Uusia perunoita ja pieniä kuusia

Teksti: Tuula Puranen / Kuva: Janne Ruotsalainen

Unohtumaton viikonloppu tarkoittaa Malikkeen Sormet multaan -kurssin ensimmäistä viikonvaihdetta toukokuussa 2016. Tuolloin Sanni Rauhala ja muut kurssilaiset istuttivat perunaa ja kuusentaimia. Syyskuussa kurssi jatkui sadonkorjuulla ja taimikon tarkistamisella.

Tekniikkalaji

Pelto on rinteessä tien laidalla Ylöjärven Karhen kylässä. Saunijärvi päilyy tyynenä kivenheiton päässä, käki kukkuu. Multaan on aurattu kuusi vakoa, yksi kullekin osallistujalle. Ituperunat odottavat ämpäreissään.

Perunoiden istuttaminen ja nosto ovat tekniikkalajeja. Tanja Schadrin istuu Hippocampessa, jota avustaja Jonna Karvonen työntää vaon vierellä. Malikkeen harjoittelija Jaana Torkkola ojentaa ämpäristä perunan Tanjalle, joka pudottaa sen vasemmalla kädellään vaon pohjalle.

Tanjan lähellä Petri Kähtävä vierittää perunoita vakoon istutuskourua pitkin. Kouru on tehty halkaisemalla pätkä sadeojaputkea. Malikkeen Ville Malm laittaa perunan Petrin käteen ja äiti Tiina Kähtävä auttaa Petriä avaamaan sormet niin, että peruna putoaa kouruun ja vierii multaan. Isä Urpo Kähtävä pysäyttää saappaallaan perunan oikeaan kohtaan, ja Petri nauraa ääneen.

Kun ensimmäinen urakka on valmis, toinen odottaa metsäpalstalla. Alkumatkan istuttajat taittavat tietä pitkin erilaisissa maastopyörätuoleissa. – Kuunteles, Mikko, kun hyttyset inisee ja linnut laulavat, avustaja Sanni Rantanen sanoo Mikko Kankaistolle.

Ryhmä pysähtelee keräämään muistoja pieniin rasioihin. Mikkoa kiinnostavat muurahaiset, mutta ne ovat liian eläväisiä muistorasiaan. Katariina Tallin rasiassa on muun muassa pieniä kiviä, jotka hän laittaa kotona kaappiin muiden muistojen joukkoon. Metsätähti on tarkoitus istuttaa omalle pihalle.

Hytkynrytkyn

Auvoisa kuljeskelu muuttuu hikiseksi röykytykseksi, kun ryhmä siirtyy tieltä metsän siimekseen. Reitti hakkuuaukolle käy juurten, lätäköiden, liukkaiden riukujen, kuoppien ja töyräiden ylitse. Kuusen paakkutaimet huojuvat laatikoissaan osallistujien sylissä. – Yhteistyöllä selvittiin hyvin, Urpo Kähtävä tuumaa.

Hakkuuaukolla metsän omistaja Jarmo Lindberg näyttää, miten taimet istutetaan pottiputken avulla. – Tärkeintä on, että juuret menevät maahan, ja siinä pottiputki auttaa, hän kertoo. Ryhmä käy innokkaasti toimeen kantojen täplittämässä, heinäisessä maastossa.

Pottiputki täytyy painaa reippaasti maahan ja polkaista auki, mutta taimien pudottaminen putkeen onnistuu jokaiselta. ”Jee, istutettiin puu”, Petri Kähtävä hihkaisee. Katariina Talli miettii taimien tulevaisuutta. ”Odotan, että syksyllä ne ovat vähän kasvaneet, ja ehkä ne kaikki eivät ole kuolleet.”

Syksyllä odotukset näyttävät täyttyneen. Taimet ovat hengissä ja kasvaneet useita senttejä. Hirvet ovat jättäneet ne rauhaan, mutta teeri on käynyt nappaamassa kärkisilmun parista taimesta. Mutta mitä kuuluu perunoille?

Pata porisee

Ensimmäiset perunat päätyvät ryhmää muonittavien Liisa ja Pekka Tyllilän pataan tehdäkseen myöhemmin seuraa loimulohelle. Ryhmä ahkeroi ruoan valmistumiseen asti. Sato näyttää hyvältä; hiekka- ja savipitoisessa maassa on kasvanut sileitä ja kohtuullisen kookkaita perunoita. Rusinaksi jäänyt peruna huvittaa Katariina Tallia.

Kurssilaiset kokeilevat monenlaisia ratkaisuja perunannostoon. Jarmo Hakala istuu Hippocampessa, tarttuu toisella kädellä perunanvarsiin ja nostaa Vuokko Ovaskaisen avustuksella mukulapesän maasta syliinsä jätesäkin päälle.

Sanni Rauhala istuu Stabilon tyhjiötyynykeinussa alkuperäisestä käytöstään poistetun ensihoitopatjan päällä. Kun on aika siirtyä yhdeltä perunan mukulapesältä seuraavalle, Tuula Piiroinen liu’uttaa patjaa maata pitkin eteenpäin. Sannilla on kauha, jolla hän voi kaivaa perunoita mullasta. Otetta kauhasta vahvistaa idealside. Liisi Pietilä istuu ensihoitopatjalla ja kaivaa perunoita maan tasalta avustajansa Jonna Launosen kanssa.

”Perunannostossa on enemmän vaiheita ja siksi se vaatii enemmän yksilöllisiä ratkaisuja kuin istuttaminen. Halusimme, että jokainen pääsee iskemään sormet multaan ja irrottelemaan perunoita juuripaakusta”, Malikkeen verkostokoordinaattori Tanja Tauria kertoo.

Asenne ratkaisee

Tanja Schadrin ihastui Hippocampe-maastopyörätuoliin.
”Saanko mä tämän?”, hän kysyy. ”Sä voit vuokrata sen Malikkeelta.”, Anssi Helin vastaa.

”Välineet helpottavat haastavaankin maastoon menemistä. Ninni tykkää metsästä, ja siellä liikkuminen on hänelle kokovartalojumppaa”, Ninni Kunnarin äiti Maija Kunnari kertoo.

Myös Katariina Tallille toimintavälineet ovat tärkeitä.

”Sähkärillä ei pääse metsään, mutta näillä välineillä pääsee tekemään mitä muutkin.”

”Malikkeelle tärkeintä oli nähdä, että tällainen kurssi onnistui. Me loimme puitteet ja mahdollisuudet, mutta osallistujat toteuttivat tämän panemalla itsensä likoon omalla asenteellaan ja ajatusmaailmallaan, että kaikki on mahdollista”, Anssi Helin sanoo.

Sormet multaan -video

Malikkeen Sormet multaan -videolla vaikeasti vammaiset kurssilaiset istuttavat pellolle perunaa ja metsään puita oikeanlaisten toimintavälineiden ja toisten ihmisten avulla. Videon kesto 6:50.