Wolf-Hirschhornin oireyhtymä

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen, 6.10.2024 (Aiemmat versiot: lastenneurologian ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Hannele Koillinen 2016, lastenneurologi Teija Salokorpi 2008) 

OMIM: 194190
ICD10 Q93.3
ORPHA: 280

Avainsanat: Wolf-Hirschhornin oireyhtymä (WHS), 4p-deleetio-oireyhtymä, 4p- oireyhtymä (”4p-miinus”)

Lyhyesti

Wolf-Hirschhornin oireyhtymä (WHS) on harvinainen kasvun, rakenteiden ja kehityksen poikkeavuuksia aiheuttava oireyhtymä, jonka syynä on kromosomialueen 4p puutos. Suomessa syntyy vuosittain 1-2 lasta, joilla todetaan WHS.

Oireet ja löydökset

Wolf-Hirschhornin oireyhtymälle tyypilliset, usein jo vastasyntyneellä havaittavat kasvojen piirteet kuvataan usein ilmaisulla ”kreikkalaisen soturin kypärä” (greek helmet facies). Ilmaisulla viitataan pitkään korkeaan nenänselkään ja hypertelorismiin (silmät sijaitsevat normaalia kauempana toisistaan) sekä pieneen leukaan (mikrognatia). Päänympärys on pieni (mikrokefalia). Miltei kaikilla on todettavissa jo sikiöaikana alkanut pienikasvuisuus. Usein oireyhtymää voidaankin epäillä jo heti syntymän jälkeen ulkonäköpiirteiden ja pienikokoisuuden perusteella. Jo sikiöaikana saatetaan epäillä pienikasvuisuuden ja ultraäänessä havaittujen rakennepoikkeavuuksien takia, että sikiöllä on jokin oireyhtymä.

Muita  rakennepoikkeavuuksia ovat keskushermon poikkeavuudet (n. 80 %:lla), synnynnäiset sydänviat (n. 50 %:lla) ja virtsateiden rakenneviat (n. 30 – 50 %:lla). Joskus oireyhtymään liittyy myös huuli- tai suulakihalkio ja / tai silmän värikalvon kiilamainen puutos (kolobooma). Myös muita silmän rakennepoikkeavuuksia (kuten poikkeavat kyyneltiehyet) esiintyy osalla potilaista. Sisä- ja keskikorvan rakennepoikkeavuudet aiheuttavat vajaalle puolelle potilaista kuulonaleneman. Osalla potilaista on poikkeavia luustolöydöksiä, kuten ylimääräiset kylkiluut. Joillakin on lisääntynyt infektioalttius.

Wolf-Hirschhornin oireyhtymään liittyy yleensä vaikea-asteinen kehitysvammaisuus. Pienellä osalla  on lieväasteinen älyllinen kehitysvammaisuus. Puheenkehitys on hidasta eikä kaikille kehity lausetasoista puhetta. Liikunnallinen kehitys on normaalia hitaampaa eivätkä kaikki opi kävelemään. Lihasjäntevyys on matala ja lihakset ovat pienet.

Miltei kaikilla potilailla on epilepsia ja se alkaa yleensä jo ensimmäisten ikävuosien aikana. Osalla epileptinen oireilu jää myöhemmällä iällä pois.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Wolf-Hirschhornin oireyhtymän aiheuttaa perimäaineksen häviämä eli deleetio toisen kromosomin 4 lyhyen haaran alueella. Deleetio on useimmiten syntynyt sukusolujen muodostumisen häiriön seurauksena joko siinä munasolussa tai siittiössä, josta henkilö on saanut alkunsa. Tällöin oireyhtymän toistumisriski on erittäin pieni. Osalla henkilöistä kromosomialueen puutoksen syy on monimutkaisempi kromosomiston häiriö, joka saattaa olla toisella vanhemmista oireita aiheuttamattomassa muodossa. Näissä tapauksissa oireyhtymällä on toistumisriskiä perheen tulevia lapsia ajatellen. Mahdollinen periytymisriski selviää perinnöllisyysneuvonnassa, jossa käydään kunkin perheen kohdalla läpi kromosomilöydökset ja toistumisriski sekä mahdollinen sikiödiagnostiikka.

Oireyhtymän esiintyvyys on 1/20 000 -50 000 vastasyntynyttä.

Diagnoosi ja hoito

Oireyhtymää epäillään usein jo vastasyntyneisyyskaudella lapsen pienikokoisuuden, kasvonpiirteiden ja rakennepoikkeamien takia. Diagnoosi varmistetaan molekyylikaryotyyppitutkimuksella. Osalla potilaista häviämä on niin suuri, että se näkyisi jo tavallisessa kromosomitutkimuksessa.  Joidenkin tutkimusten mukaan häviämän koolla on jonkin verran korrelaatiota oireiden ja löydösten esiintyvyyteen ja vaikeusasteeseen.

Hoito on oireenmukaista eikä parantavaa hoitoa ole. Hoitoratkaisut ja kuntoutussuositukset tehdään yksilöllisten ratkaisujen perusteella. Potilaan hoito, seuranta ja kuntoutus vaativat moniammatillisen työryhmän arviota.

Diagnoosivaiheessa suositellaan lastenneurologin arviota, silmälääkärin arviota, korvalääkärin arviota ja sydämen, ylävatsan ja munuaisten/virtsateiden UÄ-tutkimuksia. Syömisvaikeuksiin on kiinnitettävä huomiota ja ohjattava tarvittaessa potilas gastroenterologin arvioon. Poikkeavien tuki- ja liikuntaelinten löydösten arviointi ja seuranta vaatii lastenortopedin arviota.

Jatkoseuranta suunnitellaan potilaan oireiden ja voinnin sekä  poikkeavien löydösten perusteella. Vuosittain suositellaan täydellistä verenkuvaa otettavaksi ja myös munuaisten toiminnan seuraamista.

Ennuste

Vaikeimmin vammautuneet menehtyvät jo kohdussa tai pian syntymän jälkeen. Useimmat elävät kuitenkin keski-ikäisiksi tai vanhemmiksi. Oireyhtymän vaikutus elinikään ja elinkaareen on hyvin vaihteleva riippuen oire­kokonaisuuden ja epämuodostumien asteesta sekä laaja-alaisuudesta.

Kokemustietoa

Kokemustietoa Wolf-Hirschhornin oireyhtymästä löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton sivuilta Tarinat osiosta:

Pieni suuri supermies

Riikka tuo meille rikkautta eli rakkautta

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomalaisilla perheillä on oma ryhmä, johon saa yhteyden Harvinaiskeskus Norion kautta.

Lähteet

Paprocka J, et al. Clinical and epilepsy characteristics in Wolf-Hirschhorn syndrome (4p-): A review. Seizure. 2024 Mar;116:14-23.

Tang F, et al. Prenatal phenotype of Wolf-Hirschhorn syndrome: A case series and literature review. Mol Genet Genomic Med. 2023 J

Gene Reviews: Wolf-Hirschhorn syndrome
Orphanet: Wolf-Hirschhorn syndrome