Asumaan sinne, minne määrätään? Kehitysvammaisten oikeus kotiin turvattava!

Uuden hallituksen on varmistettava, että myös kehitysvammaiset ja vastaavaa tukea tarvitsevat ihmiset saavat valita, missä ja kenen kanssa asuvat.

Koti ei ole sitä, että joutuu asumaan siellä, minne milloinkin määrätään. Koti ei ole sitä, että täytyy asua vieraiden ihmisen kanssa vastentahtoisesti. Koti ei ole sitä, että joku muu päättää päivittäisistä rutiineista. Juuri tällaista on kuitenkin monen kehitysvammaisen ihmisen asuminen. Tähän on tultava muutos.

Vammaissopimus turvaa mahdollisuuden valita

Suomea lain tasoisena velvoittavan YK:n vammaissopimuksen 19 artikla edellyttää, että vammaiset ihmiset voivat valita asuinpaikkansa ja sen, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä.

Suomen on noudatettava 19 artiklaa. Siksi asumiseen on oltava tarjolla yksilöllisiä vaihtoehtoja nykyistä enemmän. Kenenkään ei pidä joutua asumaan laitoksessa, koska sopivaa kotia ei ole saatavilla. Vammaisilla lapsilla on oikeus asua yhdessä perheensä kanssa. Näiden oikeuksien toteutumiseksi tarvitaan vammaisten ihmisten asumisen ohjelma. 

Asumispalveluiden on vastattava erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita. Vammaissopimuksen 19 artikla edellyttää, että niin asumisen kuin sen tukipalveluidenkin järjestämisessä otetaan huomioon yksilölliset tarpeet, oli sitten kyse perheestä, pariskunnasta tai yksilöstä. Heiltä kaikilta on kysyttävä, mitä he tarvitsevat. Asumisen kilpailuttaminen ei saa ohittaa yksilöllisiä tarpeita halvan hinnan takia.

Koti ei ole sitä, että joku muu päättää päivittäisistä rutiineista. #YKvammaissopimus #MikäTekeeKodin

Henkilöstön saatavuus ja osaaminen ovat avainasemassa, jotta vammaisten ihmisten oikeus yksilölliseen asumiseen toteutuu. Suomen on pidettävä huolta siitä, että asumisen palveluissa on riittävä määrä osaavaa henkilöstöä.

Vammaisen ihmisen osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden on toteuduttava asumisessa täysimääräisesti. Tuettuun päätöksentekoon on oikeus myös asumisessa. Itsemääräämisoikeuden tulee toteutua kaikilla asumisen osa-alueilla: vammaisen ihmisen tulee voida päättää aikatauluistaan, rutiineistaan sekä elämäntavastaan ja -tyylistään. Myös vaikeimmin vammaisten ihmisten tulee voida tuettuna ilmaista valintojaan ja päätöksiään sekä saada ne tunnustetuiksi ja kunnioitetuiksi. Tätä edellyttää myös YK:n vammaiskomitea.

Koti ei ole sitä, että joutuu asumaan siellä, minne milloinkin määrätään. #YKvammaissopimus #MikäTekeeKodin

Itsenäisen elämisen kannalta henkilökohtainen apu on erityisen tärkeä palvelu, jota pitää saada yhdenvertaisesti.

Suomi sai 7.4.2022 YK:n vammaiskomitealta langettavan päätöksen henkilökohtaista apua koskevassa yksilövalitusasiassa. Voit lukea ratkaisun englanniksi täällä.

Komitea katsoi, että Suomi oli rikkonut yhdessä ja erikseen vammaissopimuksen 5 ja 19 artikloita, kun tukea päätöksentekoonsa tarvitsevalle kehitysvammaiselle ihmiselle ei ollut järjestetty hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaista asumisen ratkaisua niin, että hän olisi voinut sopimuksen tarkoittamalla tavalla valita, missä ja miten hän asuu. Komitea totesi, että henkilökohtaisen avun myöntämiskriteerit asettavat kehitysvammaiset ihmiset muita epäedullisempaa asemaan. Voit lukea ratkaisusta tarkemmin myös tällä Tukiliiton sivulla.

Koti ei ole sitä, että täytyy asua vieraiden ihmisen kanssa vastentahtoisesti. #YKvammaissopimus #MikäTekeeKodin

Tukiliitto vaatii uudelta hallitukselta asumisen tekoja:

  • Suomessa on toteutettava uusi vammaisten ihmisten asumisen ohjelma.
  • Vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden vahvistamista koskeva lainsäädäntö on uudistettava nopealla aikataululla.
  • Kehitysvamma-alalle tulee rakentaa uusi yhteisöavustajan koulutus. Alan työvoimapulaa on muutenkin helpotettava ja henkilöstön osaaminen turvattava. Työntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia tulee monipuolistaa, jotta ihmiset erilaisilla soveltuvilla työ- ja koulutustaustoilla voivat työllistyä alalle nykyistä helpommin.
  • Henkilökohtainen budjetointi on otettava Suomessa käyttöön.
  • Asumisen palveluiden valvonnasta on tehtävä aukotonta, ja valvontaviranomaisten on saatava tähän riittävät resurssit. Omavalvonta ei riitä.
  • Tuettua päätöksentekoa koskevaa oikeutta on vahvistettava sekä lainsäädännön tasolla että ihmisten arjessa esimerkiksi asumisen palveluissa.