Kohti harjua ja nokipannukahvit laavulla

Teksti: Mari Vehmanen / Kuva: Laura Vesa

Kankaanpääläisten Tukena Kultakankaan, Esperikoti Sinirinnan ja Tukena Wirtaamon järjestämän Yhdessä-teemapaivan aamuna aurinko paistaa. ”Tällaisissa reissuissa viihdyn. Ulkojutut ovat aina mukavia. Saa raitista ilmaa”, pohdiskelee Tuija Hämäläinen odotellessaan harjulle lähtöä.

Esperikoti Sinirinnassa asuva Tuija on ensimmäistä kertaa mukana Malikkeen retkellä. Makkaranuotiolla hän on istunut viimeksi vuosia sitten vanhan kotinsa retkellä. Malikkeen kanssa toteutetun Yhdessä- teemapäivän järjestelyt aloitettiin yhteisvoimin. Ideoinnin lisäksi Jämin retkeläiset ovat olleet mukana toteuttamassa päivää. Myös Tuija osallistui aktiivisesti valmisteluihin, kävi kaupassa ostamassa kahvia ja auttoi tavaroiden pakkaamisessa.

”Kun tallaista järjestetään, pitää lähteä mukaan”, Tuija sanoo. Tuijan ideasta kaikkia retkeläisiä odottaa laavulla makkaran lisäksi nokipannukahvit.

Ystävykset yhdessä

Kultakankaalla samassa kotiryhmässä asuvat ystävykset Elviira, Elli, Marjaniemi ja Tiina Lahti ovat myös päässeet mukaan harjuretkelle. Ellille asetellaan juuri varmuuden vuoksi lämpöpusseja käsiin. Vaikka kovaa pakkasta ei ole ja aurinkokin paistaa, eletään helmikuuta.

Odottaessaan liikkeelle lähtöä Elli kaipailee ystäväänsä papattajaa. Pian kuuluu tuttu ääni: ”Missä Elli?” Kun Elli näkee Tiinan, halataan kunnolla. ”Kohtahan me, Elli, lähdetään”, Tiina sanoo. Päivän aikana Tiina hoitaa kaksikon puhetta, mutta jännittävän päivän jälkeen illalla kotona tulisi Elliltäkin juttua.

Kohti harjun maisemia

Kun kaikki ovat saaneet allensa Malikkeen maastoliikkumisen apuvälineet, päästään matkaan. Nousu ylös jyrkkää makea Jamin harjulle sujuu kevyesti, kun työntäjiä riittää ja edessä olevassa narussakin on vetäjä. Harjun päällä ikuistetaan ainutlaatuinen hetki yhteiskuvaan. Matti Lentovaara Sinirinnasta on retkestä innoissaan, sillä harjulle ei ilman Malikkeen välineitä pääsisi. ”Tykkään kovasti ulkona liikkumisesta ja makkaranpaistosta”, Matti sanoo.

Poikansa Timo Poikkeuksen kanssa retkelle lähtenyt Lapin kävijä Eija Poikkeus kehuu tuolin keveyttä. Isot renkaat helpottavat nousua. ”Minun tavoitteeni on saavutettu, kun sain Timon tänne harjanteelle!” Eija Poikkeus hengähtää iloisena. Kultakankaalla asuva Timo on ollut

Lemmenjoella jokiristeilyllä ja ihastellut poroja Lapissa useammankin kerran. Matkasuunnitelmat on kuitenkin aina tehty Timon oman tuolin ehdoilla. Ilman Malikkeen mukana oloa olisi nousu ylös harjun hiekkamakea jäänyt kokematta. Sinirinnassa asuvalle Outi Viitaselle nousu oli melkoisen jännittävä tapahtuma. ”Vähän itkettikin. Mutta nyt on kivaa”, Outi sanoo ja hymyilee.

Ylhäällä harjulla on mukava ihailla talven hiljaista luontoa. Maastoliikkumisen apuvälineet kulkevat juurakkoisella polulla keveästi ja vakaasti. Leppoisassa kyydissä Outin ajatukset matkaavat jo makkaranuotiolle: ”Saanko paistaa itse makkaran? Autetaankohan mua sitten syömisessä ja juomisessa? Etten tukehdu.” On helppo vakuuttaa, että aivan varmasti kaikkia autetaan.

Makkaraa ja nokipannukahvia

Paluumatkalla Elli on melkein unessa. Hän nautiskelee matkanteosta silmät kiinni. Ylämäessä Elliä nauratti ja alamäkilaskusta tulisi varmasti yhtä mukava. Harjun mäki on jyrkkä, joten se soveltuu hyvin maastovälineiden käytön harjoittelemiseen. Alamäessä jarrujen merkitys korostuu. Niiden ansiosta matkanteko on monen mielestä yllättävän kevyttä. Kyytilaisten mukavuutta lisäävät turvavyöt, jotka pitävät kiinni.

Alhaalta nuotiolta kuuluu jo iloinen päpätys, kun Tiina nauttii makkara- ja pillimehuhetkestä yhdessä Ellin kanssa. Tiinan mukaan Elli on ihan villillä päällä. Ulkoilu ja nuotiohetki ovat tuoneet kaivattua, iloista vaihtelua nuorten naisten arkeen. Makkaranpaisto oli Malikkeen kanssa toteutettavan Yhdessä-teemapaivan retkeläisten toivelistalla ideoinnin alusta asti. Suunnittelun lisäksi retki myös toteutettiin yhdessä: haettiin kaupasta tarvikkeet ja hankittiin polttopuut.

Ulkoilun ja pienen jännityksen jälkeen makkara maistuu. Jälkiruoaksi keitetään ne Tuijan ideoimat nokipannukahvit ja paistetaan vaahtokarkkeja. Kahvit juotuaan Tuija kiteyttää retkeläisten tunnelman: ”Kyllä oli hieno retki, kiitos!”