Van der Knaapin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 8.3.2023

ORPHA:2478
ICD-10: E75.2
OMIM: 604004, 613925, 613926

Avainsanat: Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts (MLC), Megalencephalic leukodystrophy, Megalencephaly-cystic leukodystrophy syndrome, Vacuolating megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts

Lyhyesti

Van der knaapin oireyhtymä on synnynnäinen leukodystrofia, johon liittyy aivojen valkean aineen häiriöt. Verrattuna muihin leukodystrofioihin, Van der Knaapin oireyhtymässä neurologinen rappeutuminen etenee hitaammin.

Oireet ja löydökset

Van der Knaapin oireyhtymä ensioireet ilmenevät varhaislapsuudessa ja on luonteeltaan etenevä. Sen tunnusmerkkejä ovat varhaislapsuuden makrokefalia eli normaalijakaumaa suurempi päänympärys, epilepsia ja lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus. Makrokefalia voi joskus ilmetä jo vastasyntyneellä, mutta useimmin se kehittyy ensimmäisen elinvuoden aikana. Epilepsiakohtauksiin voi liittyä status epilepticus eli epileptinen sarjakohtaus, joka pitkittyessään yli 30 minuuttia voi olla hengenvaarallinen.

Psykomotorinen kehitys on useimmilla normaalia. Motoristen eli liikkeiden halllintaan liittyvien taitojen rappeutumisen edetessä alkaa ilmetä ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä ja spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä. Nieleminen, puhuminen ja käveleminen voivat tuottaa vaikeuksia. Oireyhtymän vaikeusaste vaihtelee. Jotkut voivat menettää kävelykykynsä jo lapsuudessa, kun taas toiset pystyvät kävelemään itsenäisesti vielä aikuisinakin.

Van der Knaapin oireyhtymä luokitellaan tyyppeihin 1 (MLC1) , -2A (MLC2A) ja -2B (MLC2B). Tyypi 1 ja -2A ovat oireiltaan samankaltaiset. Tyyppi 2B on lievin Van der Knaapin oireyhtymän muodoista. Siinä motorinen kehitys on vain lievästi viivästynyttä ja myöhemmin motorisissa taidoissa on havaittavissa ainoastaan hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä tai kömpelyyttä. Usein tyypin 2B oireet alkavat parantua ensimmäisen elinvuoden jälkeen. Makrokefalia ei kuitenkaan korjaannu. Epilepsiaa on yli puolella ja noin 40 %:lla todetaan älyllinen kehistysvammaisuus.

Syy ja perinnöllisyys

Suurimmalla osalla (75 %) Van der Knaapin oireyhtymän tyypissä 1 mutaatio on MLC1-geenissä kromosomissa 22 (22q13). Mutaatiot, jotka johtavat Van der Knaapin oireyhtymään tyyppi 2A ja 2B, ovat puolestaan HEPACAM-geenissä kromosomissa 11 (11q24).

MLC1-geenistä tuotetaan aivoissa proteiinia, jota on etenkin gliasoluissa eli hermotukisoluissa. Hermotukisolut tukevat nimensä mukaisesti muiden hermosolujen toimintaa. HEPACAM-geenistä valmistetaan vastaavankaltaista proteiinia kuin MLC1-geenistäkin. Geenimutaatio aiheuttaa aivojen valkoiseen aineeseen turvotusta ja vakuoleja eli rakkuloita. Ajan myötä valkean aineen turvotus häviää ja valkea aine surkastuu. Tästä seuraa koko myeliinirakenteen kutistuminen, mikä häiritsee hermoston normaalia rakennetta ja toimintaa.

Tyypin 1 ja 2A mutaatiot periytyvät autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymää aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat tämän geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on.

Tyypin 2B Van der Knaapin oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tällöin jo yksi geenimutaatio oireyhtymää aiheuttavassa geenissä johtaa oireyhtymän kehittymiseen lapsella. Henkilöllä, jolla on HEPACAM-geenimutaatio perimässään, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on tyypin 2B Van der Knaapin oireyhtymä.

Ainakin tyypin 2B Van der Knaapin oireyhtymä  voi olla seurausta myös uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä HEPACAM-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Noin 5 %:lla Van der Knaapin oireyhtymässä geneettinen syy jää tuntemattomaksi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Van der Knaapin oireyhtymä on erittäin harvinainen. Sen yleisyydeksi on arvioitu alle 1 tapaus 1 000 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (<1:1 000 000). Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 150 Van der Knaapin oireyhtymätapausta.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin sekä mm. aivojen magneettikuvaukseen (MRI), jossa on havaittavissa valkean aineen epänormaali jakautuminen ja turvotus sekä kystiä aivojen subkortikaalisilla alueilla ts. aivokuoren alapuolisilla alueilla. Aivojen magneettikuvauksessa tyypissä 2B nähdään valkoisen aineen häiriön paranemista iän myötä.

Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Kunkin potilaan oireita hoidetaan oireiden mukaisesti. Epilepiaa pystytään saamaan hyvään hoitotasapainoon epilepsialääkkein. Liikkuvuutta voidaan tuke fysioterapialla ja puheterapiassa opetellaan mm. suun motoriikkaa. Perheille annettava tuki on tärkeää.

Ennuste

Eliniän ennuste vaihtelee yksilöittäin 20-50 ikävuoden välillä.

Historia

Hollantilainen lastenneurologi Mario S. Van der Knaap kuvasi oireyhtymän vuonna 1995.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

European Leukodystrophies Association (ELA)
Australian Leukodystrophy Support Group
United Leukodystrophy Foundation (ULF)

Lähteet

Orphanet: Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 1; MLC1, Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2A; MLC2A ja Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2B; MLC2AB

GeneReviews: Megalencephalic Leukoencephalopathy with Subcortical Cysts

Alfriend Kohlschutter ja Florian Eichler. Childhood Leukodystrophies: a clinical perspective. Expert Reviews on Neurotherapies 2011:10;1485- 1496.

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.