TUBA1A-tubulinopatia

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 8.3.2024

ORPHA: 171680
ICD-10: Q04.3
OMIM: 611603

Avainsanat: Lissencephaly (LIS) due to TUBA1A mutation, TUBA1A-tubulinopathy

Lyhyesti

TUBA1A-geenimutaation aiheuttamalle oirekokonaisuudelle ei ole olemassa hyvää suomenkielistä nimeä. Tässä diagnoosikuvauksessa käytetään nimitystä TUBA1A-tubulinopatia, joka on johdettu englanninkielisestä nimestä ”TUBA1A-associated tubulinopathy”. Oireyhtymän pääoireina ovat aivojen rakennepoikkeavuudet, kuten lissenkefalia eli aivopoimujen kehittymättömyys, yleinen kehitysviive, kehitysvamma, epilepsia sekä muutokset lihastonuksessa eli lihasjänteydessä. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on TUBA1A-tubulinopatia. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu. TUBA1A-tubulinopatia kuuluu lissenkefalioihin.

Oireet ja löydökset

TUBA1A-tubulinopatian piirteitä ovat mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys, joka voi olla vastasyntyneellä tai ilmetä lapsen kasvun myötä. Lihasjänteys voi vaihdella. Joillakin on spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä ja joillakin hypotoniaa eli tavanomaista heikompaa lihasjänteyttä. Osalla ilmenee syömisvaikeuksia, joiden aste voi vaihdella. Silmissä voi ilmetä neurologisia poikkeavuuksia, kuten karsastusta, nystagmusta eli silmävärvettä ja näköhermon hypoplasiaa eli vajaakehitystä.

Aivokuvantamisessa havaitaan erilaisia rakennepoikkeavuuksia. Niitä voi olla aivokurkiaisessa, hippokampuksessa, pikkuaivomadossa (cerebellar vermis), aivokammioissa, aivosillassa ja isoaivoissa. Aivokuoren poimuttuneisuudelle on usein ominaista lissenkefalia tai agyria eli aivopoimujen sileäjakoisuus, jossa aivopoimut ovat jääneet osittain tai kokonaan kehittymättä. Tämän vuoksi isoaivojen pinnassa ei ole sille ominaisia poimuja, vaan se on sileä. Myös pakygyria eli aivojen paksupoimuisuus ja polygyria eli runsaspoimuisuus ovat mahdollisia. Lääketieteellisissä julkaisuissa on mainittu myös aivojen harmaan aineen heterotopia eli virhesijainti, mikä viittaa muutoksiin hermosolujen vaeltamisessa aivojen kehityksen aikana.

Oirekuva vaihtelee aivojen rakennepoikkeavuuksiin liittyvien löydösten mukaan. Useimmiten lapsilla todetaan yleisen kehityksen viive, jolloin esimerkiksi liikkumisen perustaidot, kuten istuminen, seisominen ja käveleminen, omaksutaan tavanomaista myöhemmin. On myös mahdollista, ettei lapsi opi lainkaan kävelemään ilman tukea tai itsenäisesti. Myös kielellinen kehitys voi olla viivästynyt. Kaikki eivät välttämättä osaa käyttää tarkoituksen mukaisia sanoja kommunikoimiseen.

Osalla todetaan oppimisvaikeuksia tai kehitysvamma. Oppimisvaikeuksien ja kehitysvamman aste vaihtelevat. Myös epilepsia on mahdollinen. TUBA1A-tubulinopatiassa epilepsian tyyppi vaihtelee yksilöllisesti.

Joillakin voi ilmetä neurologisia käyttäytymispulmia, kuten autismikirjon häiriö tai sen kaltaisia piirteitä. Henkilöitä, joilla on TUBA1A-tubulinopatia luonnehditaan ystävällisiksi.

Syy ja perinnöllisyys

TUBA1A-tubulinopatia johtuu TUBA1A-geenin mutaatiosta kromosomissa 12 (12q13). TUBA1A-geenistä valmistuu solutukirangan eräs proteiini, joka on tärkeä mm. hermosolujen kehitykselle, rakenteelle ja toiminnalle. Tubuliini-geenejä tunnetaan kymmeniä erilaisia. TUBA1A-tubulinopatiaa aiheuttavaa TUBA1A-geenin mutaatioita on tunnistettu useita erilaisia.

TUBA1A-tubulinopatia periytyy autosomissa doninantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että geeniparin toisessa TUBA1A-geenissä oleva mutaatio riittää aikaan saamaan oireyhtymän. Erittäin harvoin TUBA1A-tubulinopatia periytyy isältä tai äidiltä lapselle. Jos toisella vanhemmalla on TUBA1A-geenin mutaatio perimässään, vanhemmilla on tällöin 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on TUBA1A-tubulinopatia. Lapsen oirekuva ja löydökset voivat poiketa hänen vanhemmallaan olevasta oirekuvasta.

Pääasiassa TUBA1A-tubulinopatia on kuitenkin seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä TUBA1A-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on TUBA1A-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on TUBA1A-tubulinopatia. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

On arvioitu, että TUBA1A-tubulinopatia käsittää kaikista lissenkefalioista 4–5 %. 2020-luvulla oireyhtymätapauksia on tunnistettu maailmalla noin 200.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi asetetaan huolellisen kliinisen tutkimuksen, aivokuvantamisen ja perimäntutkimuksien avulla. Diagnoosi helpottaa hoidon suunnittelussa, johon tarvitaan moniammatillista osaamista.
TUBA1A-tubulinopatiaa ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Pitkäaikaisseuranta on tarpeen. Lastenneurologin ja silmälääkärin säännölliset tutkimukset kuuluvat osana lapsen kasvun ja kehityksen seurantaa. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia ovat hyödyllisiä. Perheen tukeminen on tärkeää.

Ennuste

Eliniän ennuste vaihtelee oirekuvan ja löydösten perusteella. Vaikeissa tapauksissa elinikä voi rajoittua lapsuuteen. Lievissä oireissa se voi olla aikuisuudessa.

Historia

Ensimmäiset julkaisut TUBA1A-geenimutaation merkityksestä aivojen rakenteelle ja toiminnalle julkaistiin vuonna 2007.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Unique (rarechromo.org): TUBA1A-associated tubulinopathy

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders)-osaamisverkosto

Lähteet

Orphanet: Lissencephaly due to TUBA1A mutation
Orphanet: TUBA1A- tubulin alpha 1a

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Lissencephaly 3; LIS3

GeneReviews®: Tubulinopathies Overview

Hebebrand, M., Hüffmeier, U., Trollmann, R., Hehr, U., Uebe, S., Ekici, A. B., … & Popp, B. (2019). The mutational and phenotypic spectrum of TUBA1A-associated tubulinopathy. Orphanet Journal of Rare Diseases, 14, 1-13. https://doi.org/10.1186/s13023-019-1020-x

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 8.3.2024.