Koulun liikuntatunneilla yhdessä muiden kanssa

Teksti: Soie Honkala / Kuva: Aapon lähipiiri

Juttu on julkaistu alunperin CP-liiton lehdessä 4/2020.

Monen lapsen kohdalla kouluosallisuus on vielä vanhempien aktiivisuudesta kiinni. Toimintavälineitä ei välttämättä ole saatavilla eikä yhdenvertaisen osallistumisen merkitystä aina osata nähdä. Positiiviset kokemukset vievät kuitenkin asioita eteenpäin.

Aapo on reipas tokaluokkalainen Tampereelta. Hän nauttii kaksosveljensä Eeron kanssa erityisesti hupivitsien kertomisesta ja pallopelien pelaamisesta. Molemmilla pojilla on CP-vamma ja Aapon liikkuminen tapahtuu dallarilla tai pidemmillä matkoilla pyörätuolilla. Eeron vamma on lievempi ja hän pystyy kävelemään itsenäisesti. Kaksoset ovat toistensa parhaat kaverit, mutta osaavat myös ärsyttää toisiaan ja tapella.

Kun pojat menivät kouluun, heidän Henna-äitinsä kävi kertomassa luokalle liikuntavammasta; siitä mistä se johtuu ja mitä se tarkoittaa arjessa. Kaverit saivat esittää kysymyksiä. Poikien ensimmäinen vuosi yleisopetuksen luokassa meni oikein hyvin, vaikka koronakevät katkaisikin luokan yhdessäoloa.

Oikeaa osallisuutta on päästä aidosti toisten mukaan

Aluksi liikuntatunneilla Aapo oli mukana esimerkiksi niin, että kun muut pelasivat koripalloa, hän heitteli avustajan kanssa salin nurkassa koreja. ”Se ei ollut oikeaa osallisuutta”, Henna-äiti toteaa. ”Onneksi nyt kun Aapolla on apunaan toimintavälineitä ja avustaja, hän kuuluu aidosti samaan porukkaan muiden kanssa.”

Äidin mielestä seuraava askel kohti oikeaa osallisuutta voisi olla se, että muiden tekeminen sopeutetaan liikuntavammaisen lapsen tekemiseen. Koko luokka voisi esimerkiksi pelata konttaushippaa. ”On viisautta opettajalta järjestää oppimisympäristö sellaiseksi, että se tarjoaa onnistumisen kokemuksia myös erityislapsille. Tämä vaatii vaivaa ja halua asettua vähemmistön asemaan, mutta palkitsee todennäköisesti lapsen onnistumisen kokemuksina.”, Henna-äiti pohtii.

Kohti unelmia

Aapo on tykätty poika ja hänellä on paljon kavereita. Liikuntavammaisuus ei silti ole ollut hänelle helppo asia hyväksyä. Apu- ja toimintavälineet ovat kuitenkin mahdollistaneet yhteisen tekemisen muiden kanssa ja koulukavereiden suhtautuminen on ollut kannustavaa. Esimerkiksi kun liikuntatunnilla on ollut luistelua, Aapolle on vuokrattu Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike-toiminnalta luistelukelkka, jonka avulla hän on voinut olla mukana peleissä.

Aapon unelma on tulla maailman parhaaksi vammaisjalkapallon pelaajaksi. Hänen vahvuuksillaan; periksiantamattomuudella ja positiivisuudella sekä oikealla tuella unelma saattaa muuttua todeksi.