Osuuskunta on Omillaan
Osuuskuntamalli antaa palkkatyötä monipuolisemmin mahdollisuuksia tehdä ja myydä erilaisten ihmisten erilaisia osaamisia. Tämä on tavallaan tiimiyrittämistä, kiteyttää Riku Seppälä, yksi perustajajäsenistä.
Riku Seppälä ja Valtteri Rantanen istuvat vierekkäin tietokoneen ääressä, kulmat kurtussa. Samasta asennosta heidät on löytänyt usein parin viime vuoden aikana, sillä osuuskunnan perustaminen on vaatinut lievästi sanottuna paljon tiedonhankintaa ja selvitystyötä.
”Juuri nyt opettelemme palkanmaksua ja etsimme sovellettavaa työehtosopimusta. Osuuskunnan kautta tehdään monen alan töitä ja eri aloilla sovelletaan eri sopimuksia”, selvittää Riku Seppälä.
Laskuri tuntuu toimivan.
”Työnantajakulut menevät tuosta ja sovellus tekee ilmoituksen verohallintoon. Sieltä tulee lasku”, opastaa Riku. NEO – Omapolun yksikönjohtaja Valtteri Rantanen nyökkäilee, roolijakoon tottuneena.
”Riku on ottanut haltuun kaiken sen, mikä on omassa päässäni ihmeellistä puuroa: verotus, sääntöasiat, pankkipalvelut ja rekisteröitymisen mutkat. Hän on etsinyt tietoa ja minä olen aina voinut kysyä häneltä. Jos hän ei ole tiennyt heti, hän on yleensä tiennyt hetken päästä.”
On lokakuun loppu ja Omillaan-osuuskunnan perustamiskokouksesta on kaksi kuukautta. Paljon on tapahtunut: tarjouksia on tehty, tilaussopimuksia on syntynyt. Ensimmäisenä käynnistyivät Mediastudion videointi- ja editointityöt sekä siivouspalvelut.
”Olemme tehneet ensin lyhyitä sopimuksia, jotta näemme, saammeko kulut katettua”, Valtteri Rantanen sanoo.
Suunnitelmissa on paljon muutakin, muun muassa taidevuokraamo ja verkkokauppa, jonka kautta pystytään myymään Omapolun kuvataiteilijoiden tuotteita.
Perustamisvaiheessa osuuskuntaan rekrytoitiin yhdeksän omapolkulaista jäsentä: mediaosaajia Mediastudiolta ja taiteentekijöitä Ateljeesta.
”Kun jäseniä on yli seitsemän, meidät luokitellaan palkansaajiksi, ei yrittäjiksi”, Mediastudion tekijätiimiin kuuluva Riku tarkentaa. Seuraavalla rekrytointikierroksella jäsenyyttä tarjotaan kaikille Omapolun nuorille ja heidän perheenjäsenilleen.
Mahdollisuus ansaita omalla työllä
Osuuskunnan perustaminen on ollut ajatuksena vireillä siitä asti, kun 15-vuotiasta Omapolkua perustettiin. Valtteri Rantasen mukaan perustamisyritykset ovat vuosien varrella nousseet ja laskeneet aaltoina.
”Tässä on niin paljon selviteltävää, että kellään ei ole ollut resursseja viedä prosessia läpi.”
NEO – OmaPolku on nuorten elämänhallintaa ja osallisuutta tukevaa toimintaa, jonka asiakkaita ovat kehitysvammaiset ja erityistä tukea tarvitsevat nuoret sekä heidän läheisensä. Alun perin vanhempien perustama Omapolku on saanut NEO-etuliitteen ja on nykyään Setlementti Tampereen toimintaa.
”Tarve osuuskunnan perustamiseen liittyy perustehtävän toteuttamiseen. Me pyrimme vahvistamaan nuorten elämänhallintaa ja täysivaltaista kansalaisuutta. Yksi suuri osallisuuden este on se, että meidän nuorillamme on hyvin vähän rahaa. Osuuskunta parantaa mahdollisuuksia ansaita rahaa omalla työllä”, Valtteri Rantanen sanoo.
”Palkkatyö tavallisella työpaikalla on hieno asia, mutta se on nykyisin mahdollista vain pienelle vähemmistölle. Osuuskunta monipuolistaa sitä, millaisia töitä pystymme tekemään ja myymään.”
Kun osuuskunta myy työn tai palvelun, malli vapauttaa asiakkaan työnantajuuden riskeistä. Tämä madaltaa työllistämisen kynnystä.
Tavoitteena on tuottaa eläkkeen päälle lisätuloa, ainakin aluksi. Jos eläkemalli kehittyy jatkossa lineaariseksi, tienaamiskattoa (tällä hetkellä 737,45 euroa) ei enää tarvitse ajatella.
”Lähtökohta on se, että työtä tehdään pystymisen, jaksamisen ja töiden löytymisen mukaan. Malli joustaa. Pääasia on, että ihmiset pääsevät tekemään asioita, joista he pitävät ja joissa heillä on osaamista”, linjaa Valtteri Rantanen.
