Lomaluotsi on ihmisten kanssa

Teksti: Tuula Puranen / Kuva: Laura Vesa

Turkulainen Irmeli Vuotila kävi
lomaluotsin kurssin vuonna 2017.
Sen jälkeen hän on tehnyt lomaluotsin töitä
silloin tällöin kehitysvammaisten ihmisten tuetuilla lomilla.

Lomaluotsilla on monia tehtäviä tuetun loman aikana
Hän auttaa ihmisiä osallistumaan loman ohjelmaan,
ja hänen kanssaan voi jutella ja tehdä erilaisia asioita.
Voi vaikka ulkoilla tai lähteä lenkille.
”Se, mitä teen, riippuu siitä,
mitä ihmiset haluavat”, Irmeli kertoo.

Hän oli töissä tuetulla lomalla Yyterissä Porissa.
”Yyterissä olin vähän kipeä ja ääni oli pois,
joten en voinut paljon jutella.
Soitin musiikkia tietokoneelta
ja kävin hakemassa ihmisiä syömään.
Autoin sellaisissa asioissa,
missä he tarvitsivat apua.
Illalla olin mukana karaokessa”,
Irmeli Vuotila kertoo.

Irmeli muistelee, että
hän meni ensimmäisen kerran avustajaksi
Kehitysvammaisten Tukiliiton kurssille
Mertiörannan kurssikeskukseen vuonna 1997.
”Sen jälkeen olin töissä muutamalla leirillä”, hän kertoo.

Hänen yksi ammattinsa on hoiva-avustaja,
ja hän on avustanut etenkin vammaisia ja vanhuksia.
Nykyisin hän on eläkkeellä.
Irmeli on ollut vapaaehtoisena auttamassa
Turun omaishoitokeskuksessa.

Irmeli kertoo, että omaishoitokeskuksessa
on päivätoimintaa vanhuksille.
He voivat olla keskuksessa kuusi tuntia
Irmeli pitää aamulla keskustelupiirin,
ja sen jälkeen päivä jatkuu esimerkiksi askartelulla ja seurustelulla.

Kirjoittaminen on Irmelille rakas harrastus,
ja hän avusti pari kolme vuotta
kehitysvammaisia ihmisiä kirjoittajaryhmässä.
”Kaikki eivät osanneet lukea tai kirjoittaa.
Jotkut sanelivat tekstiä,
ja joidenkin kanssa haimme yhdessä kirjaimia”,
Irmeli kertoo.
”Kun olin auttamassa,
ihmiset pystyivät oppimaan enemmän kuin yksin.”

Irmeli tuntee paljon ihmisiä.
Osa on tullut tutuksi työstä,
osa vapaaehtoistyöstä ja osa muuten vain.
Kun Irmeli ja hänen miehensä Pekka Tuominen
muuttivat nykyiseen asuntoonsa,
he tutustuivat naapureihin.
Yhdellä naapurilla on heidän vara-avaimensa.
Jos Irmeliä ja Pekkaa ei vähään aikaan näy,
naapurit alkavat ihmetellä, missä he ovat.

”Olen reipas ja sosiaalinen
ja pärjään melkein kenen kanssa tahansa”,
Irmeli kertoo.
”Näen toisesta helposti, jos hän ei halua jutella,
enkä silloin jatka keskustelua.
Olen kuitenkin huomannut,
että muut juttelevat yleensä mielellään minun kanssani.
Olen kuullut elämäntarinoita jopa bussipysäkillä.
Minulla onkin jo monta bussikaveria”,
Irmeli nauraa.

Kuvateksti:
Irmeli Vuotila nauttii elämästä niin, että hän on kavereiden kanssa, pelaa tietokoneella, oleskelee pihalla, kirjoittaa runoja ja nukkuu päiväunia.