Williamsin oireyhtymä

Kuuntele

Erikoislääkäri Maarit Peippo 2009, päivittänyt lastenneurologi Tiina Remes 21.6.2017, päivittänyt perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 20.2.20

ORPHA: 904
OMIM: 194050

Avainsanat: Williams, Williams-oireyhtymä, Williamsin syndrooma, Williams syndrome, Williams-Beuren syndrome, Idiopathic hypercalcaemia syndrome

Lyhyesti

Williamsin oireyhtymän tyypillisiä piirteitä ovat kokonaiskehityksen viive, persoonallinen käyttäytyminen, lyhytkasvuisuus, tyypilliset kasvonpiirteet, erilaiset sydän-ja verisuonisairaudet sekä hormonaaliset sairaudet. Oireyhtymän syy on pienen palan puuttuminen (deleetio) kromosomin numero 7 pitkän haaran (q) kohdasta 11.23, eli 7q11.23. Diagnoosia epäillään tyypillisen ulkonäön ja olemuksen perusteella ja se varmistetaan tarkalla kromosomitutkimuksella (molekyylikaryotyypitys tai FISH).

Williamsin oireyhtymän tärkeimmät piirteet

Kasvu ja kehitys

Williamsin oireyhtymää sairastava lapsi syntyy usein lasketun ajan jälkeen. Lapsi on tavanomaisesti raskauden kestoon sekä perhetaustaan nähden pienikasvuinen. Imeväisiässä varsin tavallisia ovat syömisen vaikeudet, jotka hidastavat painon nousemista. Syömistä vaikeuttaa mm. refluksitauti, imemisen ja nielemisen vaikeudet sekä valikoivuus ruoan suhteen ja oksentelu. Lihasvelttous sekä yliliikkuvat nivelet aiheuttavat motorisen kehityksen viiveen. Alussa myös puheenkehitys on viivästynyttä.

Williamsin oireyhtymään kuuluvat tyypilliset kasvojen piirteet: matala, leveä otsa, ohimoseudun pienet painaumat, luomien turvotus sekä ylöspäin vinot luomiraot (epicantus-poimut). Nenä on leveä ja leveäkärkinen. Suu on leveä, huulet paksut ja alaleuka usein pieni.

Kasvu on hidasta koko lapsuuden ajan. Aikuispituus jää tavanomaista lyhyemmäksi. Miesten pituus on keskimäärin 165 cm ja naisten 152 cm. Williamsin oireyhtymälle on tehty omat kasvukäyrät, joiden mukaan kasvua voidaan seurata. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla ylipaino on tavallinen ongelma. Sokerirasituskokeessa nähdään usein korkeita sokeriarvoja. Williamsin oireyhtymään liittyy ennenaikainen murrosikä.

Williamsin oireyhtymään liittyvä oppimiskyvyn häiriö vastaa asteeltaan useimmiten lievää tai keskivaikeaa kehitysvammaisuutta. Neuropsykologisissa tutkimuksissa tyypillinen löydös on epätasainen suoritusprofiili hahmotustoimintojen suurten ongelmien vuoksi. Kielellinen osaaminen on muuta osaamista parempaa.

Williamsin oireyhtymälle on tyypillistä taitava sosiaalinen käyttäytyminen. Williams-henkilöt ovat tavallisesti hyvin ystävällisiä ja empaattisia. Toisaalta heillä on yleistä ahdistuneisuutta, joka ei liity sosiaalisiin tilanteisiin sekä tunteiden säätelemisen vaikeutta, yksittäisiä fobioita ja keskittymisen vaikeuksia.

Sydänverisuoniongelmat

Williamsin oireyhtymää koodaavalla alueella todetaan mm. elastaani-proteiinin valmistukseen liittyvä geeni. Vähentynyt määrä elastaania aiheuttaa valtimosairauksia. Sydän- ja verisuoniongelmat ovat Williamsin oireyhtymässä tavallisia. Tyypillisiä synnynnäisiä sydänvikoja ovat aorttaläpän yläpuolen ahtauma (supravalvulaarinen aorttastenoosi), aortan kaaren vajaakehittyneisyys, (aortan kaaren hypoplasia) sekä keuhkovaltimon ahtauma (pulmonaalistenoosi). Myös sepelvaltimoiden ahtaumat ovat yleisiä. Williamsin oireyhtymässä voidaan todeta myös muita sydänvikoja. Vasemmassa kammiossa todetaan usein paksuuntumista (hypertrofiaa). Kohonnut verenpaine on yleinen, ja se on tavallisimmin munuaisvaltimon ahtauman aiheuttamaa. Myös sydänfilmissä voidaan nähdä poikkeava sydämen johtumisaika (pitkä-QT-aika). Verenkiertoelimistön oireet voivat tulla ilmi missä iässä hyvänsä.

