Mari ja Jussi halusivat vauvan

Teksti: ÄEPK-projekti / Kuva: Freepik / onlyyouqj (Kuvituskuva)

Tämä tarina kertoo,
Marin ja Jussin vauvahaaveista.
Tarinan perustuu tosiasioihin,
mutta henkilöt ovat kuvitteellisia,
eli he eivät ole oikeasti olemassa. 

Mari ja Jussi tutustuivat viisi vuotta sitten.
Silloin Jussi tuli töihin
samaan toimintakeskukseen,
jossa Marikin oli töissä.

He viihtyivät yhdessä
ja rakastuivat toisiinsa.
Parin vuoden kuluttua
he muuttivat yhteen.

Heistä oli hyvä olla kahdestaan,
mutta pikku hiljaa
he alkoivat kaivata lasta.

Marin Kaisa-siskolla oli vauva.
Mari ja Jussi vierailivat usein
Kaisan perheessä,
koska heistä oli kiva katsoa,
miten Kaisa hoiti vauvaa
puolisonsa kanssa.
Heistä oli mukavaa
pitää vauvaa sylissä ja jutella hänelle.

Kerran Kaisa näytti,
kuinka vauvalle vaihdetaan vaippa.
Kun vaippa piti vaihtaa seuraavan kerran,
Mari ja Jussi saivat kokeilla
vaipan vaihtamista.

Mari ja Jussi seurasivat,
miten vauva kasvoi.
”Voi kun meilläkin
olisi oma lapsi”, Jussi sanoi
ja Mari oli samaa mieltä.

Toive omasta vauvasta
kasvoi niin suureksi,
että Mari ja Jussi alkoivat
vakavasti pohtia vauvan hankkimista.

Vauva tarvitsee hoivaa
ja turvallisen kodin

Mari ja Jussi näkivät
Kaisan perheen luona,
miten vauvaa hoidetaan.
Joskus he auttoivat
vauvan hoitamisessa,
ja lähtivät sitten kotiin.

”Jos meillä olisi oma vauva,
hänen kanssaan pitäisi olla
koko ajan”, Mari sanoo.

Mari ja Jussi ovat
jo etsineet tietoa vauvoista.
He ovat lukeneet yhdessä
Vauvahaaveita-kirjaa.

Mari on jutellut vauvasta
myös äidin kanssa.
Äidille vauva-asia on vaikea,
koska hän ei oikein tiedä,
miten Mari ja Jussi pärjäisivät
vauvan kanssa.
Jos Mari ja Jussi saisivat vauvan,
he olisivat hänestä vastuussa niin kauan,
että hänestä kasvaa aikuinen.
”Se kestää ehkä 20 vuotta”, Mari sanoo.
”Niin pitkää aikaa on
vaikea edes tajuta”, Jussi vastaa.

Kaikki tarvitsevat
joskus apua ja tukea

Mari ja Jussi arvelevat,
että he voivat tarvita
vauvan hoitamisessa apua,
tukea ja neuvoja.
”Kaikki vanhemmat
tarvitsevat niitä”, Mari sanoo.

He voivat pyytää apua ja neuvoja
Kaisalta ja omilta vanhemmiltaan.
”Kysyn myös Villeltä,
voiko hän tulla joskus avuksi,
jos meille tulee vauva”,
Jussi suunnittelee.
Ville on hänen ystävänsä.

Kaisa on kertonut,
että vauvahaaveista voi jutella
perhesuunnitteluneuvolassa.
Mari ja Jussi päättävät tilata ajan
ja mennä yhdessä juttelemaan
vauvahaaveistaan.

Elämä voi olla hyvää
myös ilman vauvaa

Mari ja Jussi tietävät,
että kaikki eivät voi saada vauvaa.
Mari kertoo Jussille
ystävästään Maijasta.
”Maija halusi vauvan
niin kovasti, että hän ajatteli
vauvaa koko ajan.”

Maija oli ajatellut,
miten ihanaa hänestä olisi
hoivata pientä vauvaa
ja miltä oma vauva tuntuisi,
kun sitä pitäisi sylissä.

Maija ei kuitenkaan
voinut saada vauvaa.
”Hänen oli vaikea
luopua vauvahaaveista,
ja hän itki paljon”, Mari muistelee.

”Entä jos mekään emme voi
hankkia omaa vauvaa”,
Jussi kysyy Marilta.
”Se olisi surullista”, Mari vastaa.
”Suru pitäisi surra pois
kaikessa rauhassa.”

”Ehkä sitten pikku hiljaa
alkaisimme nähdä,
että elämässä on vielä
muita hyviä asioita,
joista voisimme iloita”,
he pohtivat.