Poikkeusaika saa arvostamaan asumisen yhteisöllisyyttä

Härmälänrannassa odotetaan jo malttamattomasti koronapandemian hellittämistä. Yhteisten saunavuorojen alkaminen uudelleen on yksi toivotuimmista asioista.

Teksti: Mari Vehmanen / Kuva: Laura Vesa

Tamperelaisen Jarkko Jokipakan arki mullistui viime keväänä koronaepidemian vuoksi. Siihen asti itsenäinen asuminen omassa rivitalokodissa oli sujunut hyvin ja tuntunut turvalliselta, koska apua oli aina tarvittaessa ollut saatavilla viereisessä ryhmäkodissa. Yhtäkkiä piipahtaminen naapurin puolella ei ollut enää sallittua rajoitusten takia. Samaan aikaan Jarkko lomautettiin työpaikastaan ohjelmistoyritys Vincitistä, sillä muiden siirtyessä etätöihin Jarkon työpanokselle ei ollut tarvetta. Lisäksi keilaaminen ja kaikki muut kivat harrastukset menivät tauolle.

”Eikä päässyt edes jääkiekkopeleihin”, Ilveksen vannoutuneeksi kannattajaksi tunnustautuva Jarkko lisää.

Pysäytys oli iso, sillä tavallisesti Jarkko tykkää tehdä ja touhuta monenlaista. Hän pohti tilannetta perheensä kanssa ja päätyi lopulta kesän korvalla muuttamaan väliaikaisesti takaisin lapsuudenkotiin. Jarkolle oli silti koko ajan selvää, ettei paluu olisi pysyvää ja että uusi oma koti olisi mukava löytää mahdollisimman pian.

”Haluan asua itsenäisesti”, hän toteaa.

Muutaman kuukauden jälkeen löytyikin lupaava kohde. Heti astuttuaan sisään Härmälänrantaan Jarkko tiesi etsintöjen päättyneen.

”Tämä on hyvä paikka”, hän sanoo.

Jarkko imuroi, Essi puuhailee.
Ohjaaja Essi Virtanen käy Jarkko Jokipakan (vas.) luona torstaisin, ja sitten siivotaan.

Ohjaaja kerran viikossa

Härmälänranta on Setlementti Tampereen omistama, vuonna 2019 valmistunut kerrostalo, jossa suurin osa asunnoista on aivan tavanomaisia vapaiden vuokramarkkinoiden koteja. Lisäksi kiinteistössä toimivat Tampereen kaupungin tuetun ja autetun ryhmäasumisen yksiköt.

Jarkko muutti viime syksynä tuettuun yksiöön, jonne on oma sisäänkäynti sisäpihalta. Ohjaaja Essi Vertanen käy Jarkon luona tavallisesti kerran viikossa torstaisin. Näihin käynteihin korona vaikuttaa lähinnä siten, että ohjaaja käyttää maskia.

”Silloin on siivouspäivä. Imuroidaan yhdessä ja pestään vessa”, Jarkko kertoo.

Vaikka Jarkko tulee ja menee täysin omien aikataulujensa mukaan, hän on ottanut tavakseen kulkea kotiin aina aulan yhteistilojen kautta. Siellä törmää yleensä tuttuihin ja voi jäädä vaihtamaan muutaman sanan. Lisäksi autetun ryhmäasumisen puolella on henkilökuntaa paikalla ympäri vuorokauden, joten tukea on tarpeen tullen aina saatavilla.

Parasta uudessa kodissa on Jarkon mielestä sopiva yhdistelmä itsenäisyyttä ja yhteisöllisyyttä.

”Saa olla omassa rauhassa ja vaikka pelata pleikkaa, kun haluaa. Mutta aina löytyy myös kavereita”, hän määrittelee.

Talossa on runsaasti yhteisiä tiloja. Sisääntuloaulassa sijaitsevat avokeittiö sekä ruokailu- ja oleskelualue. Lisäksi kaikkien käytössä ovat saunaosasto, pesutupa, kerhohuone ja sisäpihan grillikatos.

