Korona kiristi kukkaronnyörit

Teksti: Saara Rask / Kuva: Saara Rask

Kuopiolainen Soili Hedman on yksi monista, joille korona teki tepposia niukkaan talouteen. Vapaa-aika lisääntyi yhteiskunnan lamaantuessa, mutta myös kukkaronnyörit kiristyivät.

Millaisista summista ja vaikutuksista puhutaan, kun työosuusrahan ansainta katkeaa?

”Neljä ja puoli kuukautta olin vaan kotona. Jossain vaiheessa soitin jo työkeskukselle, että tekisi mieli hommiin”, Soili kertoo, ja summailee koronakevään lukemia.

Hänelle kertyy normaalisti työosuusrahaa 140–180 euroa, kuukaudesta riippuen. Kun se jää saamatta, käytännössä hän menetti koko työtoimintasulun ajan joka kuudennen euron toimeentulostaan, joka koostuu työosuusrahan lisäksi eläkkeestä ja hoitotuesta.

”Kävin aika usein äiskän luona syömässä”, Soili sanoo.

Vierailut toivat päiviin myös kaivattua sisältöä työnteon puuttuessa. Normaalissa työarjessaan Soili on kuin työpisteensä taikuri, osaavissa käsissä materiaalit saavat uuden muodon.

Soililla on kipinä metallialan töihin. Onneksi nykyiset avotyötehtävät sisältävät rautaisia kokoonpanotehtäviä ruuvivääntimen surahdellessa omaa rytmiään. Jos kokoonpanoon tarvittavat osat loppuvat, voi Soili siirtyä pehmeämpiin materiaaleihin ja neuloa villasukkia.

Viime keväänä Soilin villasukkatehdas tuotti tulosta pari muovikassillista. Harva tarvitsee itselleen niin monet villasukat, joten Soili ja äiskä vievät aina silloin tällöin sukkia Kuopion yliopistollisen sairaalan osastoille. Soilin bravuuri ovat pikkuruiset vauvansukat, mutta puikoilta putoaa välillä suurempiakin kokoja.

Videopuhelulenkkejä

Viime kevään aikana oli vaihe, jolloin edes avustajan kanssa ei voinut tavata. Lenkkeilyseuraksi kehiteltiin väliaikainen korvaaja, videopuhelulenkit Tukiliiton Aarne ja Aune -hankkeen projektityöntekijän kanssa. Takki niskaan, kuulokkeet korville, videopuhelu käyntiin ja kävelylle lähiympäristöön. Kuulumisten lomassa sai samalla katsahtaa toisen lenkkipolun maisemiin.

Ennen koronaa Soili Hedman on ollut tottunut toimija pohjoissavolaisessa paikallispolitiikassa. Hän on seissyt lukemattomia kertoja Kuopion torilla, milloin makkaranpaistajana, milloin esitteiden jakajana. Kokenutta kävijää ei mualiman navan viimassa palele. Ja vaikka pakkanen poskipäitä nipisteleekin, hymy säilyy lämpimänä.

Hymyyn on syynsä, sillä juuri toritapahtumat ovat Soilin vaikuttajapolun alku. Ensin teki mieli pysytellä teltan perukoilla, poissa väenpaljoudesta, kunnes käsiin annettu esitenippu ja ihmisten kohtaaminen alkoivat tuntua hyvältä.

Kaksi vuotta sitten Soili osallistui Aarne ja Aune -hankkeen järjestämään vaikuttamiskoulutukseen. Koulutuksen päätteeksi oli jo selvää mihin asioihin koolla ollut porukka haluaisi alkaa vaikuttaa. Soilin aihevalinta oli avotyö, onhan hän itsekin tehnyt avotöitä jo useamman vuoden. Eri vaikuttamistilaisuuksiin valikoitiin puhujat, jotka edustivat ryhmässä valmisteltuja julkilausumia.

Huolellista valmistautumista

Soilille omalla äänellä vaikuttamisen paikka tuli vuosi sitten, kun valmistautuminen Kuka kuuntelee köyhää -paneelikeskusteluun alkoi. Alun perin tilaisuuden piti olla jo keväällä 2020, mutta koronan vuoksi tilaisuus siirtyi ja siirtyi.

Valmistautuminen vaati pitkäjännitteisyyttä, mutta viimein marraskuussa Kuopion kaupunginkirjastolla oli jännät paikat.

