Lakimies vastaa: Onko henkilökohtaisen avun voimavararajaus YK:n vammaissopimuksen vastainen?

Vammaispalvelulaissa (3.4.1987/380) on henkilökohtaisen avun saamisen edellytyksenä, että vammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. YK:n vammaissopimusta (SopS 27/2016) ja sen täytäntöönpanoa valvovan YK:n vammaiskomitean näkemyksiä, kuten tuoretta henkilökohtaisen avun voimavararajausta koskevaa yksilövalitusratkaisua, tulisi kuitenkin hyödyntää vahvemmin niin lainsäädäntöä parhaillaan uudistettaessa kuin jo nykysäännöksiä sovellettaessa.

Henkilökohtaisen avun voimavarakynnys on korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) käytännössä asetettu erityisesti vapaa-ajan avun osalta melko matalalle. On katsottu riittäväksi, että henkilö pystyy jollain tavoin ja tarvittaessa tukea kommunikointiinsa saaden ilmaisemaan, mitä haluaa avustettuna tehdä. Kuitenkin käytännössä voimavaraedellytystä sovelletaan usein tiukemmin. Tämä jättää monia kehitysvammaisia ja autismikirjon ihmisiä sekä tyypillisesti myös vammaisia lapsia henkilökohtaisen avun ulkopuolelle, vaikka henkilökohtainen apu on ollut käytännössä näille asiakasryhmille erityisen tärkeä ja toimiva omaa osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta toteuttava palvelu, kun sitä on onnistunut saamaan. Lisäksi KHO on käytännössään asettanut voimavarakynnyksen korkeammalle päivittäisiin toimiin tarvittavan henkilökohtaisen avun osalta, mikä estää esimerkiksi kehitysvammaisten ihmisten asumista omassa itse valitussa asunnossa henkilökohtaisen avun turvin (KHO:n ruotsinkielinen ratkaisu HFD 2016:7 sekä vammaiskomitealle tehdyn valituksen kohteena ollut KHO 14.6.2017 T 2911).

Vammaispalvelulainsäädännön uudistamisesta järjestettiin lausuntokierros keväällä 2022. Lausuttavana olleessa esityksessä voimavararajaus oli yhä mukana, mutta se oli määritelty niin, että edellytettäisiin kykyä itse tai tuettuna ilmaista tahtonsa avun sisällöstä. Voimavararajauksen vuoksi henkilökohtaisen avun ulkopuolelle jäävät voisivat saada ammattilaisen antamaa erityistä osallisuuden tukea osallisuuden ja vuorovaikutuksen tueksi. Erityistä osallisuuden tukea olisi kuitenkin järjestettävä vasta 1.1.2025 lukien, eikä sille ehdotettu mitään minimituntimäärää, toisin kuin vapaa-ajan henkilökohtaiselle avulle, jota tulisi edelleen saada normaalisti vähintään 30 tuntia kuukaudessa. Esimerkiksi Tukiliitto on vahvasti vastustanut voimavararajausta syrjivänä, ja myös lakiuudistuksen valmistelun aiemmassa vaiheessa sosiaali- ja terveysministeriön Valas-työryhmä ehdotti yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla siitä luopumista.

Vaatimusta poistaa henkilökohtaisen avun voimavararajaus on perusteltu keskeisesti sillä, että rajaus olisi YK:n vammaissopimuksen vastainen. Vammaissopimuksen 19 artiklassa mainitaan henkilökohtainen apu yhtenä yhteiskunnan tukipalveluista, joita on oltava vammaisten henkilöiden saatavissa tukemaan elämistä itsenäisesti ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä. 12 artikla edellyttää tarvittavan tuen saamista omaan päätöksentekoon. Sopimuksen yksi keskeinen periaate on syrjimättömyys, josta on tarkemmat määräykset 5 artiklassa. Näitä artikloita sovellettaessa on huomioitava YK:n vammaiskomitean niistä hyväksymät yleiskommentit nro 5, 1, ja 6. Tiivistettynä näistä artikloista yleiskommentteineen käy ilmi, että määräysvaltaa henkilökohtaisessa avussa voi käyttää tuetun päätöksenteon avulla, johon myös vaikeimmin vammaisilla ihmisillä tulee olla oikeus. Lisäksi ketään vammaista ihmistä ei saa asettaa palveluiden saamisen suhteen muita heikompaan asemaan esimerkiksi älyllisten tai kommunikaatioon liittyvien kykyjen tai tarvittavan tuen tason perusteella.

