Lempi Hyttinen vanhenemisesta: Otetaan rauhallisesti ja voimien mukaan

Teksti: Tuula Puranen / Kuva: Johanna Kokkola

Lempi Hyttinen näyttää valokuvaa,
jossa hän on vielä pieni tyttö.
Kuvassa hän seisoo kotitalon pihalla,
ja hänellä on päällä vaalea mekko.

”Siinä on pikku-Lempi”,
aikuinen Lempi sanoo.

Pieni Lempi aloitti koulun
samanikäisenä kuin muutkin lapset.
Koulunkäynti loppui kuitenkin pian.

”Opettaja sanoi melkein heti,
että minä en opi lukemaan.
Sen takia jäin pois koulusta.
Tein kotona töitä navetassa
ja hoidin pienempiä sisaruksiani.”

Monet saavat tietoa lukemalla,
mutta Lempin pitää käyttää muita keinoja.
”Minä kysyn asioista toisilta ihmisiltä,
Lempi Hyttinen kertoo.

Posti tuo kirjeitä ja muuta luettavaa,
ja Lempi käy postit läpi ohjaajan kanssa kerran viikossa.
Ohjaaja tulee hänen luokseen Reimarista.
Se on palveluasumisen yksikkö.

Käsivoimat heikkenivät niin,
että piti jäädä pois töistä.
Nyt Lempi Hyttinen on eläkkeellä.
Lapsuuden navettatöistä on pitkä aika,
ja aikuisena hän on tehnyt
eniten keittiötöitä ja siivoustöitä.
Niihin hänellä on myös koulutusta.

Hän on työskennellyt aina avotyössä,
ja työsuhteet ovat olleet pitkiä.
Viimeksi hän teki töitä keittiössä.
Sieltä piti jäädä eläkkeelle,
koska käsivoimat heikentyivät
ja tavaroiden käsittely oli liian vaikeaa.
Lempi alkoi myös kaatuilla.

”Lihasten heikentymisen syytä ei ole koskaan tutkittu,
Lempi kertoo.

 

 

Eläkkeelle jäämiseen pitäisi saada valmennusta

Lempi Hyttinen ei ehtinyt valmistautua siihen,
millaista eläkkeellä oleminen on.
”Olisi hyvä, jos siihen saisi valmennusta, kun ikää tulee.
Silloin osaisi varautua etukäteen siihen,
että tulee paljon aikaa,
kun ei enää tarvitsekaan lähteä töihin.
Voisi esimerkiksi suunnitella,
millaiseen toimintaan menee mukaan.

Kotona kotityöt veisivät mukavasti aikaa,
mutta lihasheikkous estää
esimerkiksi tiskaamisen ja imuroinnin.
Lempillä onkin asianpesukone,
ja siivooja käy kerran kuukaudessa.

Lempi Hyttinen pystyy askartelemaan
ja hän käy taidekerhossa, jossa hän tekee taidekäsitöitä.
Hän osallistuu myös
Kontiolahden Marttojen toimintaan,
ja kaksi vuotta sitten hän palasi
Pohjois-Karjalan Me Itse -ryhmään
monen vuoden tauon jälkeen.

Me Itse on kehitysvammaisten ihmisten
omaa toimintaa.

Vaikka Lempi kuuluu Marttoihin
ja Me Itse -ryhmään ja taidekerhoon,
hän on paljon yksin kotona.
”Silloin aika käy pitkäksi, hän sanoo.

 

Henkilökohtainen avustaja on toiveena

Lempi Hyttinen kulkee taidekerhoon, Marttoihin
ja Me Itse -ryhmään taksilla.
Hän käy taksilla myös kaupassa.
Hänelle on myönnetty kuljetuspalvelu,
joka on tarkoitettu vaikeavammaisille ihmisille.

Lempi sai kuljetuspalvelun näkövamman perusteella.

Hän on hakenut kaksi kertaa
myös henkilökohtaista avustajaa.
Avustajan kanssa hän pääsisi paremmin tekemään asioita,
joita hän ei nyt voi tehdä kehitysvamman takia.

