Yksin tai kaksin – seksuaalisuus kuuluu jokaiselle

Teksti: Sanna Salmela / Kuva: Mika Aalto-Setälä

TV-viihde, pornokin, ovat koulun terveystiedon ohella olleet monen aikuiseksi kasvavan oppaita matkalla omaan ja omannäköiseen seksuaalisuuteen. Harvoin ne riittävät kenellekään, mutta vielä vähemmän niistä on iloa silloin, kun soppaan lisätään hahmottamisvaikeudet, kehitysvamma, autismille tyypilliset erityispiirteet tai aistien yli- ja aliherkkyydet.

Mitä tehdä, kun lapsi kasvaa fyysisesti, mutta katsoo edelleen Muumi-videoita, eikä ymmärrä sosiaalisia normeja tai kykene tulkitsemaan muiden eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä? Miten voi ahdistumatta ja ahdistamatta selittää lapselleen koskettamisen rajat ja toisaalta noiden rajojen sisälle mahtuvan ilon ja valon?

”Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa” on perinteinen pakoreitti seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten edessä. Lause on harvinaisen ontto, kun seksuaalisuuden biologinen kehitys on aikuisen, mutta tunnekehitys vasta murrosiän kynnyksellä.

Joskus käy niin, että hämmentyneet lähi-ihmiset kohtaavat vielä hämmentyneemmän nuoren. Ihmisen, jolle ”aikuisten leikit” eli seksiin liittyvät tarpeet tulevat fyysisesti ajankohtaisiksi, mutta persoonan sosiaalinen kehitys ei vielä yllä lähellekään seurustelusuhteen kalkkiviivoja.

Tarve puhua

Autismisäätiön Yksin ja kaksin -hanke (2013–2015) syntyi, kun huomattiin, kuinka vahva tarve autistisilla ihmisillä on käydä läpi seksuaalisuuteen liittyviä asioita lähi-ihmistensä kanssa. Hankkeessa tuotettiin paljon materiaaleja seksuaalihyvinvointiin liittyvien asioiden ja ihmissuhdetaitojen opiskeluun.

”Ajatus oli tehdä materiaalia, jota jokainen voi käyttää. Riittää kun on asialle avoin aikuinen ja kiinnostunut auttamaan omaa lähi-ihmistään”, erityisasiantuntija Jonna Oksanen sanoo.

Hankkeessa kuului sen ensisijaisen kohderyhmän, autismin kirjon nuorten ja aikuisten ääni. Materiaali on tuotettu mahdollisimman selkeäkieliseksi ja tarkoitettu kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Oppaat, sarjakuvat ja videot on tarkoitettu autismin kirjon ihmisten ja lähi-ihmisten – isien, äitien, ohjaajien ja opettajien käyttöön. Vaikka hanke on päättynyt, materiaaleja voi vielä tilata Autismisäätiöstä.

Oikeaa tietoa, oikeaan aikaan

Autismin kirjon nuorelle koulun seksuaalikasvatus tulee vastaan usein liian varhain ja väärässä muodossa.

”Kun fysiologiset muutokset ovat tapahtumassa, on toki tärkeää kuulla, mitä omalle keholle tapahtuu. Ihastumisiin ja seurusteluun liittyvät ajatukset kypsyvät autismin kirjon nuorella kuitenkin vasta myöhemmin. Puheet tyttö- ja poikaystävistä saattavat hämmentää”, Jonna Oksanen sanoo.

”Olisi tärkeää, että matalan kynnyksen tietoa olisi saatavilla myös myöhemmässä vaiheessa. Kun esimerkiksi ’Mistä löytäisin tyttöystävän’ -kysymykseen vastataan ohjaamalla ihminen seksuaalineuvojalle tai -terapeutille, on jotain mennyt pieleen”, hän jatkaa.

Oksasen toimittamassa SEKSU: Seksuaaliterveyttä ja suhdetaitoja -oppaassa (opasta myy Autismisäätiö) on mukana englannista käännetty ”deittisuunnitelma”, jossa konkreettisesti, vaihe vaiheelta, etsitään kaveria tai seurustelukumppania. Malli on kehitetty varta vasten Asperger-ihmisille.

