Perhetapaamisia tarvitaan

Perhetapaamiset kokoavat viikonlopuksi yhteen perheitä, joiden lapsella on samankaltainen, harvinainen diagnoosi. Vertaisuuden lisäksi tapaamisista haetaan tietoa ja yhteisiä kokemuksia – niin vanhemmille, lapsille kuin sisaruksillekin. Rentoutumisen hetket ja valmis kattaus eivät nekään haittaa.

Teksti: Sanna Salmela / Kuva: Sanna Salmela

Nämä äidit vetävät yhtä köyttä. Kuvassa Kaisa, Jutta, Tiina ja Linda.

 

Facebook-ryhmä auttoi perhetapaamiseen kokoontuneita CdLS-lasten perheitä löytämään nopeasti yhteisen sävelen. Jutun alkuun oli päästy jo omassa, suljetussa keskusteluryhmässä. Nyt oli mukava saada oikeat kasvot ajatustenvaihdolle.

Tapaamisissa kohtaa niin konkareita kuin ensikertalaisiakin. Siinä, missä joku näkee ensimmäistä kertaa toisen samalla diagnoosilla varustetun lapsen, saa toinen ihmetellä, oliko se omakin joskus todella noin pieni – ja kuinka iso hän nyt jo onkaan.

Parasta perhetapaamisissa on vanhempien mukaan ollut toisten perheiden kohtaaminen ja vapaa keskustelu. Pienten lasten vanhemmat arvostavat tietoa oikeuksista ja tukitoimista. Lapsiperheen arjen keskellä on hienoa myös ihan vain ”päästä ihmisten ilmoille ja juttelemaan”. Siksikin on tärkeää, että paikalla on riittävästi ohjaajia. Heidän tehtävänsä on huolehtia lasten ohjelmasta. Näin vanhemmat saavat hetken aikuisten omille jutuille. Myös sisaruksille on tapaamisissa ihan omaa ohjelmaa.

Silja (3) näyttää missä mennään.

 

Perhetapaamisia järjestetään STEAn tuella.

Kysy lisää:
Pia Henttonen