Ihan kaikkein tärkeintä on yhdessäolo

Sari Leppänen sai vauvan neljätoista vuotta sitten. Vauva sai nimekseen Juulia. Nyt hän on reipas koululainen, joka tanssii ja soittaa rumpuja.

Teksti: Tuula Puranen / Kuva: Laura Vesa

Kun Sari tuli raskaaksi, hän oli yllättynyt.
”Olin myös hämmentynyt
ja jännitin, miten kaikki sujuu”, Sari sanoo.
”Mutta kun vauva syntyi,
olin hänestä onnellinen.”

Kun Juulia syntyi,
hänellä oli sydänvika,
ja hän joutui leikkaukseen.
”Lääkärit sanoivat,
että Juulia voi kuolla”, Sari kertoo.
”Olen onnen lapsi, koska jäin henkiin.
Ehkä minussa on taikaa”, Juulia sanoo.

Juulia oli helppo vauva.
Hän sairasti vain harvoin,
ja hän nukkui yöt sikeästi.
Jos Sari tarvitsi apua
vauvan hoitamisessa,
sisko ja anoppi auttoivat.

 

Lapsi on yhteishuollossa

Sari ja Juulian isä erosivat,
kun Juulia oli noin 8-vuotias.
Oikeus määräsi heidät yhteishuoltajiksi.

Juulia asuu isän kanssa
tämän uudessa perheessä,
mutta hän käy säännöllisesti äidin luona.

”Hän on minulla joka toinen viikonloppu
ja osan lomista”, Sari kertoo.
Hänellä on ikävä,
kun Juulia on isänsä luona.

Sari olisi halunnut
Juulian huoltajuuden
kokonaan itselleen.
Joskus Sari miettii,
oliko esteenä hänen
lievä kehitysvammansa.

Sarin kehitysvamma johtuu
Catch 22 -oireyhtymästä.
”Vamma ei tee minusta
huonoa äiti”ä, hän muistuttaa.
”Vammainen äiti pärjää
siinä missä muutkin,
vaikka hän tarvitsisi tukea
enemmän kuin muut äidit.”

Sari toivoo, että vammaisia äitejä
kohdellaan tasavertaisesti
ja ilman ennakkoluuloja.
”Minä rakastan Juuliaa
ja olen hänelle hyvä äiti”, Sari sanoo.
”Hyvä äiti näyttää tunteensa.
Niin lapsi tietää, että häntä rakastetaan
ja hänestä välitetään.”

Sari Leppänen kertoo,
että hän on eläkkeellä
ja hänen tulonsa ovat pienet.
Siksi hänestä olisi oikein,
että lapsilisä tulisi hänelle.

”Lakia pitäisi muuttaa niin,
että lapsilisä maksetaan sille vanhemmalle,
jolla on huonommat tulot.
Tai ehkä sen voisi jakaa
vanhempien kesken”, hän miettii.

 

Sari kaipasi tietoa

Sari Leppänen toivoo,
että hän olisi saanut
paremmin tietoa joistakin asioista.
”Mielestäni en saanut
tietoa esimerkiksi siitä,
olisinko voinut saada
Juulian huoltajuuden itselleni.”

Tärkeää olisi myös tietää,
miten lapsi kehittyy
elämänsä eri vaiheissa,
ja miten eri vaiheet
vaikuttavat äitinä olemiseen.

”Olisin halunnut tietoa
ja keskustelua uhmaiästä,
ja nyt tieto murrosiästä
olisi ajankohtaista”, Sari sanoo.

Hän haluaisi myös vaikuttaa
vammaisten äitien asioihin
esimerkiksi Me Itse -yhdistyksessä.
”En kuitenkaan tiedä,
missä ja milloin se kokoontuu.”

Sari kertoo, että hänen on
vaikea löytää tietoa yksin.
Hän ei aina tiedä,
miten tai millä sanoilla tietoa
pitäisi kysyä ja etsiä.

Arki kuitenkin sujuu.
Parasta siinä on, kun Juulia tulee
ja Sari saa viettää aikaa hänen kanssaan.

 

Sari Leppänen selkolehti Leijassa: ”Vamma ei tee minusta huonoa äitiä.” #VahvistuVanhempana

 

Leijan jutut

Tämä juttu on julkaistu Leijassa 2018.

Leijan jutut Tukiliiton kotisivulla näet sivulla
Meidän jutut

Voit selailla Leijaa Issuu-palvelussa osoitteessa
issuu.com/selkoa

Tilaa Leija itselle tai lahjaksi, tutustu
Selkolehti Leija

Tilaukset ja osoitteenmuutoksen voi tehdä sähköpostilla osoitteeseen
jasenpalvelu@tukiliitto.fi