”Konkretia, vaiheistus ja käsitteiden avaaminen ovat tarpeen, sillä neuroepätyypillinen ajattelu eroaa neurotyypillisestä yllättävilläkin tavoilla”, Oksanen kertoo.

Autismin kirjon ihmisillä saattaa olla ihmisten käyttäytymiselle kaavoihin perustuvia selityksiä, joita on pakko ampua alas. Ihminen saattaa esimerkiksi selittää toisen suuttumusta sillä, että ihmisluontoon kuuluu käyttäytymisen kehä, jossa ilo ja suuttumus seuraavat toisiaan ulkoisista tekijöistä riippumatta. Toisin sanoen ympäristöstä riippumatta ihminen tietyin aikavälein suuttuu joka tapauksessa.

”Tällaisten käsitysten vuoksi on hyvä puhua yksinkertaisistakin asioista.”

Ajattelun erilaisuuden vuoksi tiedon äärelle pitäisikin löytää yhdessä lähi-ihmisen kanssa. Vaikka nuori osaisi kirjoittaa Googlen hakukenttään ”seksi”, ei hän osaakaan erotella hakukoneen tarjoamista vaihtoehdoista sitä itselle oleellista tai oikeaa. Pornosivu hämmentää, keskustelupalstat pistävät miettimään. Tuotako se on? Miten tämä liittyy minuun?

Rajat ja hyväksyntä

Tärkeintä, mitä lähi-ihminen voi kasvavalle nuorelle antaa, on lupa puhua. Lupa olla seksuaalinen, etsiä ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Myös tieto omista seksuaalioikeuksista ja toisaalta yhteisön asettamista rajoista on tärkeää.

”Seksuaaliterveyttä opiskellessa opitaan myös taitoja, joiden avulla ihminen pysyy turvassa, kun kohtaa toisia ihmisiä. Opitaan, miten voi kertoa itseä mietityttävistä asioista turvalliselle aikuiselle, mikä on parisuhde ja millaisia asioita on hyvä sopia, kun sovitaan että seurustellaan”, Oksanen sanoo.

”Olennaista on oppia huolehtimaan omasta seksuaaliterveydestään ja kantaa vastuu siitä, että omat ihmissuhteet ovat itselle hyväksi. Pitää tietää, että minullakin on oikeus sanoa ’ei’. Tähän asiaan kuuluu aina luottamus, rehellisyys ja se että kumpikin saa mielihyvää.”

Seksuaalisuutta on ilman parisuhdettakin.

”Nuoren kuuluu oppia ja opiskella sitä, mistä oma seksuaalinen hyvinvointi koostuu. Jokaisella on oikeus nauttia omasta sukupuolestaan ja seksuaalisuudestaan. Joku voi tehdä sen vaikka pukeutumalla, joku nauttii muoviesineistä ja ihastuu niihin”, Oksanen kertoo.

”Itsetyydytys on yhtä arvokasta seksiä kuin toisen ihmisen kanssa harrastettu seksi. Se on hyvä ja sallittu tapa tutustua omaan kehoon ja siihen, mistä pitää.”

Vaikeita tilanteita syntyy, kun nuori opettelee oman seksuaalisuutensa ja sen ilmaisemisen rajoja. Itsensä tyydyttäminen tai alastomuus julkisella paikalla on laitonta. Toista ei saa väkisin halata tai koskea.

”Uimapukusääntö on tässä hyvä. Kaikki mikä jää uimapuvun alle on omaa, niin sinulla kuin toisillakin ihmisillä. Näille alueille koskemiseen tarvitaan aina lupa. Poikkeuksena ovat lääkäri ja terveydenhoitaja. Muista poikkeuksista, kuten siitä, jos ohjaaja auttaa sinua suihku- tai WC-käynnillä, sovitaan erikseen”, Oksanen vinkkaa.

