Vissers-Bodmerin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio, Johanna Rintahaka, FT., 23.4.2025.

OMIM: 619033

Avainsanat: Vissers-Bodmer syndrome (VIBOS)

Lyhyesti

Vissers-Bodmerin oireyhtymä on vasta hiljattain löydetty harvinainen perimästä johtuva oirekokonaisuus. Oirekuvalle on tyypillistä yleisen kehityksen viive, vaihtelevan asteinen kehitysvamma sekä tietyt käyttäytymispiirteet, jotka ilmenevät jo lapsuudessa. Kasvu voi poiketa tavanomaisesta. Synnynnäisiä rakennemuutoksia voi olla aivoissa, luustossa, lihaksissa sekä pehmytkudoksessa. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Vissers-Bodmerin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Vastasyntynyt voi olla pienikokoinen syntyessään ja hypotoninen eli hänellä on tavanomaista alhaisempi lihasjänteys. Noin puolella (50 %) on nielemis- ja syömisvaikeuksia sekä ruuansulatuselimistön pulmia. Useimmilla myös kasvu poikkeaa usein tavanomaisesta. Tähän voi liittyä mm. vastasyntyneen pienikokoisuus sekä tavanomaista heikompi pituuskasvu sekä hidas painon ja päänympäryksen kehitys.

Vissers-Bodmerin oireyhtymässä ilmenee luustomuutoksia, jotka havaitaan tyypillisesti sormissa ja varpaissa. Skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma on mahdollinen. Kasvon piirteissä voi olla joitakin samankaltaisuuksia muihin oireyhtymiin, muttei mitään juuri tälle oireyhtymälle ominaista.

Vissers-Bodmerin oireyhtymässä on lihas- ja pehmytkudosmuutoksia, jotka voivat vaihdella yksilöllisesti. Joskus lapsella todetaan yliliikkuvat nivelet.

Endokriinisen eli umpieritysjärjestelmän poikkeavuudet ovat mahdollisia, kuten vähäinen kasvuhormonin eritys.

Yleinen kehitysviive ilmenee puheen ja liikkumisen perustaitojen tavanomaista hitaampana omaksumisena. Suurin osa lapsista oppii kuitenkin kävelemään. Puheen omaksuminen voi olla hidasta ja puhe epäselvää.

Vissers-Bodmerin oireyhtymässä kehitysvamma on yleistä. Kehitysvamman aste voi vaihdella lievästä vaikeaan. Toisaalta on myös heitä, joilla ilmenee vain oppimisvaikeuksia tai älykkyys vastaa valtaväestön tasoa. Kognitiivisissa taidoissa on siis merkittävää vaihtelua henkilöstä toiseen.

Vissers-Bodmerin oireyhtymässä yli puolella todetaan tiettyjä käyttäytymispiirteitä lapsuudesta alkaen. Niille tyypillistä ovat mm. ahdistuneisuus, impulsiivisuus, pakko-oireinen häiriö, autismikirjon häiriö sekä ADHD eli tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö. Pakko-oireinen häiriö eli OCD (engl. obsessive-compulsive disorder) on ahdistuneisuushäiriö, jossa henkilö kärsii toistuvista pakkoajatuksista ja pakko-oireista. Autismikirjon häiriölle ominaista ovat puolestaan vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. ADHD:ssä ylivilkkaus, keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus voivat puolestaan haitata lapsen kehitystä ja toimintakykyä arjessa. Vissers-Bodmerin oireyhtymässä noin kolmasosalla (33 %) on unihäiriöitä.

Vissers-Bodmerin oireyhtymässä aivojen rakennemuutokset ovat mahdollisia. Tällaisia ovat mm. ohut aivokurkiainen, aivokammioiden laajentumat sekä muutoksia aivojen valkeassa aineessa. Kaikilla ei ole aivojen rakennepoikkeavuuksia tai edellä mainittuja rakennepiirteitä.

Neljällä kymmenestä (25 %) todetaan epilepsia. Se ei siis ole kovin yleinen oire Vissers-Bodmerin oireyhtymässä.

Kolmella kymmenestä (33 %) voi olla sydämen rakennepoikkeavuuksia ja lähes 40 %:lla niitä on virtsa- ja sukupuolielimistössä.

Vissers-Bodmerin oireyhtymän oirekuva tarkentuu uusien tutkimustulosten myötä.

