TEBIVANED-3

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 23.4.2024

OMIM: 619950

Avainsanat: Tessadori-Bicknell-van Haaften neurodevelopmental syndrome 3 (TEBIVANED3)

Lyhyesti

Tessadori-Bicknell-van Haaftenin hermostonkehityshäiriö-3 (TEBIVANED-3) aiheuttaa yleisen kehitysviiveen, heikon kasvun, kehitysvamman ja puhevaikeuksia. Oireyhtymän muina piirteinä voi ilmetä hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä, mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys sekä joitakin muita poikkeavia ulkonäköpiirteitä. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita löydy kaikilta henkilöiltä, joilla on TEBIVANED-3. Vastaavasti oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Lapsi kasvaa heikosti ja hän voi jäädä pituuskasvultaan verrokeistaan. Lapsen päänympärys voi kasvaa tavanomaista hitaammin ja myös jäädä tavanomaista pienemmäksi. Yleisten taitojen karttuminen on viiveistä. Lapsi oppii liikkumaan ja puhumaan muita verkkaammin. Osalla voi ilmetä hypotoniaa, joka osaltaan voi viivästyttää kehitykseen liittyvien perustaitojen opettelua, vaikeuttaa syömistä sekä aiheuttaa ummetusta tai refluksia eli ruokasulan nousemista takaisin kurkkuun tai suuhun.

Hypotonian lisäksi oirekuvassa voi ilmetä myös raajojen hypertoniaa eli lisääntynyttä lihasjänteyttä. Lisäksi ataksia eli liikkeiden koordinaatiohäiriöt sekä spastisuus eli lihasjäykkyys ovat mahdolliset.

Puhevaikeudet ovat osa oirekuvaa. Kaikki eivät välttämättä opi puhumaan. Lapsella todetaan varhaisvuosien aikana kehitysvamma, jonka aste voi vaihdella lievästä vaikeaan. Joillekin puhkeaa epilepsia.

Osalla voi ilmetä myös käyttäytymishäiriöitä. Toisaalta vaikeus ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi voi aiheuttaa turhautumista ja siihen liittyviä käyttäytymispiirteitä. Usein arjen toistuva rakenne tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, kun hän pystyy ennakoimaan joitakin tapahtumia ja asioita.

TEBIVANED-3:n ulkonäköpiirteisiin voivat lukeutua skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma, suippenevat sormet sekä joitakin poikkeavuuksia jaloissa. Kasvonpiirteissä voi olla havaittavissa leveä nenänselkä, korostunut nenä, leveä nenänpää, matalalla sijaitsevat korvat, poikkeava nenän ja ylähuulen välillä oleva ylähuulen vako, korkea kitalaki, syvällä sijaitsevat silmät sekä turpeat tai ohuet huulet.

Näkökyvyn pulmia voivat olla mm. karsastus ja likinäköisyys.

Ei-neurologisten oireiden vaihtelevuus on suurta yksilöiden välillä.

Syy ja perinnöllisyys

TEBIVANED-3:n aiheuttaa H4C5-geenin mutaatio kromosomissa 6 (6p22). H4C5-geeni on osa laajempaa geeniperhettä, josta valmistuu H4-histoniproteiineja. Histonit ovat DNA:n eli perimäaineksen ympärille sitoutuvia proteiineja, jotka osallistuvat mm. DNA:n rakenteen ylläpitoon ja geenien säätelyyn.

Oireyhtymä periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että yksi oireyhtymään johtava mutaatio H4C5-geeniparin toisessa geenissä, riittää aiheuttamaan TEBIVANED-3:n. Teoriassa henkilöllä, jolla on perimässään H4C5-geenin mutaatio, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on TEBIVANED-3. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole mainintoja yhdestäkään lapsesta, joka olisi perinyt oireyhtymää aiheuttavan mutaation toiselta vanhemmaltaan.

Tähän mennessä lapsen TEBIVANED-3 on siis ollut seurausta uudesta niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä H4C5-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on H4C5-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on TEBIVANED-3. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

TEBIVANED-3 on erittäin harvinainen ja vasta hiljattain kuvattu. Sen yleisyydestä ei ole annettavissa luotettavia tietoja. Lääketieteellisessä julkaisuissa on kuvattu alle 30 henkilöä, joilla tämä oireyhtymä on.

Diagnoosi ja hoito

TEBIVANED-3:n diagnoosi perustuu oirekuvaan ja sitä tukevaan perimäntutkimustulokseen. Koska oireyhtymä on huonosti tunnettu, eikä ole kovin yleinen, sen jäljille päästään usein eksomisekvensoinnin avulla. Eksomisekvensoinnissa tarkastellaan kaikkien tunnettujen geenien sekvenssi eli DNA:n emäsjärjestys ja siinä olevat muutokset. Eksomisekvensoinnin analysointivaiheessa löydettyjen geenimutaatioiden samankaltaisuutta verrataan aikaisemmin tunnistettuihin yksittäisten geenien mutaatioihin ja niiden eri variantteihin eli muunnoksiin suhteessa potilaalla olevaan oirekuvaan ja tietokannoissa mainittuihin oireisiin.
TEBIVANED-3:a ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on oireiden mukaista ja määräytyy yksilöllisten tarpeiden mukaan. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia sekä koko perheen tukeminen ovat tärkeä osa hoitoa.

Ennuste

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mainintoja eliniänodotteesta tai henkeä uhkaavista komplikaatioista.

Historia

Oireyhtymän nimi juontaa tutkijoiden sukunimistä, jotka olivat osallisina TEBIVANED-3 tunnistamisessa vuonna 2022. Alkuperäisjulkaisu on tämän diagnoosikuvauksen lähdeluettelossa.

Huomioitavaa

TEBIVANED-1 aiheutuu H4C3-geenin mutaatiosta, TEBIVANED-2 johtuu H4C11-geenin mutaatiosta ja TEBIVANED-4 on seurausta H4C9-geenimutaatiosta. Kaikilla näillä oireyhtymillä on yhteisiä neurologisia eli hermostoon liittyviä piirteitä. Ei-neurologisissa ominaisuuksissa on suurempaa vaihtelua eri Tessadori-Bicknell-van Haaftenin hermostonkehityshäiriöiden (TEBIVANED) välillä.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders) eli synnynnäisten rakenteellisten poikkeavuuksien ja harvinaisten kehitysvammaoireyhtymien osaamisverkosto.

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Tessadori-Bicknell-van Haaften neurodevelopmental syndrome 3; TEBIVANED3

Tessadori, F., Duran, K., Knapp, K., Fellner, M., Deciphering Developmental Disorders Study, Smithson, S., Beleza Meireles, A., Elting, M. W., Waisfisz, Q., O’Donnell-Luria, A., Nowak, C., Douglas, J., Ronan, A., Brunet, T., Kotzaeridou, U., Svihovec, S., Saenz, M. S., Thiffault, I., Del Viso, F., Devine, P., … van Haaften, G. (2022). Recurrent de novo missense variants across multiple histone H4 genes underlie a neurodevelopmental syndrome. American journal of human genetics, 109(4), 750–758. https://doi.org/10.1016/j.ajhg.2022.02.003

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 23.4.2024