Witteveen-Kolkin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 9.3.2023

ORPHA: 500163

Avainsanat: Witteveen-Kolk syndrome (WITKOS), SIN3A-related intellectual disability syndrome

Lyhyesti

Witteveen-Kolkin oireyhtymä on harvinainen ja perinnöllinen hermoston kehityshäiriö. Oireina ilmenee kehitysviiveitä, jotka voivat vaikuttaa lapsen oppimiskykyyn. Lapsi voi olla hypotoninen ja hänen syömisensä ja kasvu voivat olla heikkoja aluksi. Oireyhtymään voi liittyä synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia sekä oppimisvaikeuksia tai lievä kehitysvammaisuus. Käyttäytymishäiriöitä on noin kolmasosalla. Myös sosiaaliset vuorovaikutustaidot voivat olla puutteelliset. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita löydy kaikilta henkilöiltä, joilla on Witteveen-Kolkin oireyhtymä. Vastaavasti oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Witteveen-Kolkin oireyhtymässä kasvu voi olla hidasta ja ensimmäisten kuukausien aikana voi ilmetä syömisongelmia. Puolella (50 %) todetaan hypotonia eli alentunut lihasjänteys sekä mikrokefalia eli normaalijakaumaa pienempi päänympärys. Kehitysviiveet voivat olla motorisia eli liittyä liikkumisen perustaitojen, kuten istumaan ja kävelemään oppimiseen. Motorisia kehitysviiveitä ilmenee noin puolella lapsista, joilla on Witteveen-Kolkin oireyhtymä.

Kasvonpiirteille tyypillistä ovat mm. pitkä ja kapea otsa, alaspäin suuntautuneet silmäluomiraot, kolmiomaiset kasvot, terävä leuka ja ohut ylähuuli. Noin puolella todetaan mikrokefalia. Osalla pituuskasvu voi jäädä lyhyeksi. Suulaen halkiot ja ylitaipuisat nivelet voivat olla mahdolliset.

Huonokuuloisuutta esiintyy ja se voi olla tyypiltään sensorineuraalista eli sisäkorvaperäistä, konduktiivista eli välikorvaperäistä tai sekatyyppistä. Sensorineuraalisessa kuulonalenemassa sisäkorvan aistisoluissa tai kuulohermossa on vaurioita, jotka estävät kuuloaistimuksen siirtymisen aivojen kuuloalueelle ja vastaavasti kuuloaistimuksen syntymisen aivoissa. Konduktiivisessa kuulonalenemisessa ääniaallon eteneminen sisäkorvaan on estynyt. Kyseessä voi olla esimerkiksi liimakorva, jossa ajoittaisen kuulonheikkenemisen syynä voi olla nesteen kertyminen tärykalvon taakse. Liimakorvaisuus voi haitata lapsen kuulon ja kielen kehitystä ja voi siksi vaatia korvien putkituksen.

Joillakin on todettu myös näköhäiriöitä, mutta näköhäiriöt eivät ole kaikilla selkeästi yhteneväiset.

Oppimisvaikeudet ovat yleisiä. Mahdollinen kehitysvammaisuus on useimmiten lievää, mutta voi olla myös syvää. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta. Usein tietojenkäsittelynopeus on tavanomaista hitaampaa, mikä on syytä huomioida esimerkiksi uuden opettelussa. Joillakin on todettu epilepsiaa, mutta tarkempaa tietoa epilepsian luonteesta ei ole saatavilla.

Pienellä lapsella osalla voi ilmetä aivojen rakennepoikkeavuuksia, kuten aivokammioiden suuri koko, aivokurkiaisen poikkeavuudet, pikkuaivojen atrofia eli surkastuneisuus tai Chiarin tyyppi 1 malformaatio eli epämuodostuma, jossa pikkuaivojen alaosa työntyy kallonpohjan suuresta aukosta (Foramen magnumista) luiseen selkäydinkanavaan.

Kolmasosalla (n. 30 %) ilmenee psykiatrisia tai käyttäytymiseen liittyviä haasteita, kuten keskittymiskyvyn puute, levottomuus, ylivilkkaus, autismikirjon häiriö sekä ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Myös aggressiivisuutta ja pakonomaista käyttäytymistä voi ilmetä. Masennus, psykoosi ja skitsoaffektiiviset eli jaksottaiset häiriöt, joissa esiintyy samanaikaisesti merkittäviä mieliala- ja skitsofreniaoireita ovat mahdollisia.

Synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia ovat mm. lantiomunuainen eli munuaisen sijainti lantiossa, sydämen eteiskammioväliaukko tai kammioväliseinäaukko, aorttaläpän paksuuntuma sekä kystoseele eli virtsarakon laskeuma ja/tai ureteroseele eli virtsanjohtimen laajentuma.

Syy ja perinnöllisyys

Witteveen-Kolkin oireyhtymä johtuu SIN3A (Switchinsensitive 3 transcription regulator family member A)-geenin mutaatiosta kromosomissa 15 (15q24.2). Myös erikokoiset kromosomialueen 15q24 mikrodeleetiot eli häviämät (15q24-mikrodeleetio-oireyhtymä), joihin liittyy SIN3A-geenin deleetio, voivat johtaa Witteveen-Kolkin oireyhtymään. Usein 15q24-mikrodeleetio-oireyhtymässä kehitysvammaisuus on keskivaikeaa tai vaikeaa ja oireet ovat heterogeenisempiä kuin Witteveen-Kolkin oireyhtymässä.

