Toimeentulossa on kyse monien oikeuksien risteymäkohdasta – tämä näkyy myös lakineuvonnassa

YK:n vammaissopimuksen 28 artiklassa säädetään vammaisten henkilöiden oikeudesta riittävään omaan ja perheidensä elintasoon. Samassa artiklassa säädetään lisäksi valtion velvollisuudesta toteuttaa asianmukaisia toimia kyseisen oikeuden toteutumisen turvaamiseksi ja edistämiseksi ilman syrjintää vammaisuuden perusteella.

Välttämätön toimeentulo on myös Suomen perustuslain 19 §:n mukaan jokaiselle kuuluva perusoikeus, joka valtion on turvattava. Perustuslaissa välttämättömällä toimeentulolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa, jolla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset. Lain tarkoittama ihmisarvoisen elämän turvaaminen merkitsee muutakin kuin pelkästään hengissä selviytymisen kannalta välttämättömien edellytysten takaamista. Se, mitä esimerkiksi Suomessa voidaan pitää ihmisarvoisena elämänä, perustuu vallitseviin kulttuurisiin arvoihin ja tottumuksiin. Toimeentulon tasoa on välttämätöntä arvioida suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Toimeentuloon liittyvät kysymykset ulottuvat ihmisen oikeuksien ytimeen. Aihepiiri nousee esiin myös Tukiliiton lakineuvonnassa – monesta eri näkökulmasta.

*

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuilla on keskeinen merkitys vammaisten henkilöiden toimeentulon kannalta. Asiakasmaksuihin liittyvät kysymykset muodostavatkin asumisen jälkeen toiseksi kysytyimmän aihepiirin Tukiliiton lakineuvonnassa. Asiakasmaksujen taso on Suomessa kansainvälisesti vertaillen korkea, ja perusturvan taso on puolestaan suhteellisen matala, mihin myös Euroopan Neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on kiinnittänyt ratkaisukäytännössään huomiota. Edellä mainittujen syiden takia asiakasmaksut voivat monessa tapauksessa muodostua palvelun käyttäjälle kohtuuttoman suuriksi ja vaarantaa ihmisen oikeuden riittävään toimeentuloon.

Asiakasmaksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava asiakasmaksulain 11 §:n perusteella silloin, kun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Näiltä osin yhdeksi käytännön ongelmaksi on muodostunut se, että yleiset edunvalvojat eivät välttämättä huomaa vaatia asiakasmaksujen alentamista tai perimättä jättämistä. Maksujen alentamista koskevan lainkohdan soveltamisessa on ilmennyt laajemminkin epäselvyyksiä ja puutteita, minkä vuoksi sitä ollaan muuttamassa asiakasmaksulain uudistamisen yhteydessä.

Hallitus antoi asiakasmaksulain uudistamisesta esityksen eduskunnalle 17.9.2020. Esityksen mukaan kunnille säädettäisiin nykyistä tiukemmat velvoitteet oma-aloitteisesti alentaa tai jättää maksuja kokonaan perimättä. Uudessa laissa korostettaisiin entisestään asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ensisijaisuutta suhteessa toimeentuloturvaan, ja lisäksi kunnalle asetettaisiin velvollisuus antaa asiakkaalle riittävästi ja ymmärrettävästi tietoa maksun huojentamista koskevasta sääntelystä.

Lakiesitykseen tulisi tehdä vielä valmisteluprosessissa muutoksia, jotta asiakasmaksut eivät pahimmillaan muodostuisi esimerkiksi mahdollisimman varhaisen hoitoon hakeutumisen esteeksi. Tarpeellisia muutoksia olisivat esimerkiksi palvelu-, matka- ja lääkemaksukattojen yhdistäminen sekä maksukaton seurantavelvollisuuden siirtäminen asiakkaalta palvelujen järjestäjälle.

*

Myös vammaisten ihmisten taloudellista toimijuutta koskevat kysymykset nousevat lakineuvontatyössä tasaisesti esiin. Moni näistä kysymyksistä koskee edunvalvontaa, esimerkiksi sitä, kuuluvatko kehitysvammaiset ihmiset automaattisesti edunvalvonnan piiriin täytettyään 18 vuotta. Holhoustoimilain mukainen edunvalvonta on tarkoitettu viimesijaiseksi tavaksi hoitaa henkilön asioita silloin, kun hän ei esimerkiksi sairauden vuoksi kykene valvomaan etuaan tai huolehtimaan itseään tai omaisuuttaan koskevista asioista, eivätkä hänen asiansa tule muulla tavoin asianmukaisesti hoidetuiksi. Edunvalvojaa ei siis koskaan määrätä vain diagnoosin perusteella, ja käytännössä läheiset voivat usein avustaa myös kehitysvammaisia ihmisiä asioiden hoitamisessa esimerkiksi pankkitunnuksia ja valtakirjoja hyödyntäen.