Korkea veren kalsiumpitoisuus

Williamsin oireyhtymään saattaa liittyä veren kohonnut kalsiumpitoisuus (hyperkalsemia), jonka syy on epäselvä. Hoitona on ruokavalio tai lääkkeet. Veren korkean kalsiumpitoisuuden oireina voi olla ärtyisyys, oksentelu ja ummetus. Sen seurauksena voi olla munuaiskivet. Multivitamiinin ja D-vitamiinin käyttämistä suositellaan vältettävän.

Tuki-ja liikuntaelimistö

Williamsin oireyhtymään liittyviä tuki- ja liikuntaelimistön oireita ovat lihasjäntevyyden mataluus (hypotonia) ja yliliikkuvat nivelet. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla lihasten jäntevyys nousee ja jännevenytysheijasteet voivat olla tavanomaista vilkkaammat. Akilles-jänteiden ja takareisien kiristys voivat tehdä kävelystä vaikeaa. Selän ryhtivirheet, kuten kumara selkä (kyfoosi) tai korostunut alaselän notko (lordoosi), ovat yleisiä.

Muita elinoireita

Erilaiset mahasuolikanavan oireet, kuten ummetus ja toistuvat vatsakivut ovat tavallisia. Refluksi, palleatyrä, mahahaava, sappikivet sekä alttius paksusuolen pikku pullistumiin eli divertikkeleihin saattavat löytyä vatsaoireiden taustalta. Ummetuksen seurauksena voi olla peräpukamia. Virtsateiden rakenteessa ja toiminnassa saattaa olla poikkeavuutta. Hormonaalisista sairauksista kilpirauhasen vajaatoiminnan riski on kasvanut. Silmäongelmista tavallisia ovat karsastus ja taittoviat sekä kyynelkanavan ahtaumat.

Jopa puolella Williamsin oireyhtymää sairastavista on todettu pitkäaikainen korvatulehdus. Myös ääniyliherkkyys on yleistä. Etenevää kuulon alenemaa tulee seurata korvalääkärin toimesta.

Aikuisilla Williams-potilailla todetaan pikkuaivojen aiheuttamia liikehäiriöitä, kuten hapuilua (ataksia), huonoa osumatarkkuutta (dysmetriaa) ja vapinaa. Magneettikuvauksissa todetaan aivojen koon olevan tavanomaista pienempi, erityisesti pikkuaivojen alueella.

Diagnostiikka

Williamsin oireyhtymän syy on pienen palan puuttuminen (deleetio) kromosomin numero 7 pitkän haaran (q) kohdasta 11.23. Diagnoosia epäillään tyypillisen ulkonäön ja olemuksen perusteella ja se varmistetaan geenivirheen toteavalla tutkimuksella, tavallisemmin ns. molekyylikaryotyyppitutkimuksella. Joskus Williamsin oireyhtymä todetaan ilman, että sitä on osattu erityisesti epäillä. Molekyylikaryotyyppitutkimuksia tehdään monista syistä. Esimerkiksi synnynnäisen sydänvian ja pienikasvuisuuden yhdistelmä voi olla syy tuohon tutkimukseen. Silloin oireyhtymä todetaan hieman yllättäen.

Hoito

Williams-henkilön terveydentilan seurannan olisi oltava elämänmittaista ja seurantaan on olemassa suosituksia. Williamsin oireyhtymää sairastava tarvitsee säännöllisen sydänlääkärin seurannan. Sydänvikoja voidaan hoitaa leikkauksella.

Williams-oireyhtymä-lapsen kehitystä seuraa lastenneurologi tai kehitysvammalääkäri. Kehityksen tukena voidaan käyttää tarpeen mukaan fysioterapiaa, puheterapiaa ja toimintaterapiaa. Oppimisen vaikeudet ja kehitysvamma tulee huomioida koulun valinnassa. Eri erikoisalojen lääkärit ovat mukana Williams-lapsen, -nuoren ja -aikuisen seurannassa. Kasvua voidaan seurata Williamsin oireyhtymän omilla kasvukäyrillä. Veren kalsiumpitoisuutta ja kilpirauhasarvoja tulee seurata verikokeilla. (Seurantasuositukset ks. Aiheesta muualla)

Anestesioissa eli nukutuksissa tulee huomioida oireyhtymään liittyvät ongelmat. Tätä varten on olemassa suosituksia.

