Topi Pihlajamäki: Ollaan reiluja kavereita
”Pihlajamäen bodarin” vaalilause oli tärkein mahdollinen, ja se toimi. Nyt hän vaikuttaa Sastamalan nuorisovaltuustossa.
”Menin ehdokkaaksi, koska halusin edustaa nuorisoa. Itsekin hämmennyin, kun kuulin, että tulin valituksi”, muistelee Topi Pihlajamäki, 15.
Olemme kutsuneet itsemme kylään, koska haluamme tutustua paikalliseen kuuluisuuteen. Poimin lehtileikkeen talteen jo tammikuussa: Topi Pihlajamäki heittämällä läpi, kirjoitti Tyrvään Sanomat nuorisovaalien tulosten selvittyä.
Topi on ensimmäinen erityisluokan oppilas, joka on valittu nuorisovaltuustoon Sastamalassa. Nyt ysiluokkalainen ääniharava viettää syyslomaa. Valtuustotyötä on takana jo sen verran, että kokemuksia voi summata.
Topin ja äiti Sirke Lääkkölän kattamassa kahvipöydässä tarjoillaan raparperipiirakkaa ”Topin tyyliin” eli kermavaahtoa saa pursottaa päälle niin paljon kuin haluaa.
Sirke muistelee päivää, jolloin Topi tuli koulusta kotiin ja ilmoitti: nyt pitää etsiä netistä ehdokaslomake. Mikä ehdokas, mikä lomake ja miksi, äiti kertoo ihmetelleensä. Koska haluan osallistua ja sanoa asioita, sanoi poika.
Nuorisotyöntekijä ja nuorisovaltuuston ohjaaja Miia Koivuniemi oli käynyt erityisluokassa kertomassa tulevista nuorisovaaleista. Topiin puhe teki vaikutuksen.
”Olin ensin ajatuksissani, mutta sitten välähti. Hän puhui niin rohkeasti, että se vaikutti minun korviini ja itsellekin tuli rohkea ja utelias olo”, Topi kuvaa.
Lomake löytyi ja se täytettiin kotona. Topi sai vaalinumeron yhdeksän ja muotoili vaalilauseensa: Ollaan reiluja kavereita. Isä ja hänen puolisonsa tekivät julisteen, jota Topi levitti Sylvään yläkouluun ja lukioon sekä Muistolan kouluun, jossa yläluokkia käyvät erityisluokkalaiset saivat äänestää.
Erityisluokkalaisia Topin ehdokkuus riemastutti: kerrankin heillä oli oma ehdokas. Lukion puolella vaalityötä teki myös isoveli Reino, joka kannusti kavereitaan ylipäätään äänestämään, ja mieluiten Topia.
Sastamalan nuorisovaltuustoon (Nuva) valittiin 20 nuorta ja Topi sai kuudenneksi suurimman äänipotin.
Esiintymisen kauhu ja houkutus
Ensimmäisellä kerralla kokoukseen meneminen jännitti, sillä Topi ei tuntenut etukäteen muita valtuutettuja.
”Kun pitää puhua ja muut katsovat minua, tulee vähän ahdistus”, hän tunnustaa.
Ja kuitenkin hänen mielestään kivointa Nuvassa on juuri puhuminen. ”Ja se, että saa kavereita.”
Näyttelijä-äiti muistaa, miten hän itse kerran jännitti koe-esiintymistä, kun Topi tuli lohduttamaan: Äiti, se vähän niin kuin kuuluu asiaan.
”Topi on aina ollut sellainen, että hän haluaa sanoa. Välillä ujostelee, mutta tykkää olla esillä”, sanoo Sirke.
Nuorisovaltuusto kokoustaa kerran kuussa, kasvotusten tai etäyhteyksin. Kokousten välissä yhteyttä pidetään nuvalaisten WhatsApp-ryhmässä. ”Maailman lyhyin kokous” oli alkukesästä nuorisotalon pihalla, kun työlistan ainoa kohta oli jakaa Nuva-hupparit. Topin hupparissa lukee oman valinnan mukaan ”2020–2021 Pihlajamäen bodari”.
”No joo, yritän olla. Iskällä on painoja, joita vähän nostelen. Oikeasti minulla on hirveä vatsa”, Topi naurahtaa. Mutta ei se mitään, onhan bodareilla ja iskälläkin vatsa.
Nimimerkki topi_bodari löytyy myös Instagramista. Veli auttoi perustamaan tilin, jota monet nuvalaiset nyt seuraavat. Topi on kuitenkin äidin kanssa sopinut, että seuraajaksi otetaan vain tosielämästä tuttuja.
