Jumppaporukassa
Elina Jaakkola käy Friskis&Svettiksen jumpissa, jotka ovat avoimia kenelle tahansa. Hän nauttii liikunnan ja musiikin ilosta osana porukkaa, joka on ottanut hänet omakseen.
Elina Jaakkola on liikunnallinen ja musikaalinen 19-vuotias nuori nainen. Hän käy pari kertaa viikossa Vantaalla Friskis&Svettiksen jumpissa, jotka on tarkoitettu kenelle tahansa ikään, sukupuoleen, kuntoon tai muihin ominaisuuksiin katsomatta.
”15-vuotiaana aloitin jumpan. Aluksi se tuntui kehossa tosi paljon, mutta aloin innostua siitä enemmän ja enemmän. Täällä lämmitellään, juostaan, hypitään ja nostetaan polvia vatsan kohdalle. Se menee tosi hyvin. Se ei tunnu oikeastaan missään enää, kun on monta vuotta harrastanut”, Elina kertoo.
Vastuuta ja tilaa
Elinan äiti Kirsi Salo on aina kannustanut Elinaa osallistumaan samoihin harrastuksiin ja tapahtumiin kuin kuka tahansa muukin tämän lievästä kehitysvammasta huolimatta.
”Haluan antaa vastuun ja tilan tytölle itselleen. Joskus sattuu kommelluksia, mutta hän oppii kyllä, kun saa tilaisuuden ja aikaa harjoitella. Jumpparyhmä tuntee jo Elinan ja hänet hyväksytään. Hän tuntee kuuluvansa porukkaan.”
”Ei kukaan täällä pistänyt hanttiin, kun tulin mukaan. Olen ystävystynyt monen kanssa ja heitellään läppääkin”, Elina kertoo.
Friskis&Svettiksen tavoitteena on tuottaa liikunnan iloa mahdollisimman monelle. Yhdistys toimii vapaaehtoisvoimin: kaikki ohjaajat ja järjestäjät toimivat ilman taloudellista korvausta. Malli syntyi Ruotsissa vuonna 1978. Toiminta alkoi Suomessa kesällä 1992 maksuttomilla puistojumpilla Kaivopuistossa. Nyt Friskis&Svettiksellä on Helsingissä ja Vantaalla yhteensä noin 1500 jäsentä.
Pärjäämisen taitoa
”Monessa urheiluseurassa aukeaa ovet, kun siellä käy juttelemassa. Toivoisin näkeväni enemmänkin kehitysvammaisia mukana erilaisissa harrastuksissa ja yhteiskunnassa yleensä. Joka tapauksessa yhteiskunta pitää itse kohdata, kun kasvaa aikuiseksi”, Kirsi-äiti miettii.
Kirsi on harrastanut yleisurheilua ja hiihtoa kilpatasolla, ja on ohjannut myös tyttärensä liikunnan pariin. Aluksi Elina kävi jumpissa siskojen tai äidin kanssa, mutta nykyään hän pärjää hienosti itsenäisesti eikä halua enää äitiä mukaan.
Elinan äiti: ”Jos haluaisin suojella häntä kaikelta, hän ei oppisi tässä maailmassa toimimista. Paras lahja, jonka vanhempi voi lapselleen antaa, on pärjäämisen taito.” #osallisuus #kehitysvamma #vanhemmuus
”On tärkeää näyttää, että kehitysvammainenkin ihminen voi olla mukana kaikessa toiminnassa. Aina olen vienyt Elinan paikkaan kuin paikkaan. Jos haluaisin suojella häntä kaikelta, hän ei oppisi tässä maailmassa toimimista”, Kirsi toteaa.
Kirsi haluaa haastaa vanhempia tuomaan kehitysvammaiset lapsensa näkyviksi yhteiskunnassa ja antamaan heille mahdollisuudet pärjätä muiden mukana.
”Tietysti ihmiset ja tarpeet ovat erilaisia, mutta silti haluan vähän haastaa. Jokainen voisi kysyä itseltään, mitä voisi tehdä, jotta lapsi pärjäisi mahdollisimman hyvin elämässään. Paras lahja, jonka vanhempi voi lapselleen antaa, on pärjäämisen taito”, Kirsi painottaa.
Harjoitusta sosiaalisuuteen
Elina opiskelee Järvenpäässä Ammattiopisto Spesian kolmivuotisella ylläpitosiivouksen linjalla. Hän on käynyt pitkän tien Telmasta Valmaan ja nyt ammattitutkintoon. Hän tykkää koulusta, mutta joskus koulukavereiden kanssa on tullut ristiriitoja.
”Sosiaalisissa taidoissa Elinalla on harjoittelemista. Jotkut voivat pitää hänen juttujaan kummallisina ja ihmetellä, miksi hän jankuttaa samaa asiaa. Siksikin on niin tärkeää, että jumpassa on ystäviä, jotka hyväksyvät hänet”, Kirsi sanoo.
”Mä tykkään olla täällä. Täällä on hyvä henki ja tosi hyvä musiikki. On kiva jumpata pitkän koulupäivän jälkeen”, Elina kertoo Vantaan Myyrmäen urheilutalolla.
Elina on käynyt läpi asumisharjoittelun ja tulevaisuudessa on edessä muutto omaan asuntoon. Hän haluaa samoja asioita kuin isosiskot Nette ja Kaisa: opiskella, löytää töitä ja iloita nuoren naisen elämästä.
”Elina on siskoille tärkeä ihminen. On ilo äitinä katsoa, miten siskot auttavat ja pitävät Elinan puolta”, Kirsi sanoo.
”Siskot on tukeneet aina. Ne tuli heti lohduttamaan mua, kun yhden ihmisen kanssa oli mennyt huonosti”, Elina vahvistaa.
Musiikki antaa liikkeen
Jumpan lisäksi aktiivinen tyttö käy myös musiikkikoulu Resonaarin bänditreeneissä.
”Keskiviikkoisin on bändiharkat Resonaarissa, joka on tosi ihana paikka. Aion tehdä lisää biisejä tulevaisuudessa, mutta ensin haluan keskittyä työharjoitteluun ja kouluun. Haluan auttaa ihmisiä niin kuin äitikin tekee”, Elina kertoo.
Kaverit, perhe, musiikki ja liikunta ovat Elinalle tärkeitä. Elina käy ulkoilemassa, jos sisällä pitkästyttää. Samalla hän kuuntelee musiikkia.
”Musiikki on tosi ihanaa. Se vie tylsät ajatukset mennessään. Musiikki pistää meihin ihmisiin liikkeitä. Siitä tulee hyvä fiilis”, Elina sanoo.
”Lempibiisien tahtiin on kiva vetää täällä jumpassa. Tosi ihanaa, että saa kommentoida ja kertoa, että tosi hyvä fiilis tuli. Hyvän fiiliksen tekee se, että on ihmisiä, jotka sanoo, että onpa kiva nähdä sua.”
Elinalle jumppa on keino ylläpitää hyvää henkistä ja fyysistä kuntoa.
”Jumpan jälkeen on virkeä, raikas ja ihana mieli, kun on pitänyt kroppaa kunnossa. Joskus sanon meidän jumpan vetäjälle Kristalle, että vedetään vaikka koko satsi uudestaan”, Elina kertoo hymyillen ja lähtee innolla saliin.
* Artikkeli on julkaistu Tukiviestissä 2 / 2018.