Enkeli ja nallekarhu
Niina Puustinen ja Jussi Jaatinen asuvat itsenäisesti yhdessä, itse valitsemassaan kodissa. Kihlapari saa arjen sujumiseen juuri heidän tarpeisiinsa räätälöidyn tuen.
Nuoripari ottaa vieraat vastaan viihtyisässä kolmiossa, kauniissa Emolan kaupunginosassa Mikkelissä. Niina Puustisella, 27, ja Jussi Jaatisella 28, on ollut tänne – omaan yhteiseen kotiin – neljän vuoden matka.
He tapasivat, kun Niina tuli Savosetin monipalvelukeskukseen, samaan työtoimintapaikkaan Jussin kanssa. Jussi kertoo, että ihastuminen oli välitön. Yhdessä ruvettiin olemaan vähän myöhemmin. Ensin he tapailivat ja kyläilivät, myöhemmin olivat toistensa luona yökylässäkin.
Alkuajoilta on valokuvakansiossa todistusaineistoa, jota Niina esittelee: naamiaispäivänä hän pukeutui enkeliksi ja Jussi karhuksi. Molempia naurattaa. Aivan kuin tuo kuva ennen seurustelun aloitusta kuvaisi nykytilannetta. Niina on Jussin enkeli ja Jussi Niinan nallekarhu.
Jussi halaa Niinaa ja lisää: ”Otin kyllä karhupuvun, koska se oli ainoa, joka mahtui päälle.”
Itse valittu koti
Oman asunnon pariskunnalle järjesti Tupa-palvelut, eli Savon Vammaisasuntosäätiön (Savas) tukiasumista ja elämänhallinnan apua tarjoava palvelu. Jussi asui aiemmin palveluasunnossa, jossa hänellä oli kämppäkaveri, ja Niina asui omassa asunnossaan. Molempien mielestä yhdessä asuminen on kuitenkin parasta.
”Hienointa yhdessä asumisessa on, että saa olla toisen kanssa. Kyllä tätä yhteistä kotia ehdittiin jo odotella, ennen kuin se saatiin”, Jussi kuvaa.
He ehdottivat itse yhdessä asumista ja saivat valita asunnon. Yhdessä Tupa-palvelun ohjaajien kanssa he kävivät katselemassa asuntoja ja kun mieleinen löytyi, se remontoitiin juuri heille sopivaksi. Savas osti asunnon ja vuokrasi sen edelleen pariskunnalle.
Niina ja Jussi ovat viihtyneet Emolassa nyt pari vuotta, hyvin tyytyväisinä. Asunto on kaikin puolin mieluisa ja lähellä palveluja, ja pariskunta esittelee kotiaan ylpeänä: tilavien makuu- ja olohuoneen lisäksi on vierashuone ja sauna.
”Täällä on kyllä vähän sotkua”, pahoittelee Niina vierashuonetta, joka toimittaa myös varaston virkaa.
Keittiössä vieraita odottaa kauniisti katettu kahvipöytä ja olohuoneesta pääsee aurinkoiselle terassille. Se on valmistunut tänä kesänä ja laajentaa asuntoa vehreälle pihamaalle. Terassia kehystää rehevä puistomainen pensaikko, jonka keskellä piha on kuin salainen puutarha. Siellä on mukava istuskella ja nauttia auringonpaisteesta, ja sitä riemua onkin tänä kesänä riittänyt.
Sopivasti tukea
Niina ja Jussi elävät itsenäisesti, mutta pari kertaa viikossa ohjaaja käy auttamassa esimerkiksi kauppalapun tekemisessä. Jussin mielestä apu on tarpeen sen takia, että muuten tulee kiusausta ostaa vain herkkuja. Seuraavaksi he haluavat opetella tekemään ruokaa ihan itse.
Yhteisen kodin lisäksi heillä on edelleen sama työtoimintapaikka. Työmatkat sujuvat yhdessä, mutta päivän ohjelma ja työtehtävät eroavat toisistaan. Kahdeksasta puoli kolmeen Niina työskentelee siistimisen, ja Jussi autojen pesun parissa. Lounaskin syödään eri aikaan, mutta se ei Niinaa ja Jussia haittaa, kun oikeastaan kaikki muu aika kuluu yhdessä. Molemmat tykkäävät lenkkeilystä ja jalkapallon pelaamisesta.