Työhönvalmennus seuraa tekijää
Omillaan-tekijöiden osaamisen kärjet nousevat suoraan Omapolun vahvuuksista: mediatyö ja taide.
”Molemmat ovat aloja, joissa osaavankin kehitysvammaisen nuoren on vaikea päästä kiinni tavalliseen palkkatyöhön. Nopeatempoisessa mediatyössä meidän nuori päätyy palkkatyössä korkeintaan kantamaan kameralaukkua – ei tekemään itse asiaa”, Valtteri Rantanen sanoo.
Omapolun Mediastudio on jo aiemmin tehnyt ulkopuolisille tilaustöitä. Jatkossa ne tuotetaan osuuskunnan nimissä. Työ tehdään Mediastudiossa, kuten ennenkin. Tuki on julkisin varoin kustannettavaa sosiaalipalvelua eli työhönvalmennuksen kaltaista tuetun yrittäjyyden ohjausta.
Ensimmäinen osuuskunnan kautta tuotettava video on Tampereen vammaisneuvoston tilaama ja se kertoo työn tekemisestä ja hakemisesta. Kun video on valmis, osuuskunta laskuttaa tilaajaa ja maksaa tekijöille palkan.
Media- ja kulttuurityön lisäksi osuuskunta myy siivous- ja kiinteistöpalveluja – ja mitä tahansa. Toimialalista on tehty niin laveaksi, että mikä tahansa mahtuu valikkoon, rokkitähteydestä alkaen.
”Rajana on mielikuvitus. Kun nuorella on osaamista, voimme lähteä räätälöimään siihen työnkuvaa.”
Tuottavuuteen pyritään mahdollisuuksien mukaan. Yksi tavoite on kehittää studiotyöskentelyn tuotantonopeutta ja sitä kautta tehdä parempaa tulosta.
”Tulosta aina kannattaa tehdä, vaikka tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan työpaikkoja. Jos rahaa jää osuuskunnan pussiin, voidaan laittaa vaikka laitteisiin tai toiminnan kehittämiseen. Tai hyväntekeväisyyteen”, tarkentaa Riku Seppälä.
Omillaan-osuuskunta aikoo hakea yhteiskunnallisen yrityksen merkkiä heti, kun se on mahdollista. ”Ensimmäinen poikkeava tilikausi päättyy 30.12.2019, eli sen jälkeen”, Riku sanoo.
Taidetta, tavoitteellisesti
Omapolun toiminnassa kuvataiteella on alusta asti ollut erityisasema. Työpajatoiminnan lisäksi muutama vuosi sitten perustettiin Ateljee, ammatillisen ryhmätoiminnan yksikkö, joka toimii Tampereen Taiteilijaseuran talossa Tampereen Takahuhdissa.
Ateljeessa työskentelee kuusi nuorta, joiden työviikkoa rytmittää yhteisten, ohjattujen projektien ja ikiomien töiden vuorottelu. Jokaisen vahvuudet löytyvät, kun niitä ammennetaan omista mielenkiinnon kohteista, kunkin omaan tahtiin.
Yhteisnäyttelyiden lisäksi nuoret ovat pitäneet yksityisnäyttelyitä. Ammatillisuutta tuovat myös ansaitsemismahdollisuudet. Teoksia on myyty ja niistä on tuotettu kuvituksia ja myytäviä tuotteita. Ateljeen nuoret toimivat myös ohjaajina erilaisilla kuvataidekursseilla, toisen ohjaajan kanssa.
”Olen ansainnut sarjakuvilla ja ohjaustöillä pientä palkkaa, ettei minun tarvitse elää metsässä petoeläinten saaliina”, toteaa yksi taiteilijoista, Samuli Laurila. Hän varmistaa, että kuulija ymmärtää sävyn:
”Puhun usein vähän pilke silmäkulmassa.”
Joillain Ateljeen nuorilla on ammattitutkinto. Samuli on valmistunut Kaarisillasta kuva-artesaaniksi. Jussi Aalto taas on puhdistuspalvelun ja kiinteistöalan ammattilainen – ja työnsä jalostama kuvataiteilija.
”Molempia töitä haluaisin tehdä osuuskunnan kautta”, Jussi sanoo.
Jussi ja Atte Selin tosin suunnittelevat myös kapakan perustamista yhdessä. Paikkaa etsitään jo.
”Ei siellä mitään pimeää myytäisi, suolaista ja makeaa vain, ja olutta hanoista. Se olisi vapaa paikka, johon kaikki saisivat tulla”, Jussi ja Atte kertovat. Tarjontaan kuuluisi myös miesten yhteinen bändi, Aivottomat.
Yksi kenties nopeammin toteutuva tilaus osuuskunnalle syntyi Tukiviestin vierailun yhteydessä. Ensi vuonna uudistuva lehti tarvitsee kuvituksessa käytettävän ”hahmogallerian”, jonka tekijäksi lupautui taiteilija Linnea Meuronen.