Ei oppia ilman ohjausta

Rajojen asettaminen on haastavaa, jopa mahdotonta, jos luotetaan pelkkiin sanallisiin ohjeisiin. Se, että pääsee vaikkapa näkemään kuvia ja kuvasarjoja tai kertomaan tarinoita, on tärkeää.

Myös Honkalampisäätiön tuottamalla Sensonet-sivustolla (huom, sivu poistunut käytöstä 2021) on seksuaaliteemaan johdattelevaa tietoa, sosiaalisia mallitarinoita ja videoleikkeitä. Sivustolla on myös kommunikointia helpottavia Sclera-kuvia, jotka soveltuvat vahvemmin autistisille henkilöille. Materiaalia on tuotettu yhteistyössä kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden sekä heidän kanssaan toimivien työntekijöiden kanssa.

”Ohjaajalla tai vanhemmalla on aina vastuu siitä, että toinen ymmärtää, mistä puhutaan. Jo kehontuntemus voi olla haaste – luullaan vaikkapa naisen rintoja pepuksi. Kuvittaminen tai se, että saa tunnusteltavaksi tekopeniksen tai vaginan, auttaa hahmottamisessa”, Jonna Oksanen kertoo.

Yksin ja kaksin hankkeen ryhmissä käytettiin myös HIV-tukikeskuksen materiaaleista löytyvää Seksuaaliterveyden työkalupakkia. Se on kirjaimellisesti pakki, johon kuuluu kirja ja materiaalipaketti. Työkalupakki toimii nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten seksuaalikasvatuksen tukena.

”Hyväksyvä ilmapiiri on lähtökohta. Jos käytöstä on rajattava, ei asia saa jäädä siihen, että kielletään vaikkapa itsetyydytys julkisessa tai yhteistilassa. Toiminnan ja ohjaamisen painopiste on saatava siirtymään sinne, missä se sallitaan. Rajaamisessa voidaan käyttää paikan lisäksi vaikkapa ajastinta, joka auttaa lopettamisessa. Koska tuntoaisti saattaa olla erilainen, on tärkeää hakea yhdessä seksuaaliterveyden apuvälineitä, jotka eivät aiheuta vahinkoa”, Oksanen sanoo

Seksuaalisuus on yhtä intiimi asia kuin vessassa käynti. Siitä on kuitenkin puhuttava, vaikka ei olisi täyttä varmuutta siitä, mitä toinen ymmärtää. Sillä tavoin asiat normalisoituvat ja saadaan vaikkapa itsensä koskettelu oikeisiin uomiin.

Jos itsetyydytyksestä on tullut liiallinen stressinpurkukeino, voi avoimesti asiaa lähestymällä löytää rinnalle muita kehollisia keinoja – esimerkiksi painehanskat, painopeiton alla makoilu tai mattoon kääriytyminen, mieleinen liikunta ja rentoutumisharjoitukset.

Minulla on oikeus

Surullista kyllä, seksuaalioikeudet eivät ole kaikille Suomessakaan itsestäänselvyys. Hankkeessa kuultuihin kokemuksiin liittyy paljon sanallista kieltämistä ja rakenteellisia esteitä.

Ei ole harvinaista, ettei omassa huoneessa sallita kumppanin yöpymistä, koputtaminen unohtuu tai pesulle tullaan avuksi lupaa kysymättä. Kun ihminen oppii siihen, että hänen rajojaan rikotaan, ei hän enää tunnista omia oikeuksiaan. Kuinka moni meistä olisi valmis luopumaan omasta seksuaalisuudestaan tai ihmissuhteistaan?

Lähi-ihmisen on rohkaistuttava puhumaan asiasta ymmärrettävillä keinoilla. Korulauseet kukista ja mehiläisistä eivät liity seksuaalisuuteen, vaan puutarhanhoitoon.

Suurin työ tässäkin taidetaan tehdä lapsuudenkodissa – vanhempien pään sisällä. Siellä on vain kerta kaikkiaan hyväksyttävä, että seksuaalisuus kuuluu oman nuoren tai aikuisen lapsen kasvuun ja elämään. Vaikka hän katsoisikin vielä muumivideoita.

* Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 5 / 2016.