Turnerin oireyhtymä

Lastenneurologi Teija Salokorpi 6.11.2008, päivitetty 11.6.2021 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen, Historia lisäys 1.2.2024 Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka.

ICD10; Q96.9
ORPHA: 881

Lyhyesti

Turnerin oireyhtymä on harvinainen tytöillä/naisilla esiintyvä tilanne, jonka aiheuttaa toisen X-kromosomin puuttuminen joko kokonaan tai osittain. Oireyhtymään kuuluvia löydöksiä ovat lyhytkasvuisuus, munasarjojen heikko tai puuttuva toiminta, erilaiset rakenteen poikkeavuudet ja taipumus tiettyihin aikuisiän sairauksiin, esim. diabeteksen eri muotoihin tai osteoporoosiin.  Synnynnäiset löydökset ja muuta väestöä korkeampi sairastavuus edellyttävät seurantaa ja hoitoa läpi elämän.

Oireet ja löydökset

Vastasyntynyt tyttövauva on yleensä terveen oloinen ja hyväkuntoinen, mutta voi olla hieman pienikokoinen raskauden kestoon nähden. Kädet ja jalkaterät voivat olla turvoksissa. Kaulan ja niskan seudussa voidaan nähdä ylimääräiset ihopoimut (pterygium colli) ja hiusraja niskassa sijaitsee matalalla. Synnynnäinen sydänvika, useimmin aortan kurouma, havaitaan joskus jo vastasyntyneellä.

Vastasyntyneisyyskauden jälkeen, leikki- ja kouluiässä lyhytkasvuisuus tulee selkeämmin esiin ja tytön kasvukäyrä putoaa normaalikäyrästöllä. Synnynnäinen sydänvika voidaan huomata tässä vaiheessa. Tietyt ulkonäköpiirteet tulevat selkeämmin esiin. Tällaisia saattavat olla lyhyehkö kaula, jota leventävät sivuilla olevat ihopoimut, leveähkö rintakehä, pienehkö alaleuka, korkea suulaki sekä sijainniltaan ja muodoltaan hieman poikkeavat korvalehdet. Leikki-iässä tytöillä on lisääntynyt taipumus välikorvatulehduksiin. Kaikkiaan oireet ja löydökset ovat melko lieviä ja diagnoosi saattaa viivästyä murrosikään asti.

Turnerin oireyhtymään liittyy lähes aina munasarjojen toiminnanhäiriö, joka yleensä on sitä vaikeampi mitä täydellisempi on toisen X-kromosomin puutos. Toiminnanhäiriöstä seuraa matala naishormonituotanto ja sen seurauksena viivästynyt tai puuttuva murrosiän kehitys. Keskimäärin vain joka kolmas Turner-tyttö alkaa naisistua murrosiässä ja noin yhdelle viidesosalle ilmaantuvat kuukautiset ilman hormonihoitoja. Toiminnanhäiriön seurauksena Turner-tyttöjen munasolujen alkiorakkulat eivät kehity vaan tuhoutuvat ennen aikuisikää aiheuttaen yleensä lapsettomuuden eli infertiliteetin.

Turnerin oireyhtymään liittyvät synnynnäiset sydänviat ovat yleensä sydämen vasemmalle puolelle sijoittuvia. Tavallisin on sydämen vasemmasta kammiosta lähtevän valtasuonen aortan ahtauma eli koarktaatio, joka tavallisesti edellyttää leikkaushoitoa. Aortan ahtauman ohella Turnerin oireyhtymään voi liittyä myös suurten verisuonien muita rakennepoikkeavuuksia, jotka ovat yleensä merkitykseltään vähäisempiä. Lisäksi oireyhtymään liittyy joskus taipumusta korkeaan verenpaineeseen.

Munuaisten ja virtsateiden synnynnäiset rakennepoikkeavuudet ovat verraten yleisiä, mutta niistä ei yleensä aiheudu kliinisiä oireita. Osa näistä rakennepoikkeavuuksista saattaa kuitenkin altistaa toistuville tai pitkäaikaisille virtsatietulehduksille.

Kilpirauhasen autoimmuunitulehdus ja siitä koituva hiipivä, alkuun vähäoireinen ja siten vaikeasti havaittava kilpirauhasen toiminnanvajaus on Turnerin oireyhtymässä selvästi yleisempi kuin samanikäisillä tytöillä yleensä.

