Tuettu päätöksenteko

Tuettu päätöksenteko on toisen ihmisen antamaa tukea, jonka tavoitteena on auttaa ihmistä tekemään itse valintoja.

Jokaisen ihmisen tulee saada tarpeidensa mukaisesti tukea omien päätösten tekemiseen. Kaikenlaisessa päätöksenteossa tukemisen perustana on ajatus siitä, että meistä jokainen pystyy tekemään päätöksiä ja jokaisella on oma tahto, jota voidaan tarvittaessa tulkita. Kehitysvammaisen ja vastaavaa tukea tarvitsevan ihmisen arjessa tämä voi tarkoittaa monenlaista vapaamuotoista päätöksenteossa tukemista esimerkiksi läheisen tai asumisen ohjaajan antaman ohjauksen ja neuvonnan keinoin.

Jokaisella on oikeus palveluihin ja tukeen, jota itsemääräämisoikeuden, osallisuuden sekä yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii. Tuettuun päätöksentekoon tulisi olla mahdollisuus, kun päätetään esimerkiksi sitä tarvitsevan vammaisen henkilön sosiaali- ja terveyspalveluista. Vammaisen henkilön tulee myös tarvittaessa voida saada tuettua päätöksentekoa hänelle myönnettynä vammaispalveluna.

Tuetun päätöksenteon tarkoitus

Kaikenlaisen päätöksenteon tukemisen tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön omaa toimijuutta sekä osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumista tukemalla, kannustamalla, rohkaisemalla valintojen ja omaa elämää koskevien päätösten tekemisessä.

Tuen tarkoituksena on antaa henkilölle päätöksenteon avaimet selvittämällä päätöksentekoon liittyviä vaikeita asioita, erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Vapaamuotoinen päätöksenteossa tukeminen tai tuettu päätöksenteko ei tarkoita Suomessa koskaan toisen henkilön puolesta päättämistä.

Mitä päätöksenteon tukeminen tarkoittaa käytännössä?

Kaikenlainen päätöksenteossa tukeminen tarkoittaa sellaista toisen ihmisen antamaa tukea, jonka tavoitteena on auttaa henkilöä tekemään itse valintoja ja omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.

Päätöksenteossa tukeminen voi olla esimerkiksi:

tukea oman tahdon muodostamisessa ja ilmaisemisessa
tukea tiedon hankinnassa
vaikeiden asioiden selventämistä
erilaisten päätös- ja toimintavaihtoehtojen ja niiden seurausten selvittämistä
päätöksenteon opettelua tai harjoittelua
tukea päätösten toteuttamisessa sekä
tukea tunteiden käsittelemisessä ja ilmaisemisessa.

Päätöksenteon tukemisessa käytetään esimerkiksi ohjauksen ja neuvonnan keinoja. Lisää tästä aiheesta voit lukea Tukiliiton Tuen ja valmennuksen keskuksen sivuilta.

Kuka voi antaa tukea päätöksenteossa?

Päätöksenteossa tukeminen on vammaiselle henkilölle vapaaehtoista, ja henkilö tulee voida itse valita tukea antavat henkilöt. On tärkeää, että henkilö voi täysin luottaa tukea antaviin ihmisiin. Tukea antavan henkilön pitää suhtautua asioihin objektiivisesti eikä hänellä saa olla omaa intressiä asiassa. Hyväksi ei ole myöskään liian tunteellinen suhtautuminen asiaan, johon tukea annetaan.

Usein itselle läheiset ihmiset, kuten esimerkiksi omat vanhemmat, ovat mieluisimpia henkilöitä tukemaan omia valintoja, koska heihin on helppo luottaa. Jossain tilanteissa tukea antamaan tarvitaan kuitenkin ulkopuolinen henkilö – esimerkiksi silloin, jos äiti tai isä vastustavat seurustelua tai muuttoa pois kotoa, ja henkilö sitä itse haluaa.

Ryhmäkodin ohjaajan on helppo tukea esimerkiksi terveydenhuollon toimenpiteisiin liittyvissä kysymyksissä, koska hänellä on paljon taustatietoa ja hän pystyy auttamaan esimerkiksi tehdyn toimenpiteen jälkihoidossa. Toisaalta ryhmäkodin ohjaaja ei voi antaa tukea tilanteessa, joka koskee ryhmäkodin työntekijöihin liittyviä ongelmia.

Henkilö voi saada elämässään tukea erilaisissa rooleissa toimivilta henkilöiltä. Vanhemman ja päätöksenteon tukijan roolit sekoittuvat helposti. Vanhemmilla on oikeus kasvattaa lastaan ja siirtää omaa kulttuuriperintöään tiettyyn rajaan asti omalle lapselleen. Päätöksenteon tukijan roolissa sitä ei saa tehdä.

Päätöksenteossa tukemiseen kuuluu myös oikeus tehdä päätöksenteon tukijan mielestä huonoja ja henkilön edun vastaisia ratkaisuja. Henkilöllä on oikeus oppia asioita myös kantapään kautta. Silloin, kun henkilö tukee päätöksentekoa edunvalvojan roolissa, hänen on huolehdittava, että tehtävät päätökset eivät ole vastoin päämiehen etua.

