Yhdessä olemme enemmän

Keski-Suomessa on etsitty uusia tapoja vahvistaa tukiyhdistysten ja Me Itse -ryhmien yhteistyötä. Keuruulla huomattiin, että vaikuttaminen on kimpassa hauskempaa.

Teksti: Mari Vehmanen / Kuva: Hanne Manelius

Yhteistyön etuja on mietitty monista näkökulmista, kun Hyvän huomisen hanke on tänä vuonna kannustanut keskisuomalaisia tukiyhdistyksiä ja Me Itse -ryhmiä yhä tiiviimpään kumppanuuteen.

”Täällä Keuruulla ei toistaiseksi ole ollut omaa Me Itse -ryhmää, vaikka tukiyhdistyksessä toimii meidän omaisten lisäksi useita kehitysvammaisia henkilöitä. Hankkeeseen osallistuminen sytytti heissä kipinän oman ryhmän perustamiseen, ja suunnitelmasta näyttää nyt tulevan totta”, Keuruun tukiyhdistyksen puheenjohtaja Tarja Rotola-Pukkila iloitsee.

Hänen mukaansa tukiyhdistys aikoo toimia parhaansa mukaan uuden Me Itse -ryhmän tukena – kuitenkaan sen päätöksiin tai suunnitelmiin sekaantumatta.

”Voimme varmasti auttaa esimerkiksi rahoituksen hankkimisen ja kokoontumistilojen löytämisen kanssa. Yhteisten retkien ja tapahtumien ideoiminen ja järjestäminen olisi myös järkevää”, Tarja Rotola-Pukkila visioi.

Yhdistyksen sihteeri Jaana Alamäki pohtii, ettei yhteistyön tarvitse aina olla kovin virallista ja suunniteltua.

”Ei tästä tarvitse tehdä mitään rakettitiedettä. Riittää, kun istahdetaan välillä yhdessä kahville ja aletaan jutella kuulumisista.”

Positiivisuuden kautta

Jyväskyläläiset Me Itse -kokemuspuhujat Sami Laine ja Ritva Vihanto kuuntelevat mietteitä tyytyväisinä. He ovat osallistuneet Hyvän huomisen hankkeen tapahtumiin Keuruulla jakaen tietoaan ja näkemyksiään Me Itse -työstä.

Kummatkin ovat todellisia Me Itse -konkareita, joilla on vuosien kokemus vaikuttamis- ja yhdistystoiminnasta.

”Omassa porukassa me kehitysvammaiset ihmiset saamme tehdä juuri sitä, mikä meille on tärkeää. Kukaan muu ei sanele asioita”, Sami Laine kiteyttää Me Itse -toiminnan ytimen.

Ritva Vihanto jatkaa, että yhdessä toimien kehitysvammaisten ihmisten ääni ja toiveet kuuluvat paremmin.

”Meidän aloitteestamme esimerkiksi Jyväskylän Viherlandiaan on saatu hissi”, Ritva Vihanto mainitsee.

Hyvän huomisen hankkeessa Keuruulla on niin ikään etsitty paikallisen vaikuttamisen tapoja. Elokuisessa teemapäivässä laadittiin mukavan yhdessäolon ohessa lista niistä asioista, jotka Keuruulla ovat hyvin ja säilyttämisen arvoisia.

Keskusteluissa löytyi kymmeniä positiivisia seikkoja, jotka ilostuttavat ja helpottavat kehitysvammaisten kuntalaisten ja heidän läheistensä arkea: harrastuksia, toimivia palveluita sekä työ- ja asumismahdollisuuksia.

Hyvien asioiden huoneentaulu luovutetaan myöhemmin Keuruun päättäjille.

”Päätimme lähteä vaikuttamaan tällä tavoin myönteisyyden ja ilon kautta, sillä keskustelu jumittuu helposti epäkohtiin. Samalla totesimme, että meillä taitavat oikeasti asiat olla aika hyvin”, Tarja Rotola-Pukkila ja Jaana Alamäki kertovat.

Osaksi arkea

Keuruun jälkeen Hyvän huomisen hanke vie yhteistyön viestiä muualle Keski-Suomeen: Jämsään, Kuhmoisiin, Karstulaan ja Viitasaarelle.

”Jokaisella paikkakunnalla etsitään juuri niitä omia kumppanuuden tapoja. Mitään yhtä, kaikkialle sopivaa reseptiä ei ole”, suunnittelija Sirkka Nikulainen Me Itse ry:stä kertoo.

Hyviä malleja on jo olemassa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa yhteistyö on pitkällä: siellä tukipiiri ja Me Itse -toimijat järjestävät säännöllisesti ison yhteisen seminaarin.

Sirkka Nikulaisen mukaan Hyvän huomisen hanke on jo tähän mennessä opettanut, että yhdistysten keskinäinen yhteistyö on tehtävä mahdollisimman helpoksi ja vietävä osaksi muuta toimintaa.

”Ihmiset ovat arjessaan tosi kiireisiä. Yhteistyö ei saakaan tuntua lisävelvoitteelta vaan voimavaralta. Tavoitteethan kehitysvammaisten henkilöiden ja omaisten yhdistyksillä ovat varmasti samansuuntaiset.”

Sirkka Nikulainen uskoo, että yhteistyössä molemmilla on vain voitettavaa.

”Me Itse -aktiiveissa on valtavaa vaikuttamisen ja tekemisen intoa, mutta he tarvitsevat oikeanlaista tukea vaikkapa taustatukihenkilöiden löytämiseen. Vastaavasti tukiyhdistykset voivat varmasti saada yhteistyöstä uudenlaista virtaa ja säpinää”, Sirkka Nikulainen sanoo.