Minä voin vaikuttaa
Saija Komulainen on oppinut, että yhteisiin asioihin vaikuttaminen onnistuu uskalluksen, sitkeyden ja riittävän tuen avulla. Samalla saattaa huomaamatta muuttua myös oma elämä.
Silloin kuopiolaista Saija Komulaista, 32, jännitti enemmän kuin ehkä milloinkaan ennen. Kehittämisiltapäivään kaupunginvaltuuston kokoustilaan oli kerääntynyt iso joukko kaupungin päättäjiä ja viranhaltijoita sekä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita kehitysvammaisia kuntalaisia.
”Hiki valui ja sydän hakkasi. En ollut koskaan ennen ollut tilaisuudessa, joka videoidaan ja jossa pitää puhua mikkiin. Mutta niin vain otin puheenvuoroja ja uskalsin sanoa asiani kaikkien niiden vieraiden ihmisten kuullen”, Saija muistelee viimekeväistä tilannetta.
Hän puhui kokouksessa muun muassa henkilökohtaisen avun heikosta saatavuudesta Kuopiossa. Tunteet meinasivat välillä nousta pintaan, sillä aihe oli Saijalle itselleenkin tuolloin erittäin ajankohtainen.
”Mutta jälkeenpäin olo oli mahtava. Kivoimmalta tuntui tietää, että olin pystynyt tekemään jotakin yhteiseksi hyväksi – en pelkästään itseäni varten.”
Alkujaan Saijan yhteiskunnallinen kipinä syttyi Tukiliiton Toimi ja vaikuta -kurssilla. Seuraavaksi hän lähti mukaan Aarne ja Aune -hankkeen Kuopiossa toimivaan kehittäjäryhmään. Siellä on mietitty tapoja edistää henkilökohtaista budjetointia ja muita kehitysvammaisille ihmisille tärkeitä teemoja.
Ryhmä muun muassa kävi haastattelemassa ihmisiä paikallisissa toimintakeskuksissa ja kysyi, millaisiin asioihin kotikaupungissa pitäisi heidän mielestään vaikuttaa. Vastauksissa moni toivoi lisää esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia.
Etuja vammaiskortin haltijoille
Vauhtiin päästyään Saija on innostunut tekemään aloitteita moniin suuntiin.
”Huomasin, ettei esimerkiksi Kuopion kaupunginteatteri vielä huomioinut mitenkään meitä EU:n vammaiskortin omistavia. Soitin suoraan teatterinjohtajalle ja kysyin, että mitenkä olisi.”
Kului muutama viikko, joten Saija otti uudelleen yhteyttä teatteriin. Pian tuli tieto, että vammaiskortin haltijoille aletaan tarjota avustajan tai tukihenkilön maksuton pääsy esityksiin. Saija oli yhteydessä myös Finnkinoon, joka sittemmin ryhtynyt tarjoamaan elokuvanäytöksissään saman edun. Seuraavana Saijan työlistalla on Kuopion Liikenne.
Matkan varrella hän on huomannut muuttuneensa itsekin. Omanarvontunto ja yhteistyötaidot ovat vahvistuneet. Lisäksi toiminta on opettanut pitkäjänteisyyttä, sillä vaikuttamistyössä ei voi antaa ensimmäisten vastoinkäymisten lannistaa.
”Olen sanalla sanoen aikuistunut. Olen oppinut ihan hirveästi uutta ja saanut rohkeutta. Nykyään uskallan kertoa senkin, jos en ymmärrä jotakin”, Saija määrittelee.
Esimerkiksi erilaisissa asiointitilanteissa hän näyttää usein heti aluksi vammaiskorttinsa ja ilmoittaa tarvitsevansa riittävästi aikaa. ”Kerran kaupassa kassalla myyjä laittoi koko jonon poikki ja tuli kaikessa rauhassa auttamaan minua pakkaamaan ostokset. Se tuntui ihan mukavalta.”
Aarne ja Aune -hankkeen työntekijöitä Saija Komulainen kiittää saamastaan tuesta. ”Vaikka olen itse tehnyt näitä uusia asioita, en olisi ikinä onnistunut ilman apua ja tsemppiä.”
Koko porukan puolesta
Projektipäällikkö Jonna Suhonen kertoo, että Kuopion kaupunki on lähtenyt mukaan tärkeäksi kumppaniksi Aarne ja Aune -hankkeeseen.
”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käyttäjät itse pääsivät toden teolla osallistumaan kaupungin vammaispalveluiden kehittämiseen. Sattumalta Kuopiossa on juuri sopivasti käynnissä henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilu, ja siinä on voitu hyödyntää kehittäjäryhmämme työtä.”
Yksi iso teema kehittäjäryhmässä on ollut pohtia, mikä ero on kokonaisen palvelunkäyttäjien ryhmän edustamisella ja omien henkilökohtaisten etujen ajamisella. Ryhmä muun muassa kävi keväällä jututtamassa kansanedustajaehdokkaita ja kysyi, miten nämä parantaisivat vammaisten kansalaisten asemaa.