”Eilen käytiin pelaamassa Lähemäen kentällä”, he kertovat.
Talvikaudella ykkösenä on jääkiekko. Sitä he eivät pelaa itse, mutta kannattavat sitäkin innokkaammin Mikkelin omaa liigajoukkuetta, Jukureita. Keittiöstä löytyy Jukurit-muki ja kotipelit pariskunta pyrkii katsomaan ihan paikan päällä.
”Ei kyllä ihan kaikkiin päästä”, Jussi harmittele.
Kesälomaohjelmassa on vierailu Savonlinnaan yhdessä tupalaisten eli toisten Tupa-palvelun kautta itsenäisesti asuvien kanssa.
Kaksin kaunihimpi
Katselemme yhdessä pariskunnan kuva-albumia – muistoja yhteisistä hetkistä ja tärkeistä läheisistä. Niinan vuonna 2016 vaikeaan sairauteen menehtyneestä äidistä on monta kuvaa, samoin sisarpuolen lapsista. Sukulaiset ovat tärkeitä ja rakkaita.
”Minusta tulee marraskuussa eno”, kertoo Jussi sisarensa kuvan kohdalla.
Yksi toinenkin iso virstanpylväs oli haastattelua tehtäessä vielä edessä: pariskunta odotti heinäkuussa vietettyjä kihlajaisiaan.
Jälkeenpäin pariskunta kertoo, että kihlajaiset järjestettiin historiallisella Elomaan-talolla Mikkelissä. Talo on alkuperäisessä asussaan pihapiireineen säilynyt 1800-luvun lopun rakennus ja hieno ympäristö arvokkaaseen juhlaan.
Juhlaan saapui vieraaksi kavereita ja sukulaisia. Tunnelmaa kuvastaa niissä lausuttu runo:
Kutsu saatiin kihlajuhlaan, “Tullaan, kiitos kyllä!”
Tässä sitten onnitellaan juhla-asut yllä.
Kauan on jo nähty, että toisistaan nuo tykkää.
Mitäs sitten kihlajaista enää kauemmaksi lykkää?
Kaksin aina kaunihimpi, sanoo sananlasku.
Oli sitten miljonääri taikka tyhjätasku.
Mukavampi ottaa vastaan ilo sekä suru,
Kun on jakamassa sitä oma kullanmuru.
* Artikkeli on julkaistu Tukiviestissä 3 / 2018.
”Ohjaajilla pitää olla herkät tuntosarvet”
Matka palveluasumisesta omaan kotiin on mielenkiintoinen paitsi asukkaille, myös itsenäistä asumista järjestäville Tupa-palveluille. Idea niihin lähti Mikkelin Anttolassa sijainneesta Savon Vammaisasuntosäätiön (Savas) ryhmäkodista.
Anttolassa asuinympäristö oli mitä hienoin, mutta asukkaille oli vaikea saada henkilökohtaista apua, liikkuminen kaupunkiin oli hankalaa julkisten yhteyksien puuttumisen vuoksi ja yhä useampi nuori vierasti asumista kaukana Mikkelin keskustan palveluista. Asumisessakin oli haasteita, kun kämppäkaverin tavat eivät aina miellyttäneet.
”Onhan se ymmärrettävää. Nykyään ihmiset haluavat asua siellä, missä tapahtuu ja missä voi tavata muita ihmisiä”, toteaa Mikkelin Tupa-palvelun johtaja Kirsi Manninen.
Henkilökunta oivalsi, että oli tarpeen miettiä uudistuksia. He esittivät asukkaille ja heidän perheilleen, että asukkaille etsittäisiin omia asuntoja lähempää kaupungin palveluja. Kirsi Mannisen mukaan omaiset olivat ensin epäileviä, mutta lähtivät lopulta innolla mukaan.
”Pari kuukautta meni idean esittelyssä ja sulattelussa ja sitten sainkin jo puheluja, että joko niitä asuntoja ruvetaan hakemaan”, hän hymyilee.