Jarkko pesee vessan peiliä.
Jarkko Jokipakan tarina todistaa, että ensimmäisen asunnon ei tarvitse olla loppuelämän koti. Jos tarpeet ja tilanteet muuttuvat, voi löytää uuden, sopivamman asumismuodon.

Yhdellä bussilla töihin

Ohjaaja Essi Vertanen kertoo, että korona katkaisi ikävästi asukkaiden yhteiset ajanvietteet. Heti pandemiasta päästyä on kuitenkin suunnitteilla monenlaista mukavaa, kuten karaoke- ja leffailtoja sekä pihajuhlia. Jarkko odottaa innokkaasti näitä kaikkia. Yksi koronarajoitus on kuitenkin kirpaissut jopa muita enemmän.

”Toivottavasti saunavuorot alkavat pian. Olen saunahullu. Ensiksi pitää aina ottaa oikein kovat löylyt.”

Työt ovat onneksi päässeet jo alkamaan uudelleen. Jarkko sai ilokseen huomata, että aivan uuden kodin läheltä kulkee bussilinja suoraan työpaikalle Hervantaan. Aamu-uniselle miehelle tämä sopii hyvin.

Äiti Leena Jokipakka sanoo, että Härmälänrantaan muuttamisen jälkeen Jarkko on tullut selkeästi yhä rohkeammaksi ja itsenäisemmäksi. Kauppa on heti kadun toisella puolella, joten päivittäiset ostoksetkin on helppo hoitaa omin päin – maski tietysti tiukasti kasvoilla.

Leena uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi kehitysvammainen ihminen asuu juuri tällä tavoin: osana kaikenlaisten ihmisten yhteisöä. Hänen mukaansa perheessä on vuosien varrella mietitty paljon Jarkon asumisasioita.

”Nyt tuntuu Jarkon puolesta tosi hyvältä. Vielä kun korona hellittää, talon väki ryhmäytyy varmasti lisää.”

Päivätoimintaa kotona

Yksi Jarkon naapureista autetun ryhmäasumisen puolella on Valtteri Aromäki. Hän kuuluu talon alkuperäisiin, heti valmistumisen jälkeen muuttaneisiin asukkaisiin. Aiemmin Valtteri asui siskon luona. Hän kertoo viihtyneensä Härmälänrannassa mainiosti.

”Kivointa on ohjaajat. Ja koti on hieno.”

Vaikka Valtteri selviytyy monista päivittäisesti puuhista omatoimisesti, hän kaipaa jonkin verran suullista ohjaamista ja muistuttamista. Ohjaaja Henna Kalliola sanoo Valtterin alkaneen ottaa koko ajan enemmän vastuuta asioidensa hoitamisesta.

”Hän esimerkiksi päättää nykyään itsenäisesti, milloin henkilökohtainen avustaja tulee. Ennen tilasimme avustajan vuorot yhdessä.”

Korona on vaikuttanut arkeen monin tavoin autetun asumisen yksikössä. Ennen epidemiaa Valtteri esimerkiksi osallistui useasti yhteisten aterioiden valmisteluun. Nyt keittiötöissä on täytynyt pitää taukoa.

Viime keväänä keskeytyi myös kaikki työ- ja päivätoiminta. Härmälänrannassa ratkaisuksi keksittiin, että korvaava viriketoiminta tuotiin kotiin asukkaiden luo. Mukava yhteinen tekeminen auttoi jaksamaan tylsää sulkua. Liikuntaa Valtterille tarjosi fysioterapeutin vetämä etäjumppa videoyhteydellä.

Mutta mitä asiaa Valtterilla on eniten ikävä? Vastaus on aivan sama kuin Jarkko-naapurilla:

”Saunaa tietenkin”, Valtteri toteaa empimättä.

Hän on tykännyt löylytellä lenkkisaunavuorolla, joka on avoin talon kaikille miesasukkaille. Kivaa olisi myös päästä taas piipahtamaan paikalliseen pubiin. Siellä Valtteri ehti käydä pari kertaa ennen korona-aikaa samassa talossa asuvan vammattoman naapurin kanssa.

