos asioiden hoito ei onnistu ilman edunvalvojan tukea, tai jos henkilö toimillaan vahingoittaa omaa etuaan. Käytännössä läheiset voivat usein avustaa esimerkiksi pankkitunnuksia ja valtakirjoja hyödyntäen myös lapsuudenkodista muuttaneen kehitysvammaisen henkilön asioiden hoidossa siten, ettei enemmän työtä ja kustannuksia aiheuttavalle edunvalvonnalle ole tarvetta. Myös läheisen osallistumisen vammaisen henkilön terveydenhuollon asiointiin tulisi yleensä onnistua jo potilaslain säännösten perusteella, tosin joskus tiedonsaannin tai hoitoon vaikuttamisen haasteet ovat saattaneet johtaneet tarpeeseen hakea edunvalvontaa.

Edunvalvonta voi koskea ensinnäkin vain päämiehen taloudellisia asioita. Myös taloudellisten asioiden edunvalvojalla on kuitenkin holhoustoimilain 42 §:n mukainen velvollisuus huolehtia siitä, että päämiehelle järjestetään sellainen hoito, huolenpito ja kuntoutus, jota on päämiehen huollon tarpeen ja olojen kannalta sekä päämiehen toivomukset huomioon ottaen pidettävä asianmukaisena.

Tarvittaessa edunvalvojan määräys voidaan antaa sellaisten henkilökohtaisten asioiden hoitamista varten, joiden merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään. Tällöin puhutaan usein laajennetusta edunvalvonnasta. Esimerkiksi asumiseen ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat voivat olla tällaisia henkilökohtaisia asioita. Tosin jo yllä mainittu holhoustoimilain 42 § antaa edunvalvojalle toimivaltaa esimerkiksi päämiehen asumisasioiden tai muiden arjen sujumista edistävien palveluiden järjestämisen osalta. Henkilökohtaisten asioiden edunvalvoja ei voi edustaa päämiestään korostetusti henkilökohtaisissa asioissa, joita ovat esimerkiksi suostuminen avioliittoon, isyyden tunnustaminen ja testamentin tekeminen.

Edunvalvoja voidaan myös määrätä vain jotain tiettyä asiaa tai oikeustoimea varten. Esimerkiksi perinnönjakoon tai perinnöksi saadun omaisuuden hoitamista varten määrätään usein edunvalvoja, vaikka taloudellisten asioiden edunvalvonnalle ei muuten olisi tarvetta.

Jos edunvalvojamääräyksellä ei ole rajoitettu päämiehen omaa toimintakelpoisuutta, hänellä ja edunvalvojalla on rinnakkainen toimintakelpoisuus edunvalvonnan kohteena olevissa asioissa, vaikka käytännössä esimerkiksi päämiehen pankkitilien ottaminen edunvalvojan haltuun rajoittaa päämiehen toimintamahdollisuuksia. Edunvalvojan tulee joka tapauksessa holhoustoimilain 43 §:n mukaisesti lähtökohtaisesti aina kuulla päämiestä tehdessään tätä koskevia päätöksiä. Vaikka holhoustoimilaissa ei säädetä päämiehelle annettavasta päätöksenteon tuesta, edunvalvojan on asianmukaista pyrkiä antamaan päämiehelleen tämän omaan päätöksentekoonsa tarvitsema tuki.

Joskus voi olla tarpeen rajoittaa päämiehen omaa toimintakelpoisuutta. Kun holhoustoimilain lähtökohtana on mahdollisimman vähäinen puuttuminen henkilön omaan toimintakelpoisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen, toimintakelpoisuutta voidaan rajoittaa vain sen verran kuin on välttämätöntä päämiehen edun suojaamiseksi. Yleisempää vajaavaltaiseksi julistamista Suomessa ei enää juuri tapahdu.

 

Lisätietoja:

Teksti on julkaistu Tukiviestissä 2/2016.