Geenitestauksen rajat ja mahdollisuudet harvinaisissa sairauksissa

Aamupäivän esityksissä vilahtelivat nopeaan tahtiin erilaiset lyhenteet NGS, WES, WGS*, VUS ja myös HUS, joista luultavasti vain viimeksi mainittu oli kaikille tuttu. Perinnöllisyyslääkäri Eveliina Salminen kertoi geenidiagnostiikan menetelmistä ja muistutti aluksi, että kaikilla on perimässään paljon vaihtelua, joka suurimmaksi osaksi on kuitenkin harmitonta. Oleellista on erottaa merkityksettömät muutokset (tai muunnokset, variantit) sairautta aiheuttavista. Osa vaihtelusta kohdistuu kokonaiseen kromosomiin, pienimmillään kyse on yhden geenin emäksen muutoksista, joita voidaan havaita kohdennetuilla geeni- ja geenipaneeli tai koko eksomin tutkimuksella. Eksomitutkimuksessa käydään läpi proteiinia tuottavat alueet, eli vain n. 1,5% perimästä. Myös koko perimä voidaan tutkia. Muutosten merkitystä selvitellään tietokantojen ja kirjallisuuden avulla etsimällä, onko vastaavaa raportoitu samankaltaisilla potilailla ja suodattamalla väestössä tavalliset, harmittomat variantit pois.

Tautia aiheuttavat, patogeeniset muutokset raportoidaan. Monesti tavallinen vastaus geenitutkimuksissa on kuitenkin VUS (variant of unknown significance), eli variantin merkitystä potilaan oireiden kannalta ei tiedetä. Tietoa kertyy kuitenkin koko ajan, joten tulosten arviointiin voidaan palata myöhemmin. Parhaiten tutkimustulosten tulkinta onnistuu silloin kun käytettävissä on selkeä lähete ja riittävät esitiedot taudista ja kun vältytään kommunikaatio-ongelmilta lähettävän ja analysoivan tahon välillä.

Geenitestit perinnöllisyysneuvonnassa

Geenitestien merkityksestä perinnöllisyysneuvonnalle kertoivat perinnöllisyyslääkärit Kristiina Avela ja Sirpa Kivirikko. Uuden sukupolven sekvensointitekniikoihin liittyvistä epävarmuustekijöistä huolimatta n. puolet potilaista saa nykyisin diagnoosin silloin kun kyse on harvinaisista, usein kehitysvammaisuutta aiheuttavista sairauksista tai oireyhtymistä. Potilastapausten perustella eksomitutkimukset näyttävät olevan erityisen hyödyllisiä lasten epäselvien sairauksien diagnostiikassa. Diagnoosin varmistuminen antaa tietoa sairauden kulusta, ja joskus hoitomahdollisuuksistakin. Perinnöllisyysneuvonnassa diagnoosi mahdollistaa riskien arviointia lastenhankinnan kannalta ja myös sukulaisten osalta. Oikea diagnoosi johdattaa myös vertaistuen pariin.

Geenitutkimukset ovat aina vapaaehtoisia ja potilaan/perheen kuuluu saada päättää asiasta itsenäisesti saatuaan riittävästi tietoa. Myös liian suurten odotusten välttämiseksi perheen tarkka informointi on tärkeää. Teknisiä seikkoja enemmän perheitä kiinnostaa useimmiten se, millä todennäköisyydellä jotain löytyy. Tärkeää on myös sopia etukäteen, mitä löydöksistä kerrotaan; tavallisesti vain sairauteen todennäköisesti vaikuttavat muutokset. Sivulöydösten tulkinta, saatikka kertominen luo vielä omat haasteensa; helpompaa on niiden geenivirheiden osalta, jotka liittyvät sellaisiin sairauksiin joita voidaan hoitaa, ehkäistä tai seuloa, kuten periytyvä syöpäalttius tai sydänsairaudet.

