Tukiliiton kysely: Hyvinvointialueiden työntekijöiden tavoittaminen ja tiedon saaminen palveluista on haasteellista
Tukiliiton jäsenistölleen toukokuussa 2023 teettämän kyselyn mukaan hyvinvointialueet koetaan järjestäytymättöminä. Palveluiden käyttäjillä oli epäselvyyttä ja tietämättömyyttä palveluista. Vastaajien mukaan vaikuttamisten tarvetta on eniten viestinnän ongelmien lisäksi asumisen ja lapsiperheiden palveluissa.
Kysyimme toukokuussa 2023 jäseniltämme, palveluiden käyttäjiltä ja heidän läheisiltään kokemuksia hyvinvointialueiden palveluista ja toiminnasta verkkokyselyllä. Saimme vastauksia yhtä lukuun ottamatta kaikilta hyvinvointialueilta. Valtakunnallisesti vastauksia saimme vain 183, joten vastaukset ovat vain suuntaa antavia eivätkä ole laajemmin yleistettävissä.
Kyselymme ensimmäisessä osuudessa kysyimme ”Mikä toimii nyt paremmin kuin vuonna 2022” ja toisessa osuudessa ”Mikä toimii huonommin kuin vuonna 2022”. Lisäksi vastaaja pystyi avoimiin kysymyksiin täydentämään vastauksiaan (95 vastausta) ja kertomaan, mihin asioihin erityisesti pitäisi hänen hyvinvointialueellansa vaikuttaa (109 vastausta).
Yleisesti palveluiden ja niihin liittyvien asioiden sujuminen koettiin huonontuneen vuoteen 2022 verrattuna, vaikka kaikkiin palveluihin ja toimintoihin oli sekä tyytyväisyyttä että tyytymättömyyttä.
Esimerkiksi vammaispalveluiden palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnittelun koki huonontuneen viime vuoteen verrattuna 54 vastaajaa ja parantuneen 8 vastaajaa. Kuvan taulukossa esitetty vammaispalveluista annetut vastaukset. Koska vastausmäärät ovat pieniä, taulukon palkeissa näkyvissä myös vastaajien lukumäärät.
Myös avoimissa vastauksissa nousi esille viestinnän ja tiedon saamisen ongelmat. Kyselymme mukaan hyvinvointialueen ensimmäisenä keväänä on palveluiden käyttäjät ovat kokeneet paljon tietämättömyyttä ja epäselvyyttä asioiden hoitamisessa. Vastaajista 38 prosenttia (41) toi esille tiedonkulun sekä käytännön asioiden hoitamisen ongelmat hyvinvointialueilla. Mainintoina korostuivat esimerkiksi laskutus (ei toimi ollenkaan tai laskutetaan väärin), tiedon saanti palveluista tai toiminnasta (epäselvyyttä kuka hoitaa ja kuka päättää mistäkin) ja yhteystiedot (yhteystietoja ei saa eikä löydä ja nettisivut eivät toimi tai eivät ole ajan tasalla).
Asioiden sujuminen koettiin muuttuneen hankalammaksi, kun päätökset viipyvät tai niitä ei saada ollenkaan ja lisäksi aina henkilöstökään ei tiedä kuka voi päättää asioista. Palvelupäätökset koettiin osittain siirtyneen myös ylemmälle tasolle ja siten kauemmaksi, päätösten ei koettu olevan avointa ja päätösten saannit viipyivät. Palveluiden saatavuuteen ja pysyvyyteen sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen on kiinnitettävä huomiota. Kyselyyn vastanneet kokivat, että palvelut eivät myöskään hyvinvointialueittain toimineet yhdenvertaisesti koko alueella.
Kysymykseemme ”Mihin asioihin erityisesti pitäisi vastaajan hyvinvointialueella vaikuttaa” saimme 109 vastausta. Tiedon kulun ongelmien lisäksi vaikuttamistarpeita koettiin useisiin eri vammaispalveluihin. Vastaajiemme mielestä hyvinvointialueilla pitää vaikuttaa erityisesti asumisen (11 %) ja lapsiperheiden palveluihin (9 %). Näissä palveluissa tulee kiinnittää huomiota palveluiden saamiseen, monipuolisiin tarpeen mukaisiin palveluvaihtoehtoihin ja palveluiden laatuun. Yleisemmin vastaajien kokemus siitä, että eri vammaispalveluita ei saada tai ne eivät toimi, koettiin lisääntyneen.
Vaikka vähäisen vastaajamäärän vuoksi laajempi yleistäminen tai hyvinvointialueittainen tarkastelu ei ole mahdollista, voidaan kyselyn yhteenvetona todeta, että keväällä 2023 hyvinvointialueet näyttäytyivät Tukiliiton jäsenistölle vielä järjestäytymättömänä ja palveluiden käyttäjillä oli paljon epäselvyyttä ja tietämättömyyttä hyvinvointialueiden palveluista.
Kyselystä poimittua:
- ”Yhdenvertaisuus ei ole tasapäistämistä”
- ”Tiedonkulku ja päätösten teko avoimeksi ja kuntoon.”
- ”Palvelujen saatavuus kohtuullisessa ajassa, prosessit sujuviksi!”
- ”Omaiset pitäisi ymmärtää voimavarana…”
- ”…joutuu lapsen sijoittamaan hoitokotiin, kun ei tueta kotona asumista enää tarpeeksi.”