Linnea on sanonut, että hänen tehtävänsä taiteilijana on koskettaa ihmisen tunteita. Mitä ajatuksesta vielä syntyykään, selviää Tukiviestissä 1 / 2019.
Kootut opetukset
Koska osuuskunnan perustaminen on kestävyyslaji, Omillaan-tiimi toivoo, että heidän esimerkkinsä rohkaisisi muitakin rämpimään maaliin asti.
Heillä aktiivinen selvittelyvaihe alkoi pari vuotta sitten ja tahti kiihtyi maalin lähestyessä. Hallituksen perustamiskokous pidettiin 21.8. Rekisteri-ilmoitus saatiin 13.9., jonka jälkeen pystyttiin perustamaan pankkitili. Sen jälkeen voitiin ryhtyä myymään ja tekemään.
Kun Riku Seppälältä ja Valtteri Rantaselta pyytää koottuja opetuksia muille osuuskuntaa pohtiville, saa vastaukseksi huokauksia.
”Yksi meidän palvelu voisi olla osuuskunnan perustamisen konsultointi ja tuki. Keskeisin opetus on kuitenkin se, että kaikki eteen tulevat kysymykset ovat ratkaistavissa”, Valtteri sanoo.
Kysymys siitä, mitä osuuskunnalle kuuluu kymmenen vuoden päästä, tuottaa jo naurahduksia. Haastattelun hetkellä edes strategia ja ensi vuoden toimintasuunnitelma eivät ole vielä valmiita. Sitten miehet vakavoituvat.
”Tarkoitus on, että jonkinlainen määrä kehitysvammaisia ihmisiä tekee työtä osuuskunnan kautta. Se voi olla isokin määrä. Toivottavasti esimerkkimme myös rohkaisee siihen, että työ- ja päivätoimintakeskusten toimintaa voi lähestyä uusista näkökulmista”, sanoo Valtteri.
Molemmat ovat perusasiasta samaa mieltä. Tekemisen sisältöä ei saisi määrittää toimintakeskuksen pomo tai alihankintatyön tilannut yritys, vaan ihmisten kiinnostus ja osaaminen.
”Toisaalta alihankintatyössä ei ole mitään väärää, jos ihmiset itse haluavat tehdä sitä ja jos työstä maksetaan oikea palkka. Meilläkin voisi olla pakkauspalvelua myyvä tiimi niille, jotka pitävät pakkaamisesta”, Valtteri sanoo.
Menestystä meille kaikille
Riku Seppälällä on osuuskunnassa monta titteliä: mediatyöntekijä, jäsen, hallituksen jäsen ja it-tuki. Valtteri Rantasen mukaan se, että osuuskunnan perustaminen saatiin tällä kertaa maaliin asti, on Rikun ansiota.
”Hän on potkinut hanketta eteenpäin niin, että kukaan muukaan ei ole voinut pysähtyä.”
Riku itse virnistää. Mitäs sitä tosiasioita kiistämään.
Jotkut lukijat saattavat muistaa miehen Paikka auki -videotiimistä kertovasta jutusta (Tukiviesti 2/2018). Tiimi toimi osana Tukiliiton viestintää vuoden ajan. Silloinkin kaikille tuli selväksi, että Riku on tiedonhankinnan poikkeuslahjakkuus.
Hyödyllistä tietoa Riku on löytänyt Pellervon osuustoimintakeskuksesta, Pienosuuskuntaforum-tapahtumasta, yrittäjäkurssilta, Uusyrityskeskuksesta – ja tietysti netistä. Sieltä hän löysi myös Holvipalvelut-sovelluksen raha-asioiden hoitamiseen. Osuuskunnan sääntöihin hän löysi pohjaa muiden yhteisöjen säännöistä.
Jatkossa Riku ottaa vastuuta hallinnosta ja taloudesta. Ensimmäiset laskut on jo maksettu, ja jäsen- ja liittymismaksut laskutettu uuden palvelun kautta.
Riku toivoo, että osuuskunnan kautta löytyy isojakin projekteja, ainakin välillä.
”Meidän täytyy näyttää, että osaamme tehdä työtä.”
Miehessä palaa yrittäjän liekki.
”Minun äitini ja isäni ovat yrittäjiä, äiti sisustusalalla ja isä putkimies. Me lapset olemme saaneet kantaa paljon putkia, mutta olemme myös puhuneet paljon yrittämisestä”, Riku kertoo.
”On hyvä kokeilla itsensä työllistämistä, ja sitä tämä osuuskunta on. Tämä on tavallaan tiimiyritys. Minä toivon tästä menestystä meille kaikille.”
* Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 4 / 2018.
Työmarkkinoiden ovet auki
Tohtori Marja Irjalan mielestä kehitysvammaisten avotyö on nykymuodossaan rakenteellista sortoa. Tuettu oppisopimuskoulutus voisi olla...
Lue lisää aiheesta Työmarkkinoiden ovet auki