YK:n vammaiskomitea julkaisi 7.4.2022 ratkaisunsa Suomesta komitealle tehtyyn yksilövalitukseen, jossa oli kyse henkilökohtaisen avun voimavararajauksesta. Valitus komitealle oli tehty korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 14.6.2017 T 2911 johdosta. Vammaiskomitea katsoi ratkaisussaan Suomen valtion loukanneen sopimuksen 19 ja 5 artikloja, kun kehitysvammaiselle valittajalle ei ollut myönnetty henkilökohtaista apua, jotta hän olisi voinut sen avulla asua itsenäisesti. Komitea katsoi voimavararajauksen syrjivän kehitysvammaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat tukea päätöksenteossaan, ja edellytti vammaispalvelulain muuttamista niin, ettei se enää estä heidän itsenäistä elämäänsä. Suomen tulee raportoida YK:n vammaiskomitealle kuuden kuukauden sisällä toimenpiteistä, joihin se on komitean ratkaisun johdosta ryhtynyt.

Uudessa vammaispalvelulaissa tulee ottaa lähtökohdaksi yhdenvertaisuus niin, ettei esimerkiksi voimavaraedellytys estä tarvittavan avun saamista muun muassa kehitysvammaisilta ja autismikirjon henkilöiltä. Tämä edellyttää muutoksia lakiluonnokseen.

Tukiliitto katsoo, että henkilökohtaisesta avusta on poistettava voimavararajaus, ja apua tulee järjestää jokaiselle sitä tarvitsevalle vammaiselle henkilölle hänelle sopivalla tavalla. Tämä on YK:n vammaiskomitean henkilökohtaisesta avusta yleiskommentissa nro 5 sekä maaraporttien johdosta annetuissa loppupäätelmissä esittämien näkemysten valossa perustellumpi ratkaisu kuin esimerkiksi se, että vahvennettaisiin erityisen osallisuuden tuen palvelua vastaamaan paremmin henkilökohtaisen avun sääntelyä. Yhdenvertaista henkilökohtaista apua puoltaa sekin, että käytännössä henkilökohtainen apu sopivalla tavalla toteutettuna on osoittautunut erittäin toimivaksi palveluksi myös vahvaa tukea esimerkiksi toiminnanohjaukseen ja päätöksentekoon tarvitseville vammaisille ihmisille.

Henkilökohtaisen avun voimavararajaus syrjii kehitysvammaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat tukea päätöksenteossaan. Vammaispalvelulakia on muutettava siltä osin. #YKvammaiskomitea #YKvammaissopimus #LakimiesVastaa #TukiliittoVaikuttaa

Tuetun päätöksenteon sääntelyä on myös laajennettava, eikä sen voimaantuloa tule suunnitelmien mukaisesti viivästyttää vuoteen 2025. Lisäksi tulee tehdä tarvittavat muutokset, jotta myös kehitysvammaisilla ja vastaavaa tukea tarvitsevilla ihmisillä on selkeä oikeus halutessaan saada asua omassa itse valitussa asunnossa tarvittavan vahvalla (jopa 24/7) avulla ja tuella.

YK:n vammaiskomitea piti voimavararajausta vammaissopimuksen vastaisena ainakin tilanteissa, joissa vammainen henkilö ei saa vastaavaa tarpeidensa mukaista apua ja tukea jonain muuna palveluna. Näin ollen myös jo nykyistä vammaispalvelulakia on ratkaisun antamisen jälkeen sovellettava siten, että varmistetaan kaikkien vamman vuoksi välttämättä apua tarvitsevien avun saanti. Säännöksille tulee tulkinnalla antaa sellainen sisältö, että ne ovat sopusoinnussa Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten, kuten vammaissopimuksen, määräysten kanssa, ja tarvittaessa tulee myös jättää soveltamatta ihmisoikeusnormien kanssa ristiriitaista kansallisen lain säännöstä. Niinpä henkilökohtaista apua tai vähintään laadultaan ja määrältään vastaavaa palvelua tulee jo nykyisen vammaispalvelulain ollessa voimassa myöntää ja järjestää kaikille sitä vammansa vuoksi välttämättä tarvitseville ihmisille.

Teksti julkaistaan hieman lyhennettynä toukokuussa ilmestyvässä Tukiviestissä 2/2022

Lisätietoa:

• YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean 7.4.2022 antamasta ratkaisusta CRPD/C/26/D/46/2018 löytyy lisätietoa oikeusministeriön sivuilta.
• Vammaiskomitean hyväksymistä yleiskommenteista löytyy lisätietoa, mm. suomeksi käännetty yleiskommentti nro 5 sekä linkit käännettyihin yleiskommentteihin nro 1 ja 6, Tukiliiton sivuilta.
• Vammaispalvelulain uudistusehdotus ja siitä lausuntokierroksella keväällä 2022 annetut lausunnot löytyvät lausuntopalvelusta.
• Vammaislainsäädännön uudistamistyöryhmän (Valas-työryhmän) loppuraportti vuodelta 2015.