Muiden kanssa liikkumaan

Teksti: Soile Honkala / Kuva: Ville Muranen

Juttu on julkaistu alunperin CP-liiton lehdessä 2/2021.

Armas hihkuu innosta lykkiessään sauvoilla vauhtia hiihtokelkassa. Hän on ensimmäistä kertaa elämässään hiihtämässä ja nauttii siitä suunnattomasti. Armaksen äitiä, Tanja Karvista hymyilyttää katsoessaan kuopuksensa intoa- ”Tämä on Armakselle ihan mahtavaa, kun hän saa itse konkreettisesti osallistua ja tehdä”, hän toteaa.

Armas, äiti ja Armaksen vapaa-ajan avustaja Satu Mattila ovat tulleet Vuokattiin Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnan ja Sokeain lasten tuki ry:n järjestämälle Laskettelun riemua -kurssille, jonka ohjelmassa on monenlaista talviulkoilua.

Armaksen vapaa-ajan avustajan, Satu Mattilan mielestä kurssi oli mahtava kokemus. ”Se riemu, mikä kurssin aikana paistoi lasten kasvoilta, oli jotain niin antoisaa.”, hän huokaisee. ”Täällä oli huolehdittu kaikesta, ulkona liikkumista oli tosi monipuolisesti ja sääkin oli aivan loistava.”, hän summaa kurssin tunnelmia.

Liikkumaan yhdessä muiden kanssa

Armas on iloinen ja liikunnallinen poika, joka rakastaa musiikkia. Armaksella on vaikea CP-vamma ja hän liikkuu pyörätuolilla, osittain itse kelaillen. Lattialla hän pääsee liikkumaan peppukiitoa. Vamma ei ole onneksi vaikuttanut reippaan ja iloisen pojan itsevarmuuteen. ”Omasta mielestään Armas on kykeneväinen ihan mihin vaan”, Tanja-äiti naurahtaa.

Musiikin lisäksi Armas rakastaa liikuntaa, etenkin pallopelejä ja haluaisi olla kaikessa mukana. Armaksella on koulussa avustaja, jonka avulla hän pääsee osallistumaan yhdessä muiden kanssa. Liikuntatunneilla Armas kuitenkin menee usein kävelemään, kun muut esimerkiksi hiihtävät tai luistelevat. Hänelle kävely vaan tarkoittaa pyörätuolissa istumista. ”Isoveljille tulee liikuntatunneista lappu kotiin, jossa kerrotaan esimerkiksi, että tällä viikolla koulussa on hiihtoa ja että jos lapsella ei ole omia suksia tai luistimia, niitä voi lainata koululta.”, Tanja-äiti kertoo. ”Sen sijaan vammaiselle lapselle ei ole hankittu välineitä, eikä hänellä ole samanlaista mahdollisuutta osallistua”, hän harmittelee.

Kurssin jälkeen perhe vuokrasi Malikkeelta hiihto- ja luistelukelkan, jonka avulla Armas pääsi jo koulutovereiden kanssa luistelemaan koulun liikuntatunnilla. Kokemus oli Armakselle todella hieno. Tanja Karvinen toivoo, että koululle voitaisiin hankkia muutamia välineitä, jotka mahdollistaisivat sen, että osallistuminen koulussa olisi mahdollista myös liikuntavammaiselle lapselle.

Toimintavälineet mahdollistavat aktiivisen arjen

Armas on saanut pitkäaikaislainaan Malikkeelta Delta-monitoimirattaat, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä. ”Ne ovat tosi tärkeät eikä mikään oikein onnistuisi ilman niitä.”, Tanja toteaa. ”Eihän pyörätuolilla pääse ulkona mihinkään.”

Sään salliessa Armas pyöräilee usein vanhempien kanssa lähellä olevan kyläkoulun peliareenalle pelaamaan pallopelejä. Armaksella on käytössään apuvälinepolkupyörä, josta perhe joutui hieman vääntämään apuvälinekeskuksen kanssa. ”Sieltä sanottiin, että kun luovutusperusteita uusittiin, pyöriä ei enää myönnetä”, Tanja Karvinen puuskahtaa. ”Onneksi vanhemmat olivat tietoisia, että ei ole lainmukaista rajata pois jotain välinettä ilman yksilöllistä tarveharkintaa. Hyvien perustelujen jälkeen Armas saikin pyörän käyttöönsä.

Myös ratsastus on yksi Armaksen rakkaista harrastuksista ja se oli myös laji, jonka kautta Satu Mattilasta tuli Armaksen vapaa-ajan avustaja. Kun Armas aloitti ratsastuksen pari vuotta sitten, heillä synkkasi heti. ”Armaksella on hirveän hyvä huumorintaju ja nokkelasti hän keksii pienet vilpit, jos häntä yrittää petkuttaa”, Satu Mattila nauraa. ”Hän on myös todella musikaalinen ja laulaa paljon. Usein maneesi raikaa, kun hän pitää konserttia ja Eero-hevonen kuuntelee korvat höröllään.”

Satu pohti pitkään Armaksen ratsastusharrastusta helpottavia ratkaisuja. Hän teetti tutulla ompelijalla vyön, joka tulee Armaksen ympärille ja josta tämä pystyy pitämään itse kiinni. ”Terapiavyö on hevosen ympärillä ja toinen vyö Armaksen ympärillä”, Satu summaa. ”Sunnuntai kahden viikon välein on vakipäivä, jolloin maneesi varataan kokonaan Armaksen käyttöön. Poika nostetaan työtukin päältä Eeron selkään ja sitten mennään.”, hän nauraa.

Tanja Karvinen haluaa, että Armaksella olisi samanlaiset mahdollisuudet osallistua, kuin isoveljillään. Hän kuitenkin myöntää, että se onnistuu vain, jos arki on hyvin suunnitelmallista. ”Tulevaisuudelta toivon, että Armas voisi elää hänelle mielekästä elämää, voisi ajallaan itsenäistyä tuetusti ja saisi pysyä terveenä”, hän kertoo. ”Samoja asioita mitä lähes kaikki vanhemmat toivovat lapsilleen.