Tay-Sachsin tauti

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 25.1.2022

ORPHA:845
ICD-10: E75.0
OMIM: 272800

Avainsanat: GM2-gangliosidoosi, tyyppi I, Heksosaminidaasientsyymi-A:n puute, HEXA deficiency, Sphingolipidosis, Tay-Sachs

Lyhyesti

Tay-Sachsin oireyhtymä kuuluu lysosomaalisiin kertymäsairauksiin ja GM2-gangliosidoosien tautiperheeseen. Muita samaan tautiperheeseen kuuluvia oireyhtymiä ovat Sandhoffin tauti ja GM2-gangliosidoosi-AB-variantti. Tay-Sachsin tauti johtaa keskushermoston etenevään rappeutumiseen. Oireyhtymä voi puhjeta varhaislapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa, ja sen puhkeamisajankohtaa käytetään Tay-Sachsin taudin luokittelun perusteena.

Oireet ja löydökset

Tay-Sachin oirekuva vaihtelee varhaislapsuuden, nuoruuden ja aikuismuodon välillä. Lisäksi oireissa on yksilöllistä vaihtelua.

Tay-Sachsin oireyhtymän varhaislapsuuden muoto, klassinen Tay-Sachsin tauti. Varhaislapsuuden muoto on kaikkein yleisin Tay-Sachsin oireyhtymän muodoista. Vastasyntyneet vaikuttavat normaaleilta. Ensioireet puhkeavat kuitenkin 3-6 kuukauden iässä. Niihin liittyvät hypotonisuus eli alentunut lihasjänteys. Vauvat ovat herkkiä koville ja äkillisille äänille, mikä ilmenee lapsen säpsähdysreaktioina. Psykomotorinen kehitys alkaa jäädä jälkeen 6-10 kuukauden välisenä aikana. Tästä merkkinä ovat mm. ettei uusia taitoja opita ja aikaisemmin opittut taidot, kuten istuminen ja ryömiminen sekä kognitiiviset taidot alkavat heikentyä ja kadota. Lapset ottavat yhä vähemmän silmäkontaktia ja silmissä on epätavallisia silmänliikkeitä, kuten esimerkiksi nystagmusta eli silmävärvettä. Oireyhtymän edetessä ilmenee nielemisvaikeuksia ja lisääntyvää spastisuutta eli lihasjäykkyyttä, joka lopulta johtaa liikuntakyvyttömyyteen, halvaantumiseen.

Näkökyky alkaa heikketä ja se voi johtaa sokeutumiseen. Silmälääkärin tutkimuksissa 90 %:lla potilaista on  verkkokalvolllaan  kirsikanpunaisia pisteitä (cherry-red spots). Kuulonmenetys liittyy usein oirekuvaan.

Potilailla todetaan epilepsiaa ja dementiaa. Oireyhtymän loppuvaiheessa potilaat eivät enää reagoi ympäristöönsä. Tay-Sachin varhaislapsuuden muoto johtaa kuolemaan noin 3-5 vuoden iässä.

Tay-Sachsin oireyhtymän nuoruusmuoto. Tay-Sachsin taudin nuoruusmuodon ensioireet ilmenevät noin 2-10 vuoden iässä, jolloin oireina esiintyy kömpelyyttä, ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä, käyttäytymishäiriöitä sekä etenevää puhekyvyn ja älyllisten toimintojen menetystä. Silmälääkärin tutkimuksessa havaitaan usein verkkokalvossa kirsikanpunaisia pisteitä. Muut näköpulmat ovat myös mahdollisia. Nuori kuolee Tay-Sachsin taudin komplikaatioihin yleensä 15 ikävuoden tienoilla.

Tay-Sachsin oireyhtymän aikuismuoto. Tay-Sachin taudin aikuismuodossa ensioireet ilmaantuvat nuoruudesta noin 35-ikävuoden välisenä aikana. Aikuismuodon diagnosointi on usein hankalaa, ja siksi diagnoosin asettaminen saattaa viivästyä aikuisikään. Oireet etenevät paljon hitaampaa kuin Tay-Sachsin oireyhtymän nuoruusmuodossa. Aikuismuodossa voi esiintyä mm. lihasheikkoutta, dysartriaa eli keskus- tai ääreishermoston vauriosta johtuvaa puhe- ja ääntämishäiriöitä, epilepsiaa, nielemisvaikeuksia, lihasten spastisuutta eli lihasten lisääntynyttä jäykkyyttä ja dystoniaa. Dystonialla tarkoitetaan liikehäiriöitä, jotka aiheuttavat lihasjäntevyyden muutoksia ja jotka kohdistuvat mihin tahansa tahdonalaiseen lihakseen tai lihasryhmään. Oireyhtymän edetessä käveleminen ja juokseminen voi olla haasteellista, ja henkilö voi tarvita liikkumiseen kävelytukea tai pyörätuolia.