Koska edunvalvojien toimivalta on rinnakkainen päämiehen kanssa, ja edunvalvojan tehtävänä on selvittää henkilön oma tahto, päätöksenteossa tukeminen sopii hyvin myös edunvalvojan rooliin. Edunvalvojan tehtävään kuuluu kuitenkin huolehtia siitä, että vammaisen henkilön etu toteutuu. Siksi hänen on edunvalvojan roolissaan puututtava vammaiselle henkilölle epäedullisiin päätöksiin.

Tukea tarvitsevan henkilö voi myös koota ympärilleen ryhmän ihmisiä, joka auttaa häntä elämää koskevissa pienissä ja suurissa ratkaisuissa. Tällainen henkilöryhmä voi saada virallisen aseman ja oikeuden puhua tuettavan henkilön puolesta. Joissakin maissa virallinen asema voi perustua suoraana lakiin. Suomessa asema voi perustua vain valtuutukseen, eli vammaisen henkilön pitää pystyä antamaan tukiryhmän jäsenille valtakirja asioiden hoitamista varten. Oikeus tuen antamiseen rajautuu vain niihin asioihin, joihin henkilö itse ilmaisee tarvitsevansa ja haluavansa apua. Ryhmässä voi olla useita henkilöitä erilaisia asioita ja tilanteita varten. Näin estetään yksittäisen tukihenkilön mahdollisuus vaikuttaa liikaa omilla mielipiteillään.

Mihin oikeus tuettuun päätöksentekoon perustuu?

YK:n vammaissopimuksen tavoitteena on vammaisen ihmisen yhdenvertaisuuden, osallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon toteutuminen vammaisen ihmisen elämässä. Sopimuksen kaikki sisältöartiklat tähtäävät tuohon samaan tavoitteeseen.

Sopimuksen 12 artiklan mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä tarkoittaa, että myös vammaisten henkilöiden tulee olla sekä oikeuskelpoisia että oikeustoimikelpoisia. Oikeuskelpoisella henkilöllä voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia yhteiskunnassamme. Oikeustoimikelpoinen henkilö saa itse sitovasti määrätä oikeuksistaan, kuten esimerkiksi allekirjoittaa vuokrasopimuksen tai tunnustaa isyyden. Yhteiskunnan tehtävänä on järjestää tuki, jota vammainen henkilö tarvitsee oikeustoimikelpoisuuden toteutumiseksi.

Suomessa oikeustoimikelpoisuus on perinteisesti nähty mustavalkoisena asiana: henkilö joko on oikeustoimikelpoinen tai ei. YK:n sopimus edellyttää laajentamaan tätä näkökulmaa siten, että kaikki saavat omaan päätöksentekoonsa niin paljon tukea kuin tarvitsevat. Kanadalainen professori Michael Bach kuvaa oikeustoimikelpoisuuden käsitettä tapahtumien sarjana, jossa henkilö ilmaisee oman tahtonsa ja tavoitteensa. Sen jälkeen muiden tehtävänä on auttaa ja tukea häntä toimimaan tavoitteensa saavuttamiseksi. Emme voi vain miettiä toteuttamisen esteitä, vaan meidän pitää keksiä ratkaisuja haasteiden voittamiseksi.

YK:n vammaissopimuksen lähtökohtana on, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen oikeus tehdä valintoja ja päättää itseään koskevista asioista. Ellei täysin itsenäinen päätöksenteko onnistu, yhteiskunnan tehtävänä on järjestää päätöksenteossa tarvittava tuki.

12 Artiklan taustalla on vahva usko siihen, että kaikilla ihmisillä on oma tahto ja että kaikki ihmiset voivat tehdä päätöksiä – toiset enemmän ja toiset vähemmän tuettuna.

Suomen tavallisessa lainsäädännössä ei vielä ole tuettua päätöksentekoa koskevia säännöksiä, vaikka tällaisia nyt suunnitellaan osana vammaislainsäädännön ja itsemääräämislainsäädännön uudistamista. Jo nykylainsäädännön nojallakin voidaan silti myöntää tuettua päätöksentekoa palveluna, ja sitä lähtökohtaisesti tulisi saada tarpeen mukaan kuten muitakin vamman vuoksi välttämättä tarvittavia palveluita. Tuettua päätöksentekoa on mahdollista myöntää esimerkiksi muuna palveluna vammaispalvelulain perusteella tai muuna erityishuollon palveluna kehitysvammalain nojalla.

YK:n vammaissopimus edellyttää lakiin perustuvaa tuetun päätöksenteon järjestelmää

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on korostanut Ihmisoikeuskeskuksen sivuilta suomeksi löytyvässä 12 artiklaa koskevassa yleiskommentissaan nro 1, että puolesta päättämiseen oikeuttavista holhous- tai edunvalvontajärjestelmistä tulee luopua. Niiden tilalle tulee luoda tuetun päätöksenteon järjestelmä.

Suomeenkin tulee luoda lakiin perustuva tuetun päätöksenteon järjestelmä, joka turvaa jokaiselle tukea tarvitsevalle mahdollisuuden tuen saamiseen. Tuen käyttämisen pitää olla maksutonta, koska muuten sen käyttö saattaa olla mahdotonta ehkä juuri tukea eniten tarvitseville henkilöille. On tärkeää, että tuetusta päätöksenteosta palveluna säädettäisiin parhaillaan uudistettavassa vammaispalvelulaissa.