Polkuja pitkin ihan mihin vain

Teksti: Marjaana Tunturi / Kuva: Laura Vesa

Otso Nohteri on kokeillut Malikkeen välineitä 6-vuotiaasta lähtien. Joelette tarjosi taas uusia elämyksiä: metsäretkiä kapeilla poluilla. Matkat maastokärryllä ovat täynnä Otson rakastamia pomppuja, ja kun kärryssä on vielä kunnon iskunvaimentimet, matkanteko on mukavaa.

”Kun tiesin, että tulemme olemaan koronan takia tosi paljon kotona, ajattelin, että tähän voisi tarttua”, Sari Nohteri kertoo.

Sari ja Vesa Nohteri ovat olleet tyytyväisiä maksuttomaan kokeilujaksoon, vaikka ensimmäisellä Joelette-retkellä olikin usko loppua. Yksipyöräinen kärry on pidettävä tasapainossa myös sivusuunnassa, joten voimaa vaaditaan.

”Yhden pyörän ansiosta pääsimme kuitenkin Otson kanssa polkuja pitkin ihan mihin vain. Toisella kerralla ajattelimme jo, että kyllähän tämä sujuu. Ja kun vielä kaveri nauraa ja hihkuu takana, jaksaa taas kummasti vetää ylämäkeen”, Vesa Nohteri kertoo.

Pariskunta suosittelee kuitenkin harjoittelemaan kärryjen käyttöä ensin kotipihassa, jos aikeissa on lähteä pidemmälle retkelle. Hyvä ominaisuus on esimerkiksi työntökorkeuden säätömahdollisuus vauhdissa.

”Ei tosiaankaan kannata pelästyä. Kunhan menoon tottuu, se helpottuu”, Sari sanoo.

Alun hankaluudet johtuivat osittain myös pariskunnan pituuserosta. Ojien ylitykset tai muut raskaammat maastot sujuisivat helpommin kahden saman pituisen yhteistyöllä. Nohterit pohtivat myös, että kolmen aikuisen kesken vuorotellen voisi pitkä päiväretkikin sujua mukavasti.

Vauhtia kuin Linnanmäellä

Nohterit asuvat retkeilymaastojen vieressä, joten he ovat päässeet Joelettella poluille ja pelloille suoraan kotipihasta. Kärryn sovittamista autoon he eivät ole kokeilleet.

”Liikkeelle lähteminen on tapahtunut samaan tapaan kuin muutenkin ulkoilemaan lähtiessämme. Otson kyytiin nostaminen ja vöiden kiinnittäminen on ollut helppoa”, Vesa kertoo.

Yleensä Nohterit ovat tutustuneet uusiin apuvälineisiin Malikkeen tapahtumissa. Koska Otson jalat eivät suoristu, eikä hänellä ole jalkateriä, on ollut tärkeää päästä sovittamaan apuvälineitä. Joeletten kohdalla oli onnea, kun se sattui sopimaan Otsolle tosi hyvin.

Nohterit ovat saaneet Malikkeen välinetapahtumissa aina myös hyvän opastuksen välineiden käyttöön. Nyt kun alkuopastusta ei ollut, perusasiat oli luettava käyttöohjeista. Käytön oppi Nohtereiden mukaan parhaiten kokeilemalla. Ja jos vanhempia hiukan jännitti lähteä liikkeelle ja kärry tuntui raskaalta, Otso ei tiedä näistä tuntemuksista mitään.

”Tämä on ollut Otson Linnanmäki. Hän on tykännyt ihan mielettömästi ja menisi kyydissä vaikka sata kilsaa. Kapeat metsäpolut ovat hänelle ihan uusi juttu”, kertoo Vesa.

”Kun kuusenoksa ensimmäisen kerran osui kasvoihin, Otso vähän säikähti, mutta nyt hän on jo tottunut ja oppinut väistämään niitä”, Sari muistelee metsäretkien sattumuksia.

Joeletten kokeilujakso toi toivottua vaihtelua erityislapsiperheen arjen rutiineihin. Perheeseen kuuluvan Lempi-koiran takia kaksi aikuista sitova maastokärry ei kuitenkaan ole Nohtereille paras väline arkeen. Kangoo-rattaiden käydessä pieniksi Nohterit suunnittelevat nyt sähköavusteisen pyörän vuokraamista Malikkeelta.

”Fillarihommat ovat Otsolle tärkeitä. Kun Kangoo-rattaat jäivät pieniksi, pitää keksiä uusi ratkaisu pyöräilyyn”, Vesa sanoo.