*
Toiminta käynnistyi Mikkelissä virallisesti heinäkuussa 2015. Asiakasmäärä on kasvanut noin viidellä joka vuosi. Tällä hetkellä heitä on 16: kaksi pariskuntaa, kaksi yhdessä asuvaa kaverusta ja kymmenen yksin asuvaa. Mikkelin lisäksi Savas tarjoaa Tupa-palvelua Pieksämäellä ja toimintaa aloitellaan Iisalmessa.
Asumisen ohella Tupa-palvelut pyrkii vastaamaan asiakkaan elämänhallinnasta kokonaisuudessaan. ”Tupa-ohjaajat opastavat kaikessa tarvittavassa mukaan lukien terveys, raha-asiat, asumisen siisteys, ravitsemus, yksinäisyys ja niin edelleen. Me turvaamme arjen ja teemme siitä mielekästä”, kuvaa Kirsi Manninen.
Kun ryhmäkodista siirrytään omaan asuntoon, tulee eteen monia uusia asioita. Aluksi käytiin läpi sitä, mikä on kerrostalo tai rivitalo ja mitä velvollisuuksia itsenäinen asuminen tuo tullessaan. Asukkaat valitsivat itse asuntonsa ja heille räätälöitiin tarvittava tuki sen mukaan, mitä itse kukin tarvitsi. Asunnot joko hankittiin Savaksen omistukseen tai vuokrattiin. Kaikki asiakkaat ovat käyneet Turvallisuuden taitajat-koulutuksen, missä tutustutaan paloasioihin ja kodin turvallisuuteen.
Tupa-palvelun maksaja on Essote, eli Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelut. He maksavat siitä ohjauksen tarpeen mukaan. Käytössä on tällä hetkellä kolme kategoriaa: Alle neljä tuntia viikossa, neljästä seitsemään ja seitsemästä kolmeentoista tuntia.
”TUPA-palveluita voidaan mitoittaa myös paljon apua tarvitseville vaikeavammaisille henkilöille”, Kirsi Manninen kaavailee.
*
25 vuotta kehitysvammatyötä tehnyt Kirsi Manninen selvästi pursuaa iloa ja tarmoa Tupa-palvelua esitellessään. ”Näiden vuosien aikana on käynyt selväksi, että tämä on paras asumismuoto kaikille sitä haluaville.”
Itsenäisen asumisen mahdollistaa hänen mielestään hyvä ohjaustoiminta. ”Ohjaajalla pitää olla tuntosarvet herkällä ja pitää koko ajan arvioida, ettei tule yksinäisyyttä eikä syrjäytymistä.”
Ohjaajilla ja asiakkailla on tukikeskusteluja, joissa pohditaan sosiaalisia suhteita. Ohjaajat miettivät yhdessä asiakkaiden tarpeita. Lähes kaikilla on joko ystäviä tai henkilökohtaista apua, jonka kautta he pääsevät mukaan vaikkapa harrastetoimintoihin. Toukokuussa on alkanut uusi naapuritoiminta.
Tupa-palvelut on tehnyt sopimuksen sosiaalisen isännöitsijän kanssa siitä, että hän toimii tupalaisille naapurina. Hän käy kylässä ja hänen luokseen voi mennä kylään. Malli on lainattu Lahdesta, missä toimintaa on ollut jo pitempään. Löydetty isännöitsijä on perheellinen ja työssäkäyvä mies, joka toimii naapuriapuna saaden alennusta vuokrasta.
Lähellä sijaitsevalla Maahisentaipaleen palveluasunnoilla on aina henkilökuntaa, joka tukee Tupa-palvelujen kahta ohjaajaa ja vastaa tupalaisten puheluihin ilta- ja yöaikaan. ”On äärimmäisen tärkeää, että on sellainen numero, joka vastaa 24/7, vaikka käytännössä numeroon soitetaan aika harvoin”, painottaa Kirsi Manninen.
Tupalaisilla on myös palveluasuntojen yhteydessä oma klubi, jossa järjestetään pari kertaa kuukaudessa yhteistä toimintaa. Sinne voi kokoontua pelaamaan, laulamaan karaokea tai ihan vain seurustelemaan. He tapaavat lisäksi joka viikko jonkun kotona ihan vain kahvitellen. Jos Anttolassa kyllästyttiin kavereihin, niin nyt on toisin.
”Nyt kun ihmiset asuvat omillaan, he hakeutuvat toistensa luokse ihan omaehtoisesti.”