Nuorisovaltuutetut osallistuvat kunnan luottamuselimien toimintaan. Topi mietti huolella, mikä häntä eniten kiinnostaisi, ja pääsi toiveensa mukaisesti varahenkilöksi ympäristölautakuntaan.
”Haluan kertoa ihmisille, että älkää saastuttako maailmaa roskilla, vaan pankaa roskat roskikseen.”
Lokakuussa Topi valittiin myös yhdeksänjäseniseen nuorisohallitukseen (Nuha), joka valmistelee asiat Nuvan päätettäviksi.
A- ja B-suunnitelma
Lääkkölän-Pihlajamäen perheen arki asettui jo vuosia sitten nykyiseen tasapainoonsa. Puuseppä-isä asuu Stormissa vanhalla maatilalla ja äiti kerrostalossa Sastamalan keskustassa. Pojilla on kaksi kotia. Lähiaikoina kuvio menee uusiksi. Isoveli Reino kirjoitti ylioppilaaksi ja lennähtää ennen pitkää omille teilleen opiskelemaan. Topi päättää peruskoulunsa ja suunnitelmat ovat selvät.
”Minulla on kaksi suurta haavetta”, hän sanoo.
Toiseksi suurin haave on päästä koulunkäynninohjaajaksi omaan Muistolan kouluun. ”Haluan hoitaa lapsia tosi hyvin. Aikuisena minua ei kiinnosta teinien asiat, vaan pikkulasten.”
Suurin haave on opiskella media-alaa ja tehdä tubettamisesta ammatti. ”Olisin mahtava, tekisin videoita itsestäni ja eri aiheista. Saisin inspiraatiota muistakin tubettajista, varsinkin Lakosta ja Mister Jallusta.”
Käytännössä ensin edessä on Valma- tai Telma-vuosi Tampereella. Valman jälkeen olisi mahdollisuus hakea Ammattioppilaitokseen. Topia kiinnostaa tutkinto, jossa voisi oppia mediaa, kuvallista ilmaisua ja sisällöntuotantoa. Se palvelisi tubettamistakin.
Suunnitelmaan sisältyy Sirke-äidin muutto Tampereelle. Se helpottaa freelancerin omia työkuvioita ja samalla Topille tulee Tampere-koti äidin luona.
Tuleva tubettaja on jo tehnyt yhtä ja toista: kirjoittanut omia räppibiisejä, esimerkiksi laulun Elämä on rankkaa, ja kokonaisen elokuvakäsikirjoituksen.
”Se kertoo siitä, kun tyttö ja poika rakastuvat. Se ei kyllä sovi ihan pienimmille, kun siinä on huonoa kielenkäyttöä, energiajuomia ja rakkautta.”
Rohkenen kysyä myös käsikirjoittajan omista rakkausasioista, ja aihe saa Topin pohtivaiseksi.
”Joskus olen puhunut tyttöystävästä tai aviovaimosta. Nyt mietin, että ehkä haluankin miehen. En tiedä miksi, ehkä se on joku bi-juttu.”
Topin kanssa jutteleminen tuntuu hyvältä aivoissa. Ehkä siksi, että hänen kanssaan ei koskaan tiedä, minne ajatus seuraavaksi polveilee.
”Älkää kuunnelko vain minua, kuunnelkaa myös jumalia. Siitä tulee inspiraatiota. Minun lempijumalani on Zeus, ukkosen jumala. Se jyrisee ja tekee ihmejuttujaan, se on voimakas ja sillä on kaksi lasta.”
Topi ihailee myös Apulantaa ja laulaja Toni Wirtasta. Yksi Topin opettajista, Marko Lausniemi, tiesi fanittamisesta ja järjesti pojalle pienen yllätyksen.
”Hän tuli köksänluokkaan ja hymyili oudosti. Ajattelin, että apua, olenko tehnyt jotain pahaa. Sitten se kertoi paketista. Siellä oli Apulannalta lahjuksia: nimmari, dvd ja cd-kokoelma, pinssi… En ole koskaan nähnyt Toni Wirtasta, mutta ehkä joskus vielä”, Topi miettii.
”Niin, nyt sinä alat olla sen ikäinen, että voisi miettiä keikalle menemistä”, tuumaa äiti.
Rokkistara ja manageri
Sastamala on Topi Pihlajamäen mielestä sopivan kokoinen kaupunki. Elämä on mukavan rauhallista ja kuitenkin tekemistä riittää. Tosin sisupartioryhmä ei ole korona-aikana kokoontunut ja tanssin erityisryhmä loppui, kun osallistujia ei ollut tarpeeksi. Onneksi liikuntaryhmä sentään toimii.
