Elli nauttii oman kodin rauhasta
Elli Rasku löysi kivan kodin vapailta vuokramarkkinoilta. Itsenäisessä asumisessa tukea antavat henkilökohtainen avustaja, ammattiopiston ohjaajat ja tietysti vanhemmat.
Elli Raskun viidennen kerroksen kodista näkee kauas. Metsämaiseman lisäksi parvekkeelta voi katsella viereiselle tontille nousevan uuden talon rakennustöitä. Tampereen Vuoreksen kaupunginosa laajenee kovaa vauhtia.
Muutama kuukausi sitten 19-vuotias Elli pakkasi tavaransa ja muutti lapsuudenkodista Lempäälästä omaan kerrostalokaksioon. Idean itsenäisestä asumisesta hän sai opiskelupaikassaan eli Kiipulan ammattiopistossa. Koko TELMA-koulutuksessa opiskelevien ryhmä oli mukana Näin minä haluan asua tulevaisuudessa -kurssilla, jonka järjestivät Kehitysvammaisten Palvelusäätiö yhteistyössä Kehitysvammaisten Tukiliiton Tuleva-hankkeen kanssa.
”Se oli hyvä kurssi. Yksi tyttö kävi kertomassa meille, miltä tuntuu muuttaa omaan kotiin. Ja yhdessä mietittiin, millaisia huonekaluja asunnossa tarvitaan”, Elli kertoo.
Myös äiti Petra Hietala-Rasku osallistui kurssille tyttärensä kanssa. Hänen mukaansa kurssi oli koko perheelle oikein hyvää herättelyä siihen ajatukseen, ettei ryhmäkoti suinkaan ole ainoa vaihtoehto.
”Aloite tuli Kiipulan opettajalta. Hän kysyi, että eikö Ellin taidoilla voisi harkita myös ihan tavallista vuokra-asuntoa. Oli tosi hyvä, että saimme pientä lempeää tuuppausta tähän suuntaan”, äiti sanoo.
Omat toiveet ratkaisivat
Heti asunnonetsimisprojektin alussa Elli teki selväksi, minne aikoo muuttaa.
”Haluan asua Tampereella. Täällä on Särkänniemi ja teattereita. Täällä voi matkustaa bussilla kavereiden kanssa”, hän perustelee.
Petra-äidin mukaan vanhemmilla kesti hetki tajuta, että tyttären kanta on täysin selvä.
”Yritimme aluksi ehdotella asuntoja vanhasta kotikunnasta Lempäälästä. Mutta lopulta meni meillekin perille, että hän haluaa ehdottomasti isompaan kaupunkiin.”
Myös sopivan asunnon koosta Ellillä oli tarkka mielipide.
”Kävimme yhdessä asuntonäytöissä. Eräässä muuten ihan kivassa yksiössä Elli ihmetteli, missä täällä nukutaan. Siirryimme siis etsimään sopivaa kaksiota, jossa on erikseen olo- ja makuuhuoneet”, äiti kertoo.
Uusi Vuoreksen kaupunginosa tuntui mukavan rauhallisesta alueelta. Lisäksi sieltä on hyvät yhteydet Ellille tärkeisiin suuntiin: opiskelupaikkaan Hervannassa ja lapsuudenkotiin naapurikunnassa Lempäälässä.
Valoisa kaksio vuonna 2018 valmistuneessa kerrostalossa tuntui omalta heti asuntoesittelyssä.
”Ilmeestä näki jo kynnyksellä, että nyt löytyi mieleinen paikka”, äiti sanoo.
Seuraavaksi vuorossa oli kaiken uuteen kotiin tarvittavan hankkiminen.
”Ostin sängyn, sohvan ja puupöydän. Käytiin Jyskissä ja Ikeassa. Isi kokosi pöydän valmiiksi, ja minä autoin vähän. Pörrömaton antoi yksi tuttu”, Elli luettelee.
Asuntonäytössä olohuoneessa oli edellisten asukkaiden kuntopyörä, joten Elli toivoi sellaista myös itselleen. Hän kertoo olleensa muutossa innokkaasti mukana ja kantaneensa paljon tavaroita.
Omat rutiinit muodostuivat
Itsenäisen elämän ensimmäiset ilta ja yö jännittivät pikkuisen.
”Taisin kuunnella radiota”, Elli muistelee.
Sillä tavoin uusi koti ei tuntunut alussa liian hiljaiselta. Sittemmin omassa asunnossa kaikkein kivoimmalta on alkanut tuntua nimenomaan sen tarjoama rauha.
”Lapsuudenkodissakin Elli halusi usein mennä huoneeseensa ja panna oven kiinni, ettemme me perheenjäsenet tai lemmikkieläimet häiritse. Ryhmäkoti olisi siis voinut olla turhankin sosiaalinen asumismuoto hänen makuunsa”, äiti arvelee.
Arjen rutiinit ovat muotoutuneet nopeasti. Aamulla puhelimen hälytys herättää Ellin, ja hän tekee aamupalavoileivät itselleen. Taksi hakee hänet talon edestä Kiipulaan ja tuo opiskelupäivän jälkeen takaisin.
Ensimmäiseksi kotiin palattuaan Elli tykkää mennä hetkeksi huilaamaan. Sen jälkeen riittää virtaa illan askareisiin.
”Laitan ruokaa. Keitän vaikka makaronia tai riisiä. Joskus teen mikrossa popcornia ja mukikakkua”, hän kertoo.
Myös tiskikoneen käyttäminen ja pyykinpesu sujuvat tottuneesti. Lähikaupassa käydessään Elli maksaa ostokset omalla pankkikortilla.
Maanantaisin kalenterissa on musiikkikerho keskustassa. Muina iltoina vakituiseen ohjelmaan kuuluu kävelylenkki Vuoreksen maastoissa isän tai äidin seurassa. Viikonlopunviettoon Elli suuntaa lapsuudenkotiin Lempäälää aina perjantaisin suoraan ammattiopistolta.
Avustaja ja ohjaajat tukena
Tukea itsenäiseen asumiseen Elli kokee saavansa juuri sopivasti. Henkilökohtainen avustaja käy kerran tai kaksi viikossa.
”Pelataan korttia, katsotaan videoita tai opetellaan netistä englantia”, Elli kertoo puuhista Suvi-avustajan kanssa.
Lisäksi Kiipulan ammattiopiston tutut ohjaajat vierailevat kahdesti viikossa. Tärkeä apu ovat tietysti myös omat vanhemmat.
Ensimmäisten kuukausien aikana Elli on huomannut, että yksin asuessa täytyy osata huolehtia monenlaisista asioista.
”Pitää muista viedä roskat ja käydä suihkussa. Laskut maksan puhelimella verkkopankissa.”
Myös Petra-äidin mielestä arkiaskareiden opettelu on sujunut hienosti.
”Elliin voi luottaa. Hän soittaa kyllä heti, jos joku asia mietityttää. Esimerkiksi kerran hän laittoi kesken kokkailunsa puhelimeeni kuvan ja kysymyksen, kuuluuko kastikkeen näyttää tältä.”
Kun muilta puuhilta jää joutilasta aikaa, Elli lukee mielellään kirjoja tai katselee hassuja nettivideoita. Yksi haave toteutui viime kesänä, kun hän oppi ajamaan polkupyörää.
Unelmia riittää silti edelleen. Tällä hetkellä kiinnostavimmalta ammatilta tuntuisi työskenteleminen kahvilassa.