Edunvalvontaa sääntelevän holhoustoimilain perustelujen mukaan edunvalvojan on kyettävä hyvään yhteistoimintaan päämiehensä kanssa. Tässä yhteistoiminnassa ilmenee toisinaan ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi säästöjen käyttämiseen. Lakineuvonnan saamien yhteydenottojen perusteella edunvalvojat suhtautuvat toisinaan kielteisesti päämiehen tahtoon käyttää omia säästöjään sellaisissakin tilanteissa, joissa säästöillä tapahtuva kuluttaminen ei uhkaa päämiehen toimeentuloa. Tällaisissa tilanteissa asenteet ovat esteenä vammaisen henkilön toimijuuden toteutumiselle toimeentuloon ja talouteen liittyvissä asioissa.

Vammaisten henkilöiden taloudellista toimijuutta vaikeuttaa käytännössä myös se, että monet pankit eivät edelleenkään suostu myöntämään pankkitunnuksia kehitysvammaisille ihmisille. Luottolaitoslakiin vuonna 2017 tehdyn uudistuksen perusteluissa todettiin nimenomaisesti, että myös eri tavoin toimintarajoitteisten henkilöiden tulee voida käyttää peruspankkipalveluita, kuten pankkitunnuksia – tarvittaessa yhdessä toisen henkilön, esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan kanssa (HE 123/2016 vp, s. 33). Pankkitunnuksia voi vaatia myönnettäväksi mainittuun luottolaitoslain muutokseen vedoten.

*

Kun puhutaan toimeentulosta, keskustelu kytkeytyy väistämättä myös työn merkitykseen. YK:n vammaissopimuksen 27 artiklassa säädetään vammaisten henkilöiden oikeudesta työhön ja työllistymiseen. Yksi artiklan keskeisistä vaatimuksista on, että vammaisten henkilöiden on saatava yhdenvertaisesti muiden kanssa sama palkka samanarvoisesta työstä. Näiltä osin Tukiliitto on eri yhteyksissä nostanut esiin avotyötoimintaan liittyviä juridisia ja käytännöllisiä ongelmia. Avotyötoiminta on oikeudelliselta luonteeltaan sosiaalihuollon palvelua, josta ei makseta palkkaa ja joka ei takaa henkilölle muitakaan työsuhteeseen kuuluvia oikeuksia, vaikka työ käytännössä täyttäisikin työsopimuslain mukaisen työsuhteen tunnusmerkit. Mikäli näin tosiasiassa on, työsuhteeseen kuuluvia etuja ja oikeuksia olisi ainakin periaatteessa mahdollista vaatia aina tuomioistuimessa asti.

Korona-aikana lakineuvonnassa on noussut esiin pulmia myös työtoiminnasta maksettavan työosuusrahan saamisessa. Työtoiminta jouduttiin keväällä varsin laajasti keskeyttämään tai muuttamaan etäpalveluksi tartuntariskien takia, ja samalla monet kunnat lakkasivat maksamasta työosuusrahaa, vaikka henkilöiden oikeus heille myönnettyyn palveluun, eli työtoimintaan, ei lakannut. Työosuusrahan maksamatta jättäminen on heikentänyt monen kehitysvammaisen ihmisen toimeentuloa merkittävästi.

*

Edellä on tarkasteltu joitakin toimeentuloon liittyviä teemoja, jotka nousevat toistuvasti esiin Tukiliiton lakineuvontatyössä. Lista ei ole tyhjentävä, ja aihepiiristä voisi poimia keskusteluun tärkeitä näkökulmia miltei loputtomasti. Toimeentuloon liittyvien kysymysten moninaisuus osoittaa, että toimeentulossa on kyse monien eri oikeuksien risteymäkohdasta. Tästä syystä toimeentuloa koskevien oikeuksien toteutumiseen voi ja pitää vaikuttaa monella eri tasolla.

Kirjoittaja on Kehitysvammaisten Tukiliiton lakimies.