Valmistautuessaan puherooliinsa Soili Hedman kirjoitti ahkerasti päiväkirjaa kokemuksistaan pienellä rahalla elämisestä. Sivut täyttyivät muistoista lapsuudesta saakka. Viimeisiin merkintöihin tallentui myös korona-ajan tunnelmia.

Runsas lähdemateriaali tiivistettiin ja ryhmiteltiin yhdessä hankkeen ohjaajan kanssa. Silloin syntyi ajatus juontokorteista, joita voisi tenkkapoon iskiessä vilkuilla.

Korttien aiheet käsittelivät asumista, raha-asioita ja avotyötä. Vaikuttajat-ryhmässä avotyön ja palkkatyön eroja oli pohdittu paljon ja tuntui tärkeältä tuoda esiin työosuusrahan pienuus. Suuressa yleisössä harva ymmärtää, miten pieni raha voi olla toiselle suuri. Juontokortteihin kirjoitettiin myös Soilin ajatuksia siitä, millaista oli hoitaa raha-asiat itse ja miten edunvalvonnan alkaminen siihen vaikutti.

Lauseet muokattiin suuhun sopiviksi ja lopuksi sovittiin salamerkki, jos esiintyessä menee totaaliseen lukkoon. Silloin ohjaaja auttaisi ja lopulta vaikka lukisi Soilin tekstit ääneen.

Jännitys väreili ilmassa ennen paneelikeskustelun alkamista. Kahvia oli tarjolla, mutta ei sitä uskaltanut edes ajatella ottavansa siihen jännitykseen. Oli parempi käydä esi-istumassa sohva, jolta puheenvuoro pidettäisiin, katsella rauhassa yleisöä ja hengitellä. Vesilasi pöydälle, mikrofoni käteen ja kortit oikeassa järjestyksessä esille.

Puheenjohtajan avaussanojen jälkeen panelistit avasivat henkilökohtaisia kokemuksiaan köyhyydestä koskettavasti ja kaunistelematta. Salissa tuskin kukaan hengitti.

Kun Soili kertoi siitä, miten edunvalvonta oli hänen tilannettaan helpottanut, kaikki kuuntelivat. Ilman tukea oli ollut vaikea saada rahat riittämään koko kuukaudeksi. Soililla oli myös selkeä parannusehdotus.

”Minun mielestäni edunvalvojan pitäisi tavata joka kuukausi tai vähintään joka toinen kuukausi päämiestään ja jutella hänen kanssaan menoista ja tuloista.”

Keskustelun jälkeen Soili hymyili. Hymyili ja joi kupillisen kahvia, söi joulutortunkin. Ja hymyili. Onnistumista ja nappiin mennyttä tilaisuutta ei tarvinnut enää sanoin kuvailla. Kaikki tärkeä tuli sanotuksi keskustelussa.

Onnistumisen resepti

Kerrottakoon tässä kohtaa salaisuus onnistuneeseen vaikuttamisen tekoon, siihen on nimittäin olemassa hyväksi havaittu resepti. Sen tärkein ainesosa ovat rohkeat ja innokkaat vaikuttajat ja sekaan kaadetaan paljon huolellista valmistautumista. On tärkeää, että se lisätään pieninä annoksina aina aihetta kypsytellessä. Lopuksi päälle ripotellaan runsas kerros tukea ja kannustusta.

Viimein koko komeus nautitaan paikan päällä ja säilötään parhaat palat muistiin. Niitä hehkutetaan yhdessä ilon ja onnentunteiden kera.

Aarne ja Aune -hankkeen vaikuttajat toimivat Kuopiossa vuosina 2019–2020. Ryhmät osallistuivat aktiivisesti paikallisiin vaikuttamisen tilaisuuksiin. Ryhmäläisten palautteissa nousi positiivisena esiin valmistautumiseen käytetty aika ja tuki osallistumiseen.

Soilin arki on koronarajoituksista huolimatta palannut jotakuinkin ennalleen. Avotyöt ja tapaamiset henkilökohtaisen avustajan kanssa ovat jatkuneet. Vaikuttamisenpolullekin on jotain uutta ilmaantunut, mutta siitä on vielä liian aikaista kertoa. Kunhan tuosta koronasta pääsisi.

Kirjoittaja on työskennellyt Tukiliiton Aarne ja Aune -hankkeen projektityöntekijänä. Lisätietoa: www.tukiliitto.fi/toiminta/aikuiset/aarne-ja-aune-hanke.

Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 1 / 2021.