Uusia makuja arkeen
Aarne ja Aune -toiminnan toinen osa on keskittynyt enemmän arjen kysymyksiin. Projektisuunnittelija Saara Raskin vetämään ryhmään on koottu itsenäisesti asuvia nuoria aikuisia vahvistamaan taitojaan ja voimavarojaan. Osallistujat itse ovat päättäneet, mitä tekevät yhdessä.
”Siinä on ollut totuttelemista meillä kaikilla, että minä ohjaajana en kerrokaan toiminnan sisältöä. Mutta pienen harjoittelun jälkeen ideoita ja toiveita on alkanut tulla vaikka kuinka paljon”, Saara Rask sanoo.
Yhdeksi aiheeksi valikoitui kysymys, miten valmisruokiin saisi lisää vaihtelua. Moni ryhmäläinen on tottunut nappaamaan kaupasta aina saman einespitsan tai -hampurilaisen.
”Haimme kaupasta osallistujille vieraampia valmisruokia, ja maistelimme ja arvioimme niitä. Löysimme paljon uusia makuja. Syksyllä aiomme osallistua yhdessä kansalaisopiston ihan yleiselle kokkikurssille”, Saara Rask kertoo.
Tavoitteena on löytää arkeen uutta sisältöä ja tekemistä, joka ei ole liian kallista. Lisäksi tarkoitus on mennä mahdollisimman paljon sinne, missä kaikki muutkin kaupunkilaiset ovat.
”Tästä yksi esimerkki oli yhteistyössä kuopiolaisten toimijoiden kanssa järjestämämme Silent Disco kaikille kuopiolaisille nuorille. Siellä tanssittiin yhdessä, mutta jokainen kuunteli kuulokkeilla itse valitsemiaan biisejä. Näin edes musiikkimaku ei päässyt sulkemaan ketään pois”, Jonna Suhonen kertoo.
Teatteria harrastava Saija Komulainen tykkää nousta lavalle. Hän saa voimaa ja rohkeutta siitä, että ei puhu vain omasta puolestaan, vaan kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Tukea, tekoja ja pientä tuuppausta
Kuopion lisäksi Aarne ja Aune -hankkeella on toistaiseksi ollut toimintaa Pirkanmaalla. Yksi ryhmä on kokoontunut Akaassa ja Valkeakoskella, ja seuraava aloittaa syksyllä Kangasalla. Suunnittelija Anne Vuorenpään mukaan Pirkanmaalla osallistujat ovat enimmäkseen itsenäisesti asuvia aikuisia, joiden tuen tarpeeseen ei ole muissa palveluissa pystytty vastaamaan riittävästi.
”Moni asuu melko syrjässä, mikä tuo omat pulmansa arkeen. Kotoa on vaikea päästä liikkeelle, sillä bussit kulkevat harvoin tai eivät lainkaan. Myös harrastusmahdollisuudet ovat vähissä.”
Kuopion tavoin Pirkanmaallakin osallistujat ovat itse päättäneet, millaisia asioita he haluavat ryhmässä tehdä. Näiden valintojen perusteella 12 hengen joukko on jakautunut pienemmiksi porukoiksi.
”Meillä on esimerkiksi digitaidoista kiinnostunut kolmen miehen joukko, joka harjoittelee samalla kaveruutta. Muita teemoja ovat muun muassa kulttuuri ja liikunta”, Anne Vuorenpää kertoo.
Uusia asioita on kokeiltu osin myös yksilöllisesti. Eräs ryhmäläinen on halunnut totutella kulkemaan yksin bussissa ja junassa sekä lukemaan karttaa. Toinen puolestaan on opetellut käyttämään taksia, hakenut henkilökohtaista apua ja miettii nyt asumisvalmennusta. ”Aika pienienkin tekojen avulla ihmisiä on siis saatu lähtemään kotoa liikkeelle, virkistymään ja avautumaan uusille asioille. Heillä on ollut ennestäänkin valmiudet tehdä tätä kaikkea, mutta rohkeutta on puuttunut. Tarvitaan pieni ulkopuolinen tuuppaus, jotta alkaa tapahtua.
Anne Vuorenpään mukaan seuraavaksi mietitään, voisivatko osallistujat myöhemmin toimia itse toistensa tuuppaajina ja tsemppaajina. Hanke ja sen työntekijän tuki kun kestävät vain tietyn ajan.
* Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 3 / 2019.
Aarne ja Aune
- Aarne ja Aune -hanke järjestää arjen taitoja ja osallisuutta vahvistavaa ryhmätoimintaa nuorille ja aikuisille. Toiminta on suunnattu henkilöille, jotka asuvat yksin tai jotka kokevat itsensä yksinäisiksi tai elämänpiirinsä kapeaksi. Lisäksi tarjoamme ryhmämuotoista ja yksilöllistä tukea kokemusvaikuttajana toimimiseen.
- Vuoteen 2021 jatkuva hanke kuuluu Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen STEA:n Arvokas-avustusohjelmaan, joka rakentaa entistä yhdenvertaisempaa Suomea.