Syy ja perinnöllisyys

Vissers-Bodmerin oireyhtymä johtuu CNOT1-geenin mutaatiosta eli muutoksesta kromosomissa 16 (16q21). Erilaisia Vissers-Bodmerin oireyhtymään johtavia CNOT1-geenin muutoksia tunnetaan useita. Geenistä valmistuu proteiinia, joka on osa CCR4-NOT-proteiinikompleksia, jolla on merkittäviä tehtäviä geenien säätelyssä. CCR4-NOT-kompleksin toiminta on tärkeä etenkin kehittyvissä aivoissa. Mutaatio CNOT1-geenissä johtaa CCR4-NOT-proteiinikompleksin poikkeavaan toimintaan, joka johtaa Vissers-Bodmerin oireyhtymään ja siinä ilmeneviin oireisiin.

Vissers-Bodmerin oireyhtymä periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että perimän CNOT1-geeniparin toisessa CNOT1-geenissä oleva muutos on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi. Lapsi on voinut periä CNOT1-geenimuutoksen lieväoireiselta vanhemmaltaan, tai se on seurausta uudesta perimään syntyneestä muutoksesta eli niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhemmalla olevan CNOT1-geenimuutoksen periytymistodennäköisyys lapselle on 50 %. Tämä todennäköisyys on sama jokaisen raskauden kohdalla.

Useimmissa tapauksissa Vissers-Bodmerin oireyhtymän on seurausta uudesta geenimuutoksesta (de novo). Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy CNOT1-geenmutaatiota, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

Vissers-Bodmerin oireyhtymä voi olla seurausta myös sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on CNOT1-geenin oireyhtymää aiheuttava muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Vissers-Bodmerin oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Vissers-Bodmerin oireyhtymä on erittäin harvinainen. Sen yleisyydestä ei ole tällä hetkellä olemassa luotettavia arvioita.

Diagnoosi ja hoito

Kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti joitakin ulkonäön ja rakenteen erityispiirteitä, lähetetään lapsi yleensä erikoissairaanhoitoon diagnoosin selvittämistä varten. Useimmiten Vissers-Bodmerin oireyhtymän diagnoosia ei pysty päättelemään pelkkien oireiden perusteella, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai -paneelilla tai tutkimalla eksomisenvenssoinnilla kaikki tunnetut geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Geenitutkimusten analysointivaiheessa löydettyjen geenimuutosten samankaltaisuutta verrataan aikaisemmin tunnistettuihin geenivariantteihin eli -muutoksiin, potilaan oirekuvaan ja tietokantojen tietoihin eri geenivarianttien mahdollisesti aiheuttamista oireista. Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa. Nykyisin tiedetään, että Vissers-Bodmerin oireyhtymä johtuu useimmiten uudesta (de novo) muutoksesta, jolloin vanhemmat eivät ole kyseisen geenimuutoksen kantajia ja siksi sisaruksien riski sairastua on hyvin pieni.

Vissers-Bodmerin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Hoito on yksilöllistä. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia tukevat kehitystä. Oppimisen tukeminen on tärkeää. Arjen toistuva rakenne voi lievittää käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Autismikirjon häiriön varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää henkilön toimintakykyä. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on perheen arjen sujuvuuden kannalta tärkeää.

Ennuste

Lääketieteellisissä julkaisuissa ei ole mainintoja henkeä uhkaavista komplikaatioista. Eliniänodotteen ajatellaan siis olevan normaali.

Historia

Oireyhtymän tunnisti ensimmäisen kerran Lisenka E., L., M., Vissers tutkijakollegoineenet vuonna 2020. Hän tutki 39 henkilöä, joilla todettiin sama muutos CNOT1-geenissä samankaltaisine oireineen. Oireyhtymä on saanut nimensä löytäjiensä mukaan.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Vissers-Bodmer syndrome” yksi englanninkielinen ja yksi ranskankielinen keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Harvinaiskeskus Norion Vertaistukiryhmiä-sivuille on koottu tiedossamme olevia suomenkielisiä FB- ja What’s App-ryhmiä. Listaa päivitetään säännöllisesti.

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Vissers-bodmer syndrome; VIBOS

Vissers, L. E. L. M., Kalvakuri, S., de Boer, E., Geuer, S., Oud, M., van Outersterp, I., Kwint, M., Witmond, M., Kersten, S., Polla, D. L., Weijers, D., Begtrup, A., McWalter, K., Ruiz, A., Gabau, E., Morton, J. E. V., Griffith, C., Weiss, K., Gamble, C., Bartley, J., … de Brouwer, A. P. M. (2020). De Novo Variants in CNOT1, a Central Component of the CCR4-NOT Complex Involved in Gene Expression and RNA and Protein Stability, Cause Neurodevelopmental Delay. American journal of human genetics, 107(1), 164–172. DOI: 10.1016/j.ajhg.2020.05.017

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 23.4.2025