Kolmenkymmenen vuoden kokemusta

Kokemuspuheenvuoron piti Jyrki Pinomaa, Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtaja. Hän kertoi yli 30 vuoden perspektiivillä perheensä kokemuksista kun neljästä lapsesta kahdella on harvinainen kehitysvammaoireyhtymä. Puhe luotasi perheen ja lähisuvun tuntoja kehitysvammaisten poikien syntymän jälkeen ja silloin kun diagnoosi vaihtui ja jäi epäselväksi pitkäksi aikaa: ”kenen syytä?” ja ”miksi?”. Ja kun sitten lopulta monien vuosien odottelun jälkeen aikuisille pojille löydettiin diagnoosi – ultraharvinainen geenimuutos – elämä jatkui kuten aiemminkin. Poikien sisaruksille ja heidän lapsilleen tieto oli kuitenkin merkittävä, koska geenimuutoksen kantajuus oli diagnoosin myötä mahdollista selvittää. Pinomaan perhe on vuosien myötä kokenut sen, miten vertaistuki voi yhdistää perheitä ympäri maailmaa ja toisaalta, miten vertaistukea saa läheltä ilman diagnoosiakin.” Vertaistuki on jotakin sanoinkuvaamatonta – se pitää vain kokea. Samankaltaisessa tilanteessa olevan vanhemman kanssa ei tarvitse alkaa alusta, vaan toista ymmärtää selittämättäkin arjen haasteista.”

Juridiikkaa ja etiikkaa

Biopankin johtaja Sirpa Soini piti kattavan esityksen geenitesteihin ja biopankkeihin liittyvistä juridisista ja eettisistä kysymyksistä sekä oikeusjutuista maailmalla. Esitys syvensi aamupäivän luentoja  ja herätti paljon keskustelua lainsäädännön haasteista ja eroavaisuuksista eri maiden välillä. Samoin tiedonantovelvollisuudesta potilaalle ja lähisukulaisille sekä lääkäreiden ja tutkijoiden vastuista tiedon tuottajina, tulkitsijoina kuin myös jakajina. Soini painotti tietoturvallisuuden, lakien ja säädösten laatimisen ja noudattamisen tärkeyttä.

Tietoa, tukea ja ymmärrystä

Päivän päätteeksi perinnöllisyyshoitaja Ulla Parisaari kertoi, millaisissa perinnöllisyyteen ja harvinaissairauksiin liittyvissä kysymyksissä ja tilanteissa häneen otetaan yhteyttä. Näissä keskusteluissa nousee usein esille ensitiedon merkitys; sillä miten lapsen vammaisuudesta tai sairaudesta on aikoinaan kerrottu on suuri merkitys lapsen elämälle ja perhesuhteille, mutta myös vanhempien ja ammattilaisten suhteelle. Irlantilaisessa suosituksessa (Informing Families of their child ́s disability) korostetaan paitsi asiallisen tiedon antamista, myös toivon ylläpitämistä ja myönteisyyttä.

Harvinaissairauksista suuri osa on perinnöllisiä ja huoli perinnöllisyydestä erityisesti lastenhankintaan liittyen on tavallista. Yhteydenottoja perinnöllisyyshoitajalle tuleekin paitsi niiltä, joilla itsellään tai lapsella on harvinaissairaus tai epäily sellaisesta, myös raskaana olevilta. Perheissä myös sisaruksia ja isovanhempia koskettavat perimään ja harvinaissairauksiin liittyvät asiat ja tunnot, joista on mahdollisuus keskustella kiireettömästi Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa.

Sanastoa:

*NGS (Next Generation Sequencing), rinnakkaissekvensointi = menetelmä, jolla voidaan samanaikaisesti tutkia (sekvensoida) useita geenejä – jopa koko perimä (WGS) (Whole Genome Sequencing)

WES (Whole Exome Sequencing) = tutkitaan eksomi, eli proteiinia koodaavat alueet perimästä

eksoni= DNA:n osa, joka luetaan proteiiniksi, geenit muodostuvat eksoneista ja niiden väliin jäävistä introneista

eksomi= kaikki eksonit

Kirjoittaja: Leena Toivanen