Topi muistelee lämmöllä koronakevään kotikoulua.
”Koulussa kaipaan usein, että voisi opiskella ilman keskeytyksiä. Kotona oli rauha ja perheen läheisyys. Äiti ja isä ja isän tyttökaveri auttoivat koulutöiden kanssa, ja välillä Reinokin.”
Onko vaikuttamistyö herättänyt muutenkin kipinää vaikuttaa kunnan asioihin? Voisiko Topi joskus lähteä mukaan esimerkiksi kuntavaaleihin?
”No ei nyt ihan kai sentään”, Topi maistelee ajatusta.
”Mutta tykkään bongailla politiikkauutisia. Trump-juttuihin olen jo kyllästynyt, mutta vaikka se on hölmö jätkä, se on kunnioitettava, koska kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa.”
Juuri nyt Topi odottaa innolla veljen kanssa sovittua syyslomareissua Tampereelle. Suunnitelmissa on ainakin uusin Risto Räppääjä -elokuva ja ehkä piipahdus McDonaldsilla.
”Tykkään ihan siitä nimestä, kun tulee mieleen myös Donald Duck ja Donald Trump.”
Kun veljen ylioppilasjuhlia vietettiin vihdoin elokuussa, Topin juhlaesityksen nimi oli Veljesten rakkaus.
”Biisi oli My heart will go on. Kun minun nimeni sanottiin, tuli paha olo kurkkuun, mutta sitten menin ja lauloin ihan randomisti. Äiti oli mukana go-go-tyttönä ja pakotti heilumaan, ja yleisökin heilui ja taputti.”
Äiti näki sen, mitä Topi ei ehtinyt huomata: veljen silmiin tuli liikutuksen kyyneliä.
”Reiska on minulle tosi tärkeä”, Topi toteaa.
”Hän on auttanut vaalikampanjassa ja elämässä, ja jos minä olisin rokkistara, hän voisi olla manageri.”
Raju, hurja ja pehmeä
Haastattelun tuoksinassa Topi ammentaa voimaa äidin halailemisesta. Yksi haave on vielä kertomatta.
”Haluaisin ison, mustan, hurjan koiran. Se voi olla vähän raju, mutta sisimmissään hyvin hellä ja pehmeä, niin kuin minäkin olen, ja äiti on.”
Sirken mielestä yksi Topin supervoimista on se, että hän pitää ihmisistä ja näyttää sen. Vanhempienkin ystävät aina ilahtuvat Topin seurasta.
”Sinä riisut kaiken teeskentelyn, eikä kukaan voi sinun kanssasi olla muuta kuin oma itsensä.”
Topi rakastaa juhlia, omia ja muiden. WhatsAppissa hän seurustelee tätien, setien ja serkkujen kanssa, ja muistaa aina kaikkien nimipäivät. Veljen yo-juhlien jälkeen vuorossa ovat hänen omat valmistumisjuhlansa, ja niistä tulee isot ja hienot.
Pari vuotta sitten heillä kävi kylässä äidin opiskeluaikojen ystäviä Pietarista. Topi mietti huolella etukäteen, mistä voisi keskustella kaukaisten vieraiden kanssa ja päätti ammentaa lempiaiheestaan historiasta. Kun vieraat sitten istuivat ruokapöydässä, Topi otti puheeksi Napoleonin retken Venäjälle.
”Keskustelusta tuli pitkä ja polveileva”, kertoo tulkkina toiminut Sirke.
”Lopuksi Topi totesi, että sitä minä vain mietin, että onko se Napoleon koskaan pyytänyt teiltä anteeksi. Vieraat menivät aivan hiljaisiksi: miten hyvä kysymys! Kuulin, että he kertoivat kaikille Pietarissa, että kuulkaa mitä se poika sanoi”, Sirke muistelee, ja lisää:
”Täytyy muistaa, että kehitysvammahuolto ja tällaisten lasten koulutus on eri maissa aika erilainen.”
Topi kuuntelee tarinaa nyökkäillen. ”Se Napoleon-tarina tuli mieleen yhdestä lastenohjelmasta, jossa apina ja mies aikamatkailevat.”
Lehdistö alkaa vihdoin tehdä lähtöä. Saamme tietää, että kun Topi alun perin kuuli Tukiviestin kiinnostuksesta, hän suhtautui pyyntöön myötämielisesti. Vaikka olisi kuulemma vielä mieluummin ottanut vastaan Helsingin Sanomat.
Ehkä senkin aika vielä tulee.
Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 4 / 2020.
