Annille hankittiin Saksasta oma pyörä
Kun 5-vuotias Anni pyöräilee, ei tytön iloa voi olla huomaamatta. Pyöräileminen on Annista niin mukavaa, että se saa tuulta inhoavan tytön ulkoilemaan huonollakin säällä. Pyörä on tuonut kaksilapsisen perheen rutiinien täyttämään arkeen kaivattuja iloisia ulkoiluhetkiä.
Annin vanhemmat Heidi ja Nirupam Smart saivat idean pyörän hankkimiseen mummolan pihassa:
”Anni potki uima-altaassa niin vahvoja potkuja vuorotellen molemmilla jaloillaan, että aloimme miettiä, voisiko pyöräilykin olla Annin juttu”, Nirupam kertoo.
Vanhemmat kysyivät kolmipyöräistä nojapyörää lainaan ensin apuvälinekeskuksesta, koska tiesivät, että eräs toinen lapsi oli saanut sellaisen käyttöönsä. Apuvälinekeskuksesta tuli kielteinen vastaus ja vinkki vuokrata pyörä Malikkeelta. Vanhemmat päättivät, että Anni saisi lähteä kokeilemaan pyöräilyä Malikkeen vuokrapyörällä.
Anni pyöräili ensimmäiset kertansa Malikkeen Hase Trets -pyörällä mummolan autotallissa, jossa tuuli ei päässyt häiritsemään harjoittelua.
”Anni polki tallissa kaksi metriä ja käännyimme, taas kaksi metriä ja käännös. Minä kuljin vieressä kyykkyasennossa ja autoin polkemaan”, Heidi muistelee.
”Pyöräileminen vaikutti olevan Annista niin hauskaa, että päätimme kokeilla, miten se sujuu ulkona”, Nirupam kertoo.
Ja hyvin sujui. Pyöräilyn hauskuus ajoi ohi sään aiheuttamien ikävien tuntemusten.
Iloinen pyöräilykesä
Kesän ajan Anni pyöräili Malikkeen pyörällä ympäri mummolan kortteleita ja kävi puistossa kavereiden kanssa. Aina kun äiti tai isä kysyi, halusiko Anni mummolaan pyöräilemään, myöntävä vastaus näkyi työn kasvoilta isona hymynä.
Perhe asuu kerrostalossa, jossa isoa pyörää on hankala säilyttää, joten vajaan kilometrin päässä kotoa oleva Heidin vanhempien koti oli luonteva kotipaikka pyörälle. Lähellä mummolaa asuu myös Annin avustaja ja muutama Annin ystävä.
Kun tuli aika lähettää Malikkeen lainapyörä Matkahuollon mukana kohti Tamperetta, Heidistä tuntui kuin yksi ruumiinosa olisi revitty irti.
”Pyörän kanssa ulkoileminen oli meille iso henkireikä. Rutiinien täyttämään arkeen oli tullut ihana uusi asia. Meille vanhemmille oli mieletön ilo saada nähdä, miten innoissaan Anni oli pyöräilystä ja siitä, että sai itse vaikuttaa liikkumiseen”, Heidi kertoo.
Taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta
Heidi ja Nirupam uskoivat, että Malikkeen pyörän kokeilemisen jälkeen Anni saisi pyörän lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Pyörä on Annille erittäin tärkeä arjen apuväline, sillä ulkona leikkiminen ei suju ilman sitä.
”Annin kokema ilo on todella tärkeä asia, mutta pyörä antaa hänelle myös mahdollisuuden toimia itse ja kokea olevansa aktiivinen osa kaveriporukkaa”, Heidi kertoo perusteluja.
”Annista kasvoi isompi, kun hänkin sai pyöräillä ja olla edes vähän samanlainen kuin muut”, Nirupam jatkaa.
Kun apuvälinehakemus taas hylättiin, pettymys oli suuri. Vanhemmat taistelivat pyörän saamisesta vielä hetken ja pyysivät apuvälinekeskusta harkitsemaan asiaa uudestaan, mutta päätös oli aina sama.
”He sanoivat, että Anni voisi ehkä saada pyörän joskus tulevaisuudessa. Tarve pyörälle on nyt, ei joskus myöhemmin. Taito, joka lapsella on kehittymässä, ei välttämättä kehity enää vuoden päästä”, Nirupam puuskahtaa.
Vanhemmat alkoivat pohtia, mikä on lopulta tärkeää, taistelu oikeudenmukaisuudesta vai se, että Anni saa pyörän. Vaikka pyörän hankkiminen omakustanteisesti tuntui väärältä, Heidi ja Nirupam halusivat, että Anni saisi pyöränsä.
Keltainen pyörä Saksasta
Tuhansien eurojen pyörä saatiin lopulta hankittua noin puoleen hintaan, kun Heidin äiti keksi, että pyörän voisi hankkia käytettynä. Etsinnässä ollut noja- ja peräpyörä löytyi Ebaysta lähes käyttämättömänä – ja vielä Annin lempivärissä, keltaisena. Pyörän ostaminen käytettynä ulkomaiselta myyjältä vaati tietenkin hiukan ylimääräistä työtä.
”Tarkastimme myyjän henkilöllisyyttä Facebookin ja hänen kertomansa työpaikan kautta niin tarkkaan kuin pystyimme. Meillä kävi todella hyvä tuuri. Myyjä oli luotettava ja saimme apua myös pyörän kuljetuksessa”, Heidi kertoo.
Pyörän kustannuksiin vanhemmat pyysivät tukea sukulaisilta ja ystäviltä, muuten pyörää ei olisi juuri nyt voinut hankkia.
”Huomasimme, että Annilla on paljon ystäviä. Kaikki halusivat auttaa”, Nirupam kertoo hymyillen.
Vanhemmat kiittävät myös Maliketta. Jos pyörää ei olisi voinut testata etukäteen, eivät he olisi uskaltaneet lähteä ostamaan tuhansien eurojen apuvälinettä.
”Malikkeella on myös aina niin ystävällinen ja asiantunteva palvelu, ja apuvälineet on säädetty valmiiksi käyttäjälleen”, Heidi sanoo.
Omalla pyörällä puistoon
Talviaikaan Anni pitää pyöräilykuntoaan yllä apuvälinekeskuksesta lainassa olevalla MOTOMed-polkulaitteella.
”Sekin on Annista mukava laite. Leikimme usein, että olemme retkellä, vaikka MOTOMed ei mihinkään liikukaan”, Heidi kertoo. Talven aikana on myös tarkoitus selvittää, pääsisikö Anni pyöräilemään omalla pyörällään urheiluhalliin.
”Olemme onnellisia, että Annilla on nyt oma pyörä, vaikka sen itse maksoimmekin. Erityislapsen vanhempien arjessa on niin paljon taisteluja, että on valittava, mihin lähtee”, Heidi ja Nirupam kertovat.
Vanhemmat odottavat innolla kevättä ja uutta pyöräilykautta. Silloin Anni saa taas kokea olevansa aktiivinen toimija. Hän voi pyöräillä leikkipuistoon niin kuin kaveritkin, ja kaikki näkevät, että hän ajaa paikalle omalla keltaisella pyörällään.
Artikkeli on julkaistu Liikkeelle!-lehdessä 2022.