Turnerin oireyhtymässä tavataan sekä välikorva- että sisäkorvaperäisiä kuulon alentumia. Varhaislapsuudessa tytöillä esiintyy tavallista runsaammin välikorvantulehduksia, jotka saattavat puutteellisesti hoidettuina alentaa kuuloa. Varsin merkittävä osa kuulon pulmista on luonteeltaan sisäkorvaperäisiä. Kuulotutkimuksissa nähdään tietyillä jaksolukualueilla kuulon alentumia. Niitä tavataan erityisesti puhekuuloalueella, millä saattaa olla merkitystä puheen kehityksen ja kouluoppimisen kannalta. Joskus Turnerin oireyhtymässä tavataan melko varhain myös tinnitusta eli korvien soimista.

Imusuonien toiminnanvajauksesta aiheutuva turvotus todetaan tavallisimmin jo vastasyntyneellä, jolloin sekä kädet että jalkaterät ovat pallukkamaisesti turvoksissa. Yleensä turvotus häviää itsestään viikkojen tai kuukausien kuluessa. Turvotustaipumus voi kuitenkin palata myöhemmin missä iässä hyvänsä. Joskus se liittyy kasvuhormoni- tai estrogeenihormonihoitoon.

Muita harvemmin Turnerin oireyhtymään liittyviä oireita ovat esimerkiksi silmien karsastus, luuston rakennepoikkeavuudet, taipumus selkärangan virheasentoihin (skolioosi), hampaiston ongelmat, ihon runsaahkot luomet ja joskus huomattava taipumus ylimääräisen arpikudoksen eli keloidin muodostumiseen paraneviin haavoihin. Keliakiaa esiintyy muutamalla prosentilla. Kilpirauhasen toiminnanvajauksen lisäksi myös muita autoimmuunisairauksia, kuten sokeritautia, tulehduksellisia suolistosairauksia ja lapsuusiän nivelreumaa ilmenee tavallista useammin.

Joskus 45,X -kromosomisto voi aiheuttaa sikiöaikana erittäin voimakkaan turvotuksen (hydrops fetalis), jolloin sikiö vai menehtyä tai voidaan päätyä keskeyttämään raskaus sen huonon ennusteen takia.

Syy ja perinnöllisyys

Turnerin oireyhtymän aiheuttaa toisen X-kromosomin puuttuminen joko kokonaan tai osittain. Naisilla on normaalisti kaksi X-kromosomia, jolloin kromosomitutkimuksen vastaus on 46, XX. Miehilllä on vain yksi X-kromosomi ja sen parina Y-kromosomi, jollaista naisilla ei ole (46, XY). Sukusolujen muodostuessa tai alkiokehityksen alkuvaiheessa toinen X-kromosomi tai Y-kromosomi voi kadota, jolloin syntyvän tytön kromosomisto on 45,X. Toisinaan molemmat X-kromosomit ovat tallella, mutta toinen niistä on rakenteeltaan poikkeava siten, että osa kromosomista puuttuu. X-kromosomin q-varren ääripään pienehköt puutokset eivät kuitenkaan aiheuta Turnerin oireyhtymää. Joskus Turnerin oireyhtymässä henkilöllä on normaalin X-kromosomin lisäksi rakenteeltaan poikkeavaa Y-kromosomin materiaalia, josta puuttuu se Y-kromosomin alue, joka aiheuttaa sukupuolen kehittymisen pojaksi/mieheksi. Jos kromosomihäiriö on tapahtunut alkiokehityksen alkuvaiheessa eikä sukusolussa, on poikkeavuus olemassa vain osassa syntyvän tytön soluja (mosaiikkimuutos), jolloin oireisto on yleensä selvästi lievempi.

Kun Turner-tytön kromosomisto on 45,X, on kromosomihäiriö tapahtunut sattumalta sukusolujen muodostumisen yhteydessä, eikä se ole vanhemmilta peritty. Jos oireiston aiheuttaa se, että toinen sukukromosomi (X tai Y) on rakenteeltaan poikkeava, saattaa taustalla olla toisella vanhemmista oleva oireeton kromosomihäiriö (balansoitu translokaatio), jolloin tilanteen periytyvyyttä ja toistumisriskiä tuleville sisaruksille pohditaan tapauskohtaisesti perinnöllisyysneuvonnassa.