Yleisyys

Williamsin oireyhtymä on harvinainen; esiintyvyydeksi on arvioitu 1:7500-10 000 vastasyntynyttä.

Perinnöllisyys

Williamsin oireyhtymässä todetaan palan puuttuminen eli deleetio toisessa kromosomissa 7, mutta toinen kromosomi 7 on normaali. Deleetio on yleisimmin tapahtunut vain siinä munasolussa tai siittiössä, josta lapsi on saanut alkunsa; tai lapsen kehityksen varhaisimmissa solunjakautumisissa, jolloin puhutaan uudesta mutaatiosta (de novo). Tällöin molemmat vanhemmat ovat tämän muutoksen suhteen terveitä, eikä sisarusten riski sairastua oireyhtymään ole mainittavasti kohonnut normaaliväestön riskistä. Valtaosa Williams-lapsista on ainoita tapauksia perheissään ja suvuissaan.

Joissakin tapauksissa on kuvattu poikkeuksellisia tilanteita, joissa tulevilla sisaruksilla on riskiä periä oireyhtymä. Vanhemmalla saattaa olla oireita aiheuttamaton kromosomipoikkeavuus, esimerkiksi ns. translokaatio, jossa kromosomimateriaali on tallella, mutta se sijaitsee osittain väärässä paikassa kromosomistossa. Tällöin sukusolujen muodostuessa saattaa pieni pala jäädä puuttumaan. Tämän takia, kun lapsella diagnosoidaan Williamsin oireyhtymä, harkitaan tapauskohtaisesti mahdollista vanhempien kromosomitilanteen selvittämistä ja toistumisriskin arvioimista sen valossa.Tällöin saatetaan suorittaa ns. FISH-tutkimus. Williamsin oireyhtymää sairastavalla itsellään on lapsia hankkiessaan joka kerta 50%:n riski saada lapsi, jolla on Williamsin oireyhtymä, toisaalta myös 50%:n mahdollisuus saada terve lapsi.

Sikiödiagnostiikka

Jos sikiöllä on Williamsin oireyhtymä, ovat sen aiheuttamat rakenteelliset muutokset (pienikasvuisuus, sydänviat) useimmiten niin vähäisiä, ettei niitä havaita alkuraskauden ultraäänitutkimuksissa. Tavanomaisissa raskaudenaikaisissa seulonnoissa ja niiden takia tehdyissä kromosomitutkimuksissa Williamsin oireyhtymää ei voida todeta. Jos sitä erityisesti epäillään, voidaan se todeta sikiöltä tekemällä em. FISH-tutkimus tai molekyylikaryotyyppitutkimus istukka- tai lapsivesinäytteestä.

Williamsin oireyhtymä Suomessa

Suomessa syntyy vuosittain muutama lapsi, jolla todetaan Williamsin oireyhtymä.

Kokemustietoa

Kokemustietoa tästä oireyhtymästä löydät Tukiliiton Tarinat-osiosta;

Mitä kuuluu Niilonuutti?

Lara on ilopilleri

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Williams-perheillä on Facebookissa läheisten suljettu keskusteluryhmä Suomen Willit.

Williams Syndrome Foundation (UK)

Lähteet

Peippo M, Hiippala A, Raatikka M, Westerlund A, Johansson R, Arvio M, Eronen M: Williamsin syndrooma – kehitysvammaoireyhtymän yleiset sydän- ja verisuonitaudit. Duodecim 2001;117(5):505-12

Matisof A, Olivieri L, Schwartz J and Deutsch N. Risk assesment and anesthetic management of patients with Williams syndrome: a comprehensive review. Pediatric Anethesia (2015) 25: 1207-1215.

Herwegen J. Williams syndrome and its cognitive profile: the importance of eye movements. Psychology Research and Behavior Management (2015):143-151.

Gray C, Meinel F, Pietris N, Suranyi P and Hlavacek A. Cardiovascular manifestations of Williams syndrome: Imaging findings. Journal of Cardiovascular Computed tomography (2013) 7: 400-407.

Fan C, Brown T, Bartsch H, Kuperman J, Hagler D, Schork A, Searcy Y, Bellugi U, Halgren E and dale A. Williams syndrome-specific neuroanatomical profile and its associations with behavioral features. NeuroImage: clinical(2017) 15: 343-347.

Orphanet: Williams syndrome