Erityislapsen opinpolku

Kuuntele

25.9.2023

Tukiliiton perhetyön ja Harvinaiskeskus Norion järjestämässä verkkoillassa 6.9. käsiteltiin erityislapsen opinpolkua. Teemoina olivat varhaiskasvatus, kouluun siirtyminen, pidennetty oppivelvollisuus ja lapsen tukeminen opinpolulla. Asiantuntijoina keskustelua alustivat ohjaavat opettajat Heljä Luomalahti, Riina Niutanen ja Mari Luosa oppimis- ja opetuskeskus Valterista.

Yleinen, tehostettu ja erityinen tuki

Tuki varhaiskasvatuksessa

Lainmuutoksessa (1.8.2022) määritellään varhaiskasvatussuunnitelman uudet perusteet, joissa korostuu lapsen tukeminen ja hänen etunsa huomioiminen aikaisempaan verrattuna uudella tavalla.

Lähtökohtaisesti myös erityistä tukea saavien lasten päiväkoti on heidän oma lähipäiväkotinsa. Jos päädytään toisenlaiseen ratkaisuun, kyse ei ole siitä, että lapsi olisi ”vääränlainen”, vaan perusteena tulee olla se, että hän saa tarvitsemansa ja riittävän tuen muualta kuin lähipäiväkodista.

Lainmuutoksen myötä on varhaiskasvatuksessa otettu käyttöön kolmitasoinen tuki. Tasot ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Kaikki lapset kuuluvat vähintään yleiseen tukeen. Jos yleinen tuki ei riitä annetaan tehostettua tai erityistä tukea. Lähtökohtana on, ettei lapsi ole ”erityisen tai yleisen tuen lapsi”, vaan lapselle tarjotaan tukea, jota hän tarvitsee.

Varhaiskasvatuksessa lapsen ei tarvitse ensin saada yleistä tukea, jotta voisi saada tehostettua/erityistä tukea. Oleellista eri vaiheissa on, saako lapsi riittävää tukea, ei se millä nimellä tuki kulkee. Mikään tuen tasoista ei myöskään edellytä diagnoosia ja vaikka lapsella olisi jokin diagnoosi, tuen taso voi olla mikä hyvänsä näistä kolmesta.

Silloin kun varhaiskasvatuksessa lapselle tarjotaan yleistä tukea ja tuki koskee tukipalveluita; avustajia, tulkkausta ja apuvälineitä, tehdään yleisessä tuessa hallintopäätös (eli viranomaisen ratkaisu). Tehostetussa tuessa hallintopäätös tehdään kaikista tukeen liittyvistä asioista, samoin erityisessä tuessa. Erityisen tuen päätöksessä määrätään mm. tuen muodosta, järjestämispaikasta sekä, tulkitsemis- avustamis- ja apuvälinepalveluista.

Varhaiskasvatuksessa kaikille lapsille tehdään varhaiskasvatussuunnitelma. Jos lapsella on erityisen tuen päätös, tuen asiat, tavoitteet ja tukitoimet kirjataan hänen ”vasuunsa” (varhaiskasvatussuunnitelma).

Varhaiskasvatuslaki asettaa siis lasten opinpolulle omat raaminsa, mutta niin tekee myös kuntien paikallisesti päätettävissä olevat asiat. Kuntakohtaiset erot voivat olla merkittäviä käytännön järjestelyissä ja vanhempien onkin tärkeää kysyä lasten kanssa töitä tekeviltä lähiaikuisilta, millaisiin ratkaisuihin omalla paikkakunnalla on päädytty ja mihin lapsen ikävaiheisiin ne osuvat, jotta pystyy ennakoimaan tulevaa ajoissa mahdollisimman hyvin. Esim. esiopetus on joissain kunnissa osana varhaiskasvatusta eli toteutetaan päiväkodeissa, toisissa se on osa perusopetusta ja toteutetaan kouluilla. Myös päätöksiä tekevien viranhaltijoiden nimikkeetkin vaihtelevat kunnista toiseen.