Toistaiseksi avustajaa ei ole myönnetty.
”En ole saanut sitä,
koska en kuulemma ole
tarpeeksi vaikeavammainen
henkilökohtaisen avustajan saamiseen,
Lempi ihmettelee.

 

 

Hyvien ihmisten verkosto kannattelee Lempiä

Lempi Hyttisen elämässä on ihmisiä,
joita hän sanoo hyviksi ihmisiksi.

Hyvät ihmiset neuvovat, tukevat ja rohkaisevat
ja ovat ystävinä Lempin rinnalla.

Yksi hyvä ihminen oli diakonissa,
joka vaikutti Lempin elämään jo silloin,
kun hän oli hyvin nuori.
Diakonissa kertoi Lempille,
että hän voisi opiskella,
vaikka koulu jäi kesken ja lukutaitokin puuttuu.

Niinpä Lempi lähti navettatöistä
ja alkoi sivistää itseään
ja hankkia uusia taitoja.
Hän opiskeli esimerkiksi
kursseilla ja kansanopistoissa.

Nykyisin hyvien ihmisten verkostoon
kuuluu myös fysioterapeutti,
joka on ollut tärkeä ihminen
lihasten heikentymisen jälkeen.
Fysioterapeutti on auttanut
Lempiä kuntoutumisessa.

Lempi on saanut neuvoja ja opastusta
myös tutulta terveydenhoitajalta.
Lisäksi hänellä on ystäviä,
ja sisarukset pitävät häneen yhteyttä.

Hyvien ihmisten verkosto kannattelee Lempiä,
ja se on hyvä ja lämmin asia.

Verkoston ihmisille voi kuitenkin tulla
yllättäviä elämäntilanteita,
jotka saattavat estää auttamasta.
Sellainen tilanne voi olla esimerkiksi sairastuminen
tai muuttaminen toiselle paikkakunnalle kauas Lempistä.

Yhteiskunnan myöntämät
vammaisten ihmisten palvelut
ovat riippumattomia sellaisista yllätyksistä,
joita yksittäisille auttajille voi sattua.

Kun vammainen ihminen saa
kaikki tarvitsemansa palvelut,
hänen on helpompi suunnitella elämäänsä
luottavaisesti ja turvallisella mielellä.

 

Toiveita tulevaisuudelle

Lempi Hyttinen toivoo
tulevaisuudelta eniten kahta asiaa.
”Toivon, että terveys pysyy sellaisena kuin se nyt on.
Toivon myös, että saisin asua
tässä nykyisessä asunnossa
ja rappusiin laitettaisiin luiska.
Silloin pääsisin rollaattorilla sisälle ja ulos
enkä enää pelkäisi, että kaadun portaissa.

Lempille on ehdotettu ratkaisuksi
muuttamista toiseen asuntoon.
Hän haluaa kuitenkin pysyä nykyisessä kodissaan,
koska hän viihtyy siinä niin hyvin.

Lempi Hyttinen asuu kahdestaan Kaisa-kissan kanssa.
”Minulle on sanottu, että kissasta pitäisi luopua,
koska sen ruokaan menee rahaa,
hän kertoo.

”Siihen minä en suostu,
en halua edes kuvitella elämää ilman kissaa, Lempi sanoo.

Lempi muistuttaa,
että itsemääräämisoikeus kuuluu
myös iäkkäille kehitysvammaisille ihmisille.

Vanhenemisesta hän ajattelee,
että ikä tuo erilaisia kremppoja.
”Niin tapahtuu meille kaikille.
Otetaan rauhallisesti ja voimien mukaan.
Enää ei ole kiire mihinkään.

Leijan jutut

Leijan jutut Tukiliiton kotisivulla näet sivulla
Meidän jutut

Voit selailla Leijaa Issuu-palvelussa osoitteessa
issuu.com/selkoa

Tilaa Leija itselle tai lahjaksi, tutustu
Selkolehti Leija

Tilaukset ja osoitteenmuutoksen voi tehdä sähköpostilla osoitteeseen
jasenpalvelu@tukiliitto.fi