Yleisyys

Turnerin oireyhtymän esiintymisluvut ovat kaikkialla maailmassa keskimäärin 1 / 2000 – 1 / 2500 naista. Tämän mukaisesti Suomessa syntyy vuosittain 10 – 12 tyttöä, joilla todetaan Turnerin oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi saatetaan tehdä vahingossa, kun suoritetaan muusta syystä sikiön tai vastasyntyneen kromosomitutkimus. Yleensä epäily diagnoosista herää vastasyntyneen turvotusta tai pienikasvuisuutta pohdittaessa tai kun leikki-ikäinen jää kasvussa jälkeen ikätovereista. Epäily herää viimeistään silloin, kun murrosiän kehitys ei lähde normaalisti alkuun. Diagnoosi varmistuu verinäytteestä tehtävällä kromosomitutkimuksella.

Eurooppalaiset lääkäriyhdistykset ovat koonneet v. 2017 julkaistun suositusten listan niistä seikoista, joita Turner-tytön hoidossa ja seurannassa tulisi huomioida. Koska oireet vaihtelevat, suunnitellaan hoito ja seuranta yksilöllisesti.

Tyttöjen lyhytkasvuisuutta voidaan sekä jouduttaa että sen avulla lisätä aikuispituutta jonkin verran. Kasvuhormonihoito on sinänsä helppo toteuttaa ja hoitoa seurataan verikokein. Nykyään hoito pyritään aloittamaan tarvittaessa varhain, siis jo leikki-iässä. Hoito jatkuu yleensä toivottuun murrosikään (12 – 14 v) saakka. Hoidon aloituksesta, siihen liittyvistä muista hoitovaihtoehdoista ja seurannasta vastaa Suomessa aina yliopistoklinikan (lasten) endokrinologian yksikkö.

Mahdollinen rakenteellinen sydänvika ja muut rakennepoikkeamat hoidetaan tarvittaessa leikkauksin.

Turnerin oireyhtymään ei liity kehitysvammaisuutta. Osalla Turner-tytöistä on kuitenkin oppimisen ongelmia, mistä syystä kokonaiskehitystä on tapana seurata tavallista tarkemmin, jotta mahdollinen tuen tarve havaitaan ajoissa. Osalla tytöistä esiintyy kuulon alenemista, joten kuulon seuranta on myös tärkeää.

Murrosiän lähestyessä tarvittava hormonihoito suunnitellaan erikoissairaanhoidossa.

Samoin alentuneeseen hedelmällisyyteen liittyvät hoidot edellyttävät yliopistosairaalatasoista osaamista. Hoidoitta alkava raskaus on mahdollinen osalla Turner-naisista, mutta keskenmenon riski on heilläkin tavallista suurempi. Osalla raskaus saadaan alkuun ns. keinohedelmöityksen avulla luovutettua munasolua käyttäen.

Turnerin oireyhtymän hoidon ja seurannan tarve on elinikäinen. Siirtymä lasten/nuorten sairaalasta aikuispuolen seurantaan tulee toteuttaa huolella suunnitellen. Aikuisiässä seurannassa tulee huomioida hieman kohonnut riski diabetekseen, ns. autoimmuunisairauksiin ja osteoporoosiin.

Historia

Historiallisissa DNA-tutkimuksissa on selvinnyt, että Turnerin oireyhtymää on ollut jo noin 2500 vuotta sitten. Hautalöydökset Iso-Britanniasta viittaavat siihen, että heitä kohdeltiin samalla tavoin kuin muitakin yhteisön jäseniä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomen Turner-yhdistys FB-sivu

Invalidiliiton ensitieto-opas vanhemmille (2013)

Lähteet

Clinical practice guidelines for the care of girls and women with Turner syndrome: Proceedings from the 2016 Cincinnati International Turner Syndrome Meeting

Elina Holopainen, Viveca Söderström-Anttila ja Hanna Savolainen-Peltonen: Turnerin oireyhtymä aikuisiässä: hoito ja seuranta. Duodecim 2020;136:2343–50.

Duodecim, Terveyskirjasto: Turnerin oireyhtymä

Orphanet: Turner syndrome

Anastasiadou, K., Silva, M., Booth, T., Speidel, L., Audsley, T., Barrington, C., … & Skoglund, P. (2024). Detection of chromosomal aneuploidy in ancient genomes. Communications Biology, 7(1), 14. https://doi.org/10.1038/s42003-023-05642-z

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 6.11.2008.