Oman lapsen taidot ja vahvuudet esille!

Lapsen taidot toimivat kaiken oppimisen perustana ja Valterin opettajat kehottivatkin vanhempia tuomaan esille lapsensa taidot ja vahvuudet. On aivan yhtä tärkeää kertoa mitä lapsi osaa, mikä motivoi ja kiinnostaa häntä kuin kertoa missä tilanteissa lapsi tarvitsee tukea ja ohjausta. Koska lapsen taidot saattavat vaihdella kulloisenkin toimintaympäristön mukaan, opettajien on hyvä saada tietää, jos lapsi onnistuu kotona jossain sellaisessa asiassa, joka ei onnistu koulussa tai päiväkodissa. Erityisen tärkeää on varmistaa tiedonkulku, tietysti molempiin suuntiin – vanhemmilta opettajille ja päinvastoin – nivelvaiheissa, siirryttäessä opinpolulla vaiheesta toiseen. Hyvin toimiva vuoropuhelu antaa tilaa vanhemmuudelle ja opettajille työtehtävien hoitamiselle.

Nivelvaiheet – sujuva eteneminen edellyttää toimivaa tiedonsiirtoa

Nivelvaiheissa, esim. siirryttäessä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen, esiopetuksesta kouluun tai alakoulusta yläkouluun, lapsen elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Näissä muutoksissa toimintaympäristö, toimintatavat sekä aikuiskontaktit vaihtuvat. Nivelvaiheet ovat merkityksellisiä myös opettajille ja vanhemmille, mutta erityisesti niille lapsille, joilla on muita enemmän oppimisen tuen tarpeita. Sujuva siirtyminen vanhasta ympäristöstä uuteen edellyttää valppautta ja ennakointia niin vanhemmilta kuin opettajiltakin, jottei lapsen tuki jää liian kevyeksi. Myös salassapitoon liittyvät kysymykset korostuvat nivelvaiheissa ja vanhempien aktiivisuus tiedonsiirron osalta käytännön kysymyksissä on erityisen tärkeää.

Pidennetyn oppivelvollisuuden vaikutus opinpolkuun ja ryhmäkokoon

Pidennetty oppivelvollisuus tarkoittaa mahdollisuutta aloittaa oppivelvollisuus jo kuusivuotiaana. Tällöin lapsi pääsee varhennettuun esiopetukseen viisivuotiaana. Lapsen kannalta on tärkeää, että hän voi jatkaa esiopetusta tutussa ryhmässä. Paikka määritellään erityisen tuen päätöksessä. Vanhemmilla on aina oikeus päättää, aloittaako lapsi varhennetussa esiopetuksessa vai ei.

Pidennetyllä oppivelvollisuudella pyritään pohjustamaan perusopetukseen osallistumista mahdollisimman hyvin. Pohdinta siitä, hyötyisikö lapsi pidennetystä oppivelvollisuudesta kannattaa aloittaa ajoissa, noin neljävuotiaana. Pidennetyn oppivelvollisuuden päätös voidaan kuitenkin tehdä missä hyvänsä vaiheessa opinpolkua ja monista eri syistä. Esimerkiksi silloin, jos lapsella on kehityksen viivettä, kehitysvamma tai vakava sairaus on hyvä selvittää tarvetta pidennettyyn oppivelvollisuuteen. Päätöksen tueksi tarvitaan asiantuntijan, tavallisesti neuropsykologin tai erikoislääkärin lausunto.

Laki määrää, että ryhmässä, jossa opiskelee pidennetyn oppivelvollisuuden mukaan opiskeleva lapsi, voi opiskella enintään 20 lasta. Tämä ryhmäkokorajoite on voimassa lapsen koko perusopetuksen ajan. Pidennetyn oppivelvollisuuden päätös ei muuten määrittele sitä, millainen opinpolku on jatkossa, eikä se kerro opiskeleeko lapsi yleisen opetussuunnitelman mukaan, yksilöllistetyin tavoittein tai toiminta-alueittain.