SIN3A-geenistä valmistetaan SIN3A-nimistä proteiinia, joka mm. säätelee toisten geenien ilmentymistä eri puolilla kehittyviä aivoja. Näin ollen mm. neurologiset vaikeudet, esimerkiksi oppimisessa ja käyttäytymisessä, ajatellaan johtuvat SIN3A-geenin ja siitä valmistuvan proteiinin puutteellisesta toiminnasta.

Witteveen-Kolkin oireyhtymä periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vain toisessa perimässä olevassa SIN3A-geenissä oleva mutaatio on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi kohdussa. Henkilöllä, jolla on SIN3A-geenin mutaatio, on 50 %:n todennäköisyys periä Witteveen-Kolkin oireyhtymä. Tämä periytymistodennäköisyys on sama jokaisen raskauden kohdalla. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa muutamia tapauksia, joissa lapsi on perinyt lieväoireiselta vanhemmaltaan Witteveen-Kolkin oireyhtymän.

Suurimmassa osassa oireyhtymä on siis syntynyt sattumalta ja uuden, niin kutsutun de novo-mutaation seurauksena. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä SIN3A-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä olisi seurausta sukusolumosaikismista. Siinä osassa vanhemman sukusoluja on oireyhtymään johtava perimän muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Witteveen-Kolkin oireyhtymä. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Witteveen-Kolkin oireyhtymän yleisyys on vähemmän kuin yksi vastasyntynyt lapsi miljoonaa vastasyntynyttä kohden (<1 : 1 000 000). Witteveen-Kolkin oireyhtymä on siis erittäin harvinainen. Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut ainakin 40 henkilöä, joiden diagnoosiksi on asetettu Witteveen-Kolkin oireyhtymä. Oireyhtymää esiintyy miehillä ja naisilla tasapuolisesti.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosin asettamisessa hyödynnetään kliinistä tutkimusta ja erilaisia perimäntutkimusmenetelmiä, kuten käytettävissä olevia hermoston kehityshäiriöön ja kehitysvammaisuuteen suunnattuja geenipaneeleja. Oikea diagnoosi mahdollistaa kohdistetumman seurannan ja hoidon.

Witteveen-Kolkin oireyhtymää ei voida parantaa. Hoito on moniammatillista ja kunkin potilaan oireiden mukaista. Hoitoon osallistua mm. lastenlääkäri, perinnöllisyyslääkäri sekä psykiatri. Muut tarvittavat alan ammattilaiset määräytyvät potilaan oireiden mukaisesti ja voivat käsittää mm. neurologin, sisätauti- ja silmälääkärin.

Lapsen kehitystä on seurattava säännöllisesti, ja mahdollista puheterapeutin antamaa tukea syömiseen ja esimerkiksi puheen opetteluun tarjotaan tarpeiden mukaan. Henkilöiden kykyä huolehtia itsestään on tarkoin selvitettävä, koska oirekuvaan kuuluu usein hyvä sanallinen vuorovaikutus, mutta esimerkiksi suunnittelua vaativien tehtävien suorittamisessa voi olla haasteita. Tiedonkäsittelynopeuden hitaus on syytä huomioida lapsen oppimisen tukemisessa. Koska oireyhtymään liittyy puutteita sosiaalisessa havaitsemisessa ja kanssakäymisessä, sosiaalisten taitojen opettelu on tärkeää. Näihin voivat sisältyä mm. keinot, joilla toisten tunteiden havainnointia ja omien tunteiden itsesäätelyä kartutetaan. Kannustus on tärkeää. Potilaan mielialaa on hyvä seurata säännöllisesti etenkin nuoruudessa.

Mahdollisten synnynnäisten sydämen, munuaisten ja virtsateiden rakennepoikkeavuuksien olemassaolo on tärkeä tutkia ja hoitaa. Mahdollinen epilepsian hoito on oireiden mukaista.

Ennuste

Pitkäaikaistutkimuksia Witteveen-Kolkin oireyhtymästä ei ole saatavilla. On todennäköistä, että monet tarvitsevat joissakin asioissa elinikäistä tukea. Koettuun elämänlaatuun vaikuttavat useat asiat, kuten mahdolliset psykiatriset tai neurologiset oireet.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat Josefine S. Witteveen ja Sharon M. Kolk vuonna 2016.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy ”Witteveen-Kolk Syndrome (sin3a)”-niminen suljettu englanninkielinen keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

RareChromo.org: Witteveen-Kolk syndrome WITKOS (SIN3A gene variants)
Simons Searchlight.org: SIN3A-related syndrome

Lähteet

Orphanet: Witteveen-Kolk syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Witteveen-Kolk syndrome, WITKOS

L. C. M. van Dongen, E. Wingbermühle, A. J. M. Dingemans, A. G. Bos-Roubos, K. Vermeulen, M. Pop-Purceleanu, T. Kleefstra, J. I. M. Egger. Behavior and cognitive functioning in Witteveen-Kolk syndrome. American Journal of Medical Genetics. 2020: 182 (10), 2384-2390. https://doi.org/10.1002/ajmg.a.61775

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 12.10.2022.