Valtteri katselee tablettia ja hymyilee.
Valtteri Aromäki asuu ryhmäasumisen puolella ja tarvitsee tukea päivittäin, mutta omatoimisuus lisääntyy koko ajan.

Yllättävän toimiva Skype

Matti Prusi asuu niin ikään autetun ryhmäasumisen yksikössä. Härmälänranta on hänen ensimmäinen oma kotinsa. Vanhemmat Kaija Lammi-Prusi ja Jaakko Prusi kertovat, että muuttoa edelsi pitkä suunnittelu- ja valmistautumisaika.

”Matin lähtö lapsuudenkodista taisi olla meille isompi sopeutumisen paikka kuin hänelle itselleen. Ensimmäistä kertaa 35 vuoteen piti miettiä, että mitäs seuraavaksi tekisin”, äiti sanoo.

Vanhempien mukaan Matti on viihtynyt uudessa kodissaan silminnähden hyvin, vaikka hän ei puhuen pystykään tätä ilmaisemaan. Valtteri-naapuri vahvistaa, että Matti on innokkaasti mukana kaikessa yhteisessä tekemisessä.

Korona esti vanhempien vierailut väliaikaisesti kokonaan. Kaija-äiti kertoo, että Skype osoittautui tällöin jopa yllättävän toimivaksi keinoksi pitää yhteyttä.

”Niin kurjia kuin monet koronarajoitukset ovatkin olleet, poikkeusaika on toisaalta vahvistanut asukkaidemme ja myös työntekijöiden yhteishenkeä. Yhdessä tässä seurataan tilannetta ja odotetaan, milloin päästään palaamaan normaaliin”, ohjaaja Henna Kalliola sanoo.

Kaija Lammi-Prusin mukaan korona-aikanakin Härmälänranta on tuntunut juuri sopivalta kodilta Matille.

”Täällä on enemmän elämää ja vilskettä kuin vain meidän vanhempien seurassa. Onneksi ne ajat ovat ohi, kun vammaiset ihmiset työnnettiin syrjään muusta yhteiskunnasta. Vammaisuutta kohtaan on yhä ennakkoluuloja, ja tällaiset paikat hälventävät niitä.”

Äiti juttelee pyörätuolissa istuvan Matin kanssa.
Matti Prusi viihtyy kotonaan Härmälänrannassa. Äiti Kaija Lammi-Prusi iloitsee, kun kyläileminen onnistuu taas.

Haastavinta on epätietoisuus

Kulunut vuosi on tietysti ollut myös henkilökunnalle monin tavoin poikkeuksellinen. Essi Vertasen mukaan raskainta on ollut epätietoisuus siitä, miten kaikki etenee.

”Asiakkaat pohtivat etenkin aluksi paljon, milloin rajoitukset loppuvat ja koska pääsee taas harrastuksiin ja muihin kivoihin juttuihin. Eikä meillä tietenkään ole ollut antaa vastauksia näihin kysymyksiin. Asiakkaita siis on täytynyt tukea muilla tavoin.”

Essin mukaan varsinkin alkuvaiheessa aiheen sanoittaminen oli haastavaa, koska tilanne oli kaikille niin uusi. Kuvalliset ja selkokieliset materiaalit olivat tällöin avuksi.

”Koen keskustelujen myötä itsekin kehittyneeni aiheen käsittelemisessä. Nyt tutuksi tulleesta asiasta puhuminen on kaikille helpompaa.”

Essin mukaan henkilökunnan on täytynyt tsempata myös itseään tavallista enemmän. Voimaa on antanut työyhteisön tuki.

”Asiakkaiden kohtaamiset ja arki auttavat jaksamaan. Lisäksi toisen yksikön kanssa järjestetyt asiakkaiden etäryhmät Teamsissa ovat olleet mieletön oppimiskokemus. Porukassa on voimaa ruudunkin välityksellä. Ainakin itse olen näistä etäryhmistä saanut paljon iloa − toivottavasti asiakkaatkin.”

Lisäksi Kehitysvammaliitto ja KVPS järjestivät tuetun asumisen ohjaajille kerran kuukaudessa verkkokahvilan, jossa sai Esiin mielestä hyvää vertaistukea

Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 1 / 2021.