Lapsen asumisen tuki

Lapsen asumisen tuen (19 §) perimmäisenä tarkoituksena on turvata lapsen mahdollisuus asua kotona oman perheensä kanssa. Se on turvattava riittävin toimin. Tämä pohjautuu YK:n vammaissopimukseen ja lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsen asumisen tuki koettiin lainvalmistelussa lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta niin tärkeäksi, että siitä oli aiheellista säätää omassa erityissäännöksessään. Lapsen asumisen tuen järjestämiseen sovelletaan kuitenkin tämän pykälän lisäksi, mitä asumisen tuesta 18 §:ssä yleisesti säädetään.  

Vammaisten lasten ja heidän perheidensä sekä vammaisten vanhempien ja heidän perheidensä varhaisella tukemisella edistetään perheen kaikkien lasten hyvinvointia sekä ehkäistään vaikeuksien kasaantumista ja syrjäytymistä. 

Lapsen asumisen tuen tarkoitus 

Lapsen asumisen tuen tarkoitus on turvata lapsen mahdollisuus asua kotona oman perheensä kanssa. Vammaiselle lapselle ja hänen perheelleen on järjestettävä sellainen asumisen tuki, joka mahdollistaa lapselle hänen ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa nähden tarpeellisen hoidon ja huolenpidon, osallisuuden sekä turvallisen kasvuympäristön. Lapsen ja perheen tarvitsemia palveluita on järjestettävä tarvittaessa vuorokaudenajasta riippumatta. 

Kriteerit lapsen asumisen tuen järjestämiselle kodin ulkopuolelle 

Lapsen asumisen tuki voidaan järjestää vammaispalveluna kodin ulkopuolella vain, jos lapsen ei ole mahdollista asua kotona oman perheensä kanssa lapselle ja hänen perheelleen järjestetystä yksilöllisestä avusta ja tuesta huolimatta. Lapsen etu tulee ottaa ensisijaisesti aina huomioon.  

Silloin, kun lapsen huostaanoton ja sijaishuollon edellytykset täyttyvät, lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle tehdään lastensuojelulain perusteella. Kaikissa tilanteissa ei kuitenkaan ole lastensuojelun ja huostaanoton tarvetta. Näin ollen aiemmin sääntelemätön tilanne täsmentyy, kun asuminen kodin ulkopuolella on mahdollista toteuttaa myös vammaispalveluna. Lähtökohtana pitää silti yhä edelleen muistaa, että lasta ei saa erottaa vanhemmistaan pelkästään vammaisuuden perusteella. Vammaisen lapsen muutto pois perheen luota on aina viimesijainen vaihtoehto. Vahvoistakaan tukitoimista huolimatta lapsen asumisen tuki omassa kotona ei kuitenkaan aina välttämättä ole mahdollista. 

Lapsen huoltajat voivat tehdä hakemuksen lapsen asumisen tuesta kodin ulkopuolella. Sosiaalityöntekijä arvioi yhteistyössä huoltajien kanssa, miten lapsen asumisen tuki voidaan järjestää lapsen edun mukaisesti. Vaadittavasta monialaisesta yhteistyöstä säädetään sosiaalihuoltolain 41 §:ssä. Palveluprosessissa on oltava lapsen tarpeiden edellyttämä asiantuntemus. Päätös lapsen asumisen tuesta kodin ulkopuolella edellyttää huoltajien suostumusta ja lapsen mielipiteen selvittämistä. Lapsen mielipiteen selvittämisessä noudatetaan, mitä erillisessä vammaispalvelulain 20 §:ssä säädetään. Sen perusteella noudatettavaksi lähtökohdaksi muodostuu, että lapsen asumista kodin ulkopuolella toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Viranomaisella on velvollisuus huolehtia, että käytettävissä on lapsen mielipiteen selvittämiseen soveltuvat välineet ja menetelmät. Lapselle tulee antaa tukea koko prosessin ajan. 

Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai, jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Kyse on poikkeustapauksista. Joissain tilanteissa lapsen mielipiteen selvittäminen rasittaa kohtuuttomasti lasta tai se ei ole lapsen vamman tai sairauden vuoksi mahdollista. 

Lapselle ei ole sallittua antaa tietoja, jotka esimerkiksi vaarantavat hänen kehitystään. Muutoin lapsella on oikeus saada asumisen järjestämiseen liittyen tarvitsemansa tieto. 

Huoltajuus ja päätösvalta lapsen asioista säilyy aina vanhemmilla, vaikka lapsi muuttaisi pois kotoa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Vammaisen lapsen huoltajat voivat osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Tämä on selkeä ero huostaanottoon verrattuna. Lapsen asumisen tuki kodin ulkopuolella perustuu vapaaehtoisuuteen. 

Lapsen asumisen tuki kodin ulkopuolella voidaan järjestää perhehoitona tai enintään seitsemän lapsen ryhmäkodissa. Ryhmäkodin kokoa koskevasta rajoituksesta voidaan poiketa vain, jos lapsen etu sitä edellyttää.  

Lapsen oikeus tärkeisiin, jatkuviin ja turvallisiin ihmissuhteisiin 

Lapsella on oikeus hänen kehityksensä kannalta tärkeisiin, jatkuviin ja turvallisiin ihmissuhteisiin. Lapsen asumisen tuki on järjestettävä niin, että sillä tuetaan lapsen ihmissuhteita. Lapsen asuessa kodin ulkopuolella on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmissuhteiden jatkuvuuteen ja lapsen oikeuteen pitää yhteyttä hänelle läheisiin henkilöihin. 

Lapsen tulee saada asua riittävän lähellä muuta perhettä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteys perheeseen ja muihin läheisiin ihmisiin säilyy. Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä läheisiinsä sekä vastaanottaa vieraita ja vierailla asuinpaikan ulkopuolella.  

Asumista koskevien palveluiden kilpailutus on toteutettava niin, että lapsen olosuhteet muuttuisivat mahdollisimman vähän. Pysyvyys asumisratkaisuissa kodin ulkopuolella on pyrittävä turvaamaan, jos se on lapsen edun mukaista.  

Lapsen sivistykselliset oikeudet tulee taata lapsen asuessa kodin ulkopuolella. Siitä on vammaispalvelulaissa oma säännöksensä 21 §:ssä. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen kodin ulkopuolella asumisesta huolimatta. 

Kodin ulkopuolelle järjestettävän tuen asiakasmaksut 

Lapsen kodin ulkopuolella järjestettävästä asumisen tuesta perittävästä asiakasmaksusta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa. Hyvinvointialue voi periä vammaisen lapsen vanhemmilta maksun lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista. Enimmäismäärä kuukaudessa on 500 euroa.