Älyllisten kykyjen heikkeneminen ja käyttäytymisoireita voi ilmetä tai ne niitä ei ole. Oireyhtymässä 40 % kokee todellisuudentajun menetyksen, hallusinaatioita, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sekä masennuskausia. Oireyhtymä voi muuttaa myös persoonallisuutta. Huomioitavaa on, ettei kaikkia edellä mainittuja oireita esiinny kaikilla potilailla, joilla on Tay-Sacshin oireyhtymän aikuismuoto, vaan oirekirjo vaihtelee huomattavasti henkilöiden välillä. Lievissä tapauksissa ensioireet voivat ilmetä vasta keski-iän jälkeen, ja ne voivat käsittää ainoastaan esimerkiksi lisääntyneen lihasjäykkyyden. Eliniänodote voi Tay-Sachin oireyhtymän aikuismuodossa yltää 60-80 ikävuoteen saakka.

Syy ja perinnöllisyys

Tay-Sachsin oireyhtymän aiheuttaa mutaatio HEXA-nimisessä geenissä kromosomissa 15 (15q23-q24). HEXA-geenistä valmistetaan heksosaminidaasientsyymi-A:n alfa-rakenneyksikkö. Toimiva heksosaminidaasientsyymi-A koostuu sekä alfa- että beeta-alayksiköistä, joiden rakenteiden on oltava moitteettomat, jotta entsyymi pystyy toimimaan normaalisti. Heksosaminidaasi-A hajottaa lysosomi-nimisissä soluelimissä GM2-gangliosidejä ja muita molekyylejä, joissa on kemiallisena ryhmänä terminaalinen N-asetyyli-heksosamiini.

Tay-Sachsin taudissa entsyymin alfa-alayksikkö on rakenteeltaan poikkeava. Tämä rakennevirhe aiheuttaa joko koko heksosaminidaasientyymi-A:n toiminnan täydellisen puuttumisen tai sen heikentyneen toiminnan. Entsyymin toiminnan puutos tai vähentynyt biologinen aktiivisuus johtaa tietyntyyppisiten rasva-aineiden, GM2-gangliosidien, kertymiseen etenkin hermosoluihin. Tämä aiheuttaa oireyhtymän oireet. Oireet ovat sitä vaikeammat mitä vähemmän soluissa on biologisesti aktiivista heksoaminidaasi-A-entsyymiä.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymää aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat tämän geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Tay-Sachsin taudin esiintyvyys on yksi tapaus 132 000 elävänä syntyvää lasta kohden (1:320 000). Oireyhtymää todetaan molemmilla sukupuolilla yhtä paljon. Tay-Sachsin tautia esiintyy muita enemmän Aškenasijuutalaisten keskuudessa.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on hyvä ottaa huomioon Sandhoffin tauti, Neuronaaliset seroidilipofuskinoosit eli NCL-taudit sekä muut lysosomaaliset kertymäaineenvaihduntasairaudet. Myös Leighin oireyhtymä ja Amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS voivat joissakin tapauksissa muistuttaa Tay-Sachsin oireyhtymää.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä entsyymiaktiivisuuden määrittämiseen esimerkiksi veren soluista. Tay-Sachsin oireyhtymässä lapsuusmuodossa heksosaminidaasientsyymi-A:n aktiivisuus on noin 0 – 0,1 % normaalista, nuoruuden muodossa noin 0,5 %; ja aikuismuodossa 2-4 %. Geenitutkimus vahvistaa tai poissulkee diagnoosin. Geenitutkimus löytää noin 95 % Aškenasijuutalaisten keskuudesta löydetyistä mutaatioista ja 60 % yleisestä väestöstä esiintyvistä mutaatioista. Kaikkia Tay-Sacshin taudin aiheuttavia mutaatioita ei tunneta. Geenitutkimusten luotettavuus lisääntyy tutkimustiedon lisääntyessä.

Tay-Sachsin oireyhtymään ei ole toistaiseksi olemassa parantavaa hoitoa. Esimerkiksi geeniterapian ja entsyymikorvaushoitojen mahdollisuutta tutkitaan. Hoito keskittyy lievittämään oireita moniammatillisen työryhmän voimin. Perheen tuki on tärkeää.

Ennuste

Eliniän ennusteeseen vaikuttaa kuinka paljon elimistössä on toiminnallista heksosaminidaasientsyymi-A:ta. Mitä enemmän henkilöllä on mutaatiosta huolimatta entsyymiaktiivisuutta jäljellä, sitä lievemmät oireet hänellä ovat ja sitä pidempi hänen eliniänodotteensa on. Kuolinsyynä ovat usein oireyhtymään liittyvät komplikaatiot, kuten hengitysvajaus.

Historia

Tay-Sachsin oireyhtymä on saanut nimensä lääkäri Waren Tayltä, joka vuonna 1881 kuvasi ensimmäisenä silmän verkkokalvolla punaisen pisteen sekä amerikkalaiselta neurologi Bernard Sachsilta, joka kuvasi oireet Aškenasijuutalaisten keskuudessa vuonna 1887. Vasta vuonna 1969 Shintaro Okada ja John S. O’Brien osoittivat Tay-Sachsin taudin johtuvan entsyymin puutteellisesta toiminnasta.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Tay-Sachs” suljettu englanninkielinen keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa: ”Tay-Sachs Disease Known as *GM2 Gagliosidosis*. Dedicated to: Baby Leonor”. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: GM2-gangliosidos
National Organization for Rare Disorders (NORD): Tay-Sachs Disease
GeneReviews: Hexosaminidase A deficiency
National Tay-Sachs & Allied Disease Association (NTSAD)