Oma harrastus lisää itsenäisyyttä

Teksti: Marjaana Tunturi / Kuva: Juntusten kotialbumi

Olli aloitti ratsastusharrastuksen 4-vuotiaana, kun omaishoidon vapaan lomittaja vei hänet tallille. Fysioterapeutti oli suositellut ratsastamista jo aiemmin, mutta Ollin vanhemmille tallit olivat vielä silloin vieras ympäristö.

Kun Olli oli 7-vuotias, perhe lähti Lehtimäen opiston pienten koululaisten sopeutumisvalmennuskurssille. Tavoitteena oli saada Olli ratsastamaan yksin, ettei hän tukeutuisi hevosen selässä aikuista vasten.

”Halusimme selvittää, onko keinoa, jolla näinkin vaikeasti vammainen lapsi voisi olla hevosen selässä turvallisesti yksin.”

Terapiavyön avulla yksin ratsastaminen alkoi sujua saman tien. Vaikka Ollin toinen käsi on toista huonompi, pystyy hän nykyään pitämään terapiavyöstä kiinni hienosti molemmilla käsillään.

”Sain kurssilta mukaan terapiavyön valmistajan yhteystiedot, mutta vilkaisin kuitenkin ensin, löytyisikö Malikkeelta vyötä vuokrattavaksi. Heillä oli sellainen, joten soitin heti Malikkeelle ja saimme vyön kokeiltavaksi.”

Kun vyö oli kolmella ratsastuskerralla todettu hyväksi, Camilla tilasi Ollille oman vyön. Sen avulla Olli ratsasti useamman vuoden.

Malike mahdollistaa

Kun Olli oli pieni, perhe sai sopeutumisvalmennuskursseilta paljon vinkkejä arkeen ja vapaa-aikaan.

”Ilman näitä kursseja, olisimme nyt varmasti eri tilanteessa ja jääneet paljosta tiedosta paitsi. Kunpa nytkin joku sanoisi, että oletteko huomanneet tällaista, että tämä voisi sopia Ollille. Mutta se vaatisi sitä, että joku tuntee Ollin tosi hyvin”, Camilla pohtii.

Camilla kokee, että Olli on moneen muuhun verrattuna ollut hyvässä asemassa, koska hän on saanut lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä apuvälinekeskuksesta. Camillan mielestä on harmillista, että eri sairaanhoitopiirien alueilla asuvia kohdellaan eri tavoin.

”Mutta se että vapaa-ajan apuvälineistä ei jaeta tietoa perheille, on isompi ongelma kuin se, mistä ja millä rahalla välineitä saa. Perheet joutuvat nyt itse selvittämään todella monia asioita, ja se kuormittaa.”

Malikkeen merkitys apuvälineistä tiedottamisen ja niiden testaamisen kannalta on Camillan mielestä suuri. Hän haaveilee parhaillaan, että Malikkeen Ulos talosta, pois pihasta -tempaus järjestettäisiin Vaasan seudulla arjen sijasta viikonloppuna, että hekin pääsisivät mukaan. Siellä voisi kokeilla, millainen pyörä tai pyöräkärry olisi heidän tarpeisiinsa sopivin.

”He ovat aina niin palvelualttiita ja osaavat neuvoa oikeanlaisen välineen, kun vain suunnilleen tietävät lapsen koon. Ja vuokravälineet tulevat Matkahuollon kautta tosi helposti.”

Malikkeen vuokrajakson kokemusten innostamana Ollille ostettiin hiljattain myös tukea tarvitseville lapsille soveltuva ulkokeinu.

”Ollilla on kotona vain vähän mahdollisuuksia tehdä jotakin itsenäisesti. Keinu on ihana asia. Olli kuuntelee siinä musiikkia ja nauttii, kun joku antaa vauhtia.”

Terapiavyöhön ja keinuun perhe ei yrittänyt hakea tukea. Camilla ajattelee, että vapaa-ajan välineistä voi maksaa jotakin myös itse, kunhan vain tietoa on saatavilla.

Apuvälineratkaisuja pohtiville perheille Camilla suosittelee myös joka toinen vuosi Tampereella järjestettäviä Apuvälinemessuja. Siellä saa hyviä ideoita ja voi kokeilla erilaisia välineitä.

Hevoset tuovat riemua

Tällä hetkellä Ollin oma vyö odottelee kotona, koska Olli käy lasten ortopedin suosituksesta ratsastusterapiassa. Nyt kun ratsastusterapia on ollut koronakevään takia tauolla, äiti on huomannut ratsastajapoikansa jaloissa heti muutoksen huonompaan.

”Nimenomaan yksin hevosen selässä ollessaan Ollin on keskityttävä todella paljon vartalon hallintaan ja käsien käyttöön. Ratsastamisella on iso merkitys fyysisen kuntoutumisen kannalta.”

Tallilla käyminen on myös iso elämänsisältö ja tuo Ollille iloa ja riemua. Yhteys Ollin ja hevosten välillä on erityinen.

”Hevosten kanssa ollessaan Olli havainnoi aivan eri tavalla ympäristöään kuin muuten. Hän ottaa ohjeita vastaan ja puhua pälpättää hevosista ja kaikesta mitä maneesissa tapahtuu”, Camilla kertoo.

Hevosen selässä Ollin ei tarvitse nojata aikuiseen, ja oma harrastus antaa mahdollisuuden itsenäistymiseen. Vaikka äidin mielestä on ihana käydä seuraamassa oman pojan heppatouhuja, Camilla toivoo, että Olli voisi jonakin päivänä käydä ilman vanhempia, vain avustajan kanssa itsekseen ratsastamassa.