Perusopetus

Kouluun siirryttäessä on käytössä kolmiportainen tuki varhaiskasvatuksen kolmitasoisen sijaan. Tuen tasot ovat kuitenkin samat: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Yleiset tukitoimet; tukiopetus, eriyttäminen oppitunneilla, ohjaajaresurssit ja erityisopettajan tuki toteutuvat koulupäivän lomassa. Jos nämä eivät riitä, tehdään pedagoginen arvio, minkä jälkeen voidaan siirtyä useita samanaikaisia ja pitkäjänteisempiä tukitoimia sisältävään tehostettuun tukeen. Jos tehostettu tuki ei riitä, tehdään pedagoginen selvitys, mikä jälkeen voidaan siirtyä erityiseen tukeen. Tällöin tuki on pitkäkestoista ja säännöllistä. Oleellista on turvata lapsen oikeus koulunkäyntiin.

Lähtökohtaisesti lapsi saa oman vuosiluokkansa mukaista opetusta ja siksi luokka-aste on tiedossa (ensimmäinen, toinen jne.). Mikäli tehdään muutoksia opetuksen järjestämiseen oppiainejaon ja tuntimäärien tai erityisen tuen osalta, näistä päätetään erityisen tuen päätöksessä.

Oppiaineittain vai toiminta-alueittain

Erityisen tuen päätöksessä tulee näkyä, opiskeleeko lapsi oppi- vai toiminta-alueittain. Lähtökohtana on oppiaineittain opiskelu, ja tarvittaessa tehdään ns. yksilöllistetyn oppimäärän päätös. Yksilölliset tavoitteet kirjataan hojks-asiakirjaan (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma)

Toiminta-alueittain opiskeluun päädytään silloin, jos todetaan ettei yksilöllisiäkään tavoitteita ole tarkoituksenmukaista ja mahdollista asettaa oppiaineittain. Toiminta-alueittain opiskelusta päätetään erityisen tuen päätöksessä. Tätä varten aina kuullaan huoltajaa ja edellytetään moniammatillista pohdintaa. Myös uusi kirjallinen pedagoginen selvitys tehdään tällöin opetuksenjärjestäjän toimesta. Yleensä toiminta-alueittain opiskelua koskevan päätöksen taustalla on vaikea kehitysvammaisuus tai sairaus, joka vaikeuttaa oppimista merkittävästi.

Erityislasten kohdalla joudutaan monesti pohtimaan kuntoutuksen järjestämistä varhaiskasvatus tai koulupäivän lomassa ja siihen liittyen mm. tilakysymyksiä luokissa. Miten käytännössä sovitetaan yhteen lapsen oikeus sekä oppimiseen että kuntoutukseen? Toivottavaa on, että kuntoutuksen ja varhaiskasvatuksen sekä koulun moniammatillinen yhteistyö toimisi mahdollisimman tiivisti.

Verkkoillan keskusteluissa nousi esille mm. kotiopetuksen eriarvoisuus suhteessa muihin oppimisjärjestelyihin. Miten eri tavoin koulunkäyntiä voitaisiin tukea niin, että koulu olisi kuitenkin opetuksesta vastaava taho?

Monet pulmat näyttävät liittyvän tavalla tai toisella tiedonkulkuun. Osataanko koulussa ottaa tietoa vastaan lapsen tilanteesta silloinkin, kun lapsella ei ole diagnoosia? Mikä lasta eniten kuormittaa? Ammattilaisille voi olla yllätys, jos lapsi ei oireile koulussa, mutta kotona kyllä, kun päivittäinen kuormitus kasaantuu iltaan. Olisi tärkeä päästä kiinni kulloisessakin pulmatilanteessa varsinaiseen juurisyyhyn ja nähdä yksilötason ongelmien takana piilevät laajemmat ilmiöt.