Spastinen paraplegia-56

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 19.11.2024

ORPHA: 320411
ICD-10: G11.4
ICD-11: 8B44.01
OMIM: 615030

Avainsanat: Autosomal recessive spastic paraplegia type 56 (SPG56), CYP2U1 hereditary spastic paraplegia

Lyhyesti

Perinnölliset spastiset paraplegiat (SPG) ovat sekä oirekuvaltaan että genetiikaltaan eräs heterogeenisin ryhmä perinnöllisiä hermostorappeumasairauksia. Spastinen paraplegia tyyppi-56 on monioireinen, erittäin harvinainen ja useimmiten hitaasti etenevä hermostorappeumasairaus, jossa alaraajojen spastisuus eli lihasjäykkyys lisääntyy ajan saatossa. Myös yläraajoissa voi ilmetä oireita. Osalla on pseudoxanthoma elasticum (PXE), joka on harvinainen ja perinnöllinen sidekudossairaus, jonka oireet ilmenevät ihossa, silmien verkkokalvossa ja valtimonseinämissä. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on spastinen paraplegia-56. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Ensi oireina ilmenee usein lapsuudessa alaraajojen kohonnut lihasjänteys eli spastisuus, joka on etenevä. Lisäksi alaraajojen lihakset ovat usein heikot. Lapsi oppii tavanomaista myöhemmin kävelemään ja sille on ominaista varvaskävely, epävarmuus, jäykkyys ja taipumus kaatuiluun. Alaraajoille tyypillistä on lihasheikkous ja hyperrefleksia eli heijasteiden vilkastuminen. Babinskin refleksi eli jalkapohjarefleksi on positiivinen. Siinä isovarvas kipristyy jalanselän puolelle, kun jalkapohjaa raaputetaan tylpällä esineellä kantapäästä kohti varpaita. Normaalilöydös yli vuoden ikäisillä olisi päinvastainen eli isovarvas kipristyy jalkapohjan puolelle. Noin puolella (50 %) todetaan ensimmäisen ja toisen ikävuoden välillä motoristen eli liikkumiseen liittyvien perustaitojen taantuminen (engl. neuroregression).

Lihasheikkouden ja spastisuuden asteet vaihtelevat yksilöllisesti. Toisilla ilmenee spastisuutta, toisilla kyse on enemmän lihasheikkoudesta. Joillakin spastisuus ja lihasheikkous voivat olla saman asteiset. Alaraajoissa voi olla merkkejä myös subkliinisestä aksonaalisesta neuropatiasta eli viejähaarakkeiden tuhoutumisesta.

Toisinaan myöhemmällä iällä voi ilmetä spastista ataksiaa ja dysartriaa eli ääntämishäiriöitä ja dystoniaa. Dystonialla tarkoitetaan lihassairautta, jolle tyypillistä on lihasten tahaton supistuminen, joka voi aiheuttaa epätyypillisiä ja joskus kivuliaita liikkeitä ja virheasentoja. Spastinen paraplegia-56 johtaa ajan saatossa kontraktuuriin eli lihasjäykistymiin ja kävelykyvyn menetykseen.

Spastisessa paraplegia-56:ssa useimmilla myös yläraajojen lihasjäykkyys lisääntyy. Joillakin tämä piirre ilmenee jo vastasyntyneisyyskaudella, osalla lihasjäykkyys on ilmeinen myöhemmin, esimerkiksi ensimmäisellä vuosikymmenellä. Osalla yläraajoissa voi olla dystonisia asentoja (dystonic posturing).

Motorisen kehitysviiveen lisäksi, myös sosiaalisten vuorovaikutustaitojen ja puheen omaksuminen on tavanomaista hitaampaa.

Osalla oirekuvaan liittyy oppimisvaikeuksia tai kehitysvamma. Kehitysvamman aste on usein lievä tai keskivaikea.

Aivojen rakennetutkimuksissa saatetaan nähdä muutoksia aivojen valkeassa aineessa. Niistä yleisin on satunnaiset signaalin voimistumat T2-painotteisissa magneettikuvissa. Aivokuvantamisessa voi olla viitteitä hypomyelinisaatiosta eli tavanomaista vähäisemmästä hermosolujen ympärille muodostuvasta myeliinitupesta. Myeliinitupen tarkoitus on tehostaa sähköisten hermoimpulssien kulkua hermostossa. Toisinaan voi ilmetä valkean aineen kalkkeumia. Joillakin todetaan lievä aivosillan ja pikkuaivojen vajaakehitys ja/tai tavanomaista ohuempi aivokurkiainen. Se on hermokimppu, joka yhdistää vasemman ja oikean aivopuoliskot toisiinsa.

Epilepsia on harvinaista, mutta mahdollinen.

Spastinen paraplegia-56:ssa voi ilmetä pseudoxantooma elasticum. Tämä tarkoittaa sidekudoksen poikkeavuutta mm. ihossa, silmien verkkokalvossa ja valtimonseinämissä. PXE voi kehittyä lapsuudessa tai olla ilmeinen jo vastasyntyneellä.

Joillakin todetaan silmien makulan dystrofia eli verkkokalvon pigmenttiepiteelin aistinsolujen surkastuminen, jonka ilmenemisajankohta vaihtelee varhaisnuoruudesta (n. 12-vuotiaasta) aikuisuuteen. Makulan dystrofia heikentää näkökykyä. Myös muut silmien rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset ovat mahdollisia. Näkökyvyn menettäminen on harvinaista.

Syy ja perinnöllisyys

Spastinen paraplegia-56 johtuu CYP2U1-geenin muutoksesta kromosomissa 4 (4q25). CYP2U1 (cytochrome P450 family 2 subfamily U member 1) on osa cytokromo P450-proteiinien perhettä, jotka ovat entsyymejä ja osallistuvat rasva-aineiden, kuten kolesterolin, steroidien ja lipidien synteesiin sekä lääkeaineiden hajotusaineenvaihduntaan. CYP2U1-geenistä valmistuvaa entsyymiä ilmenee etenkin eri puolilla kehoa ja runsaasti myös aivoissa.

Spastinen paraplegia-56 noudattaa autosomissa resessiivistä periytymistapaa. Tämä tarkoittaa, että henkilön molemmissa CYP2U1-geeniparin geeneissä on oltava oireyhtymää aiheuttavat geenimuutokset, jotta oireyhtymä kehittyy. Useimmiten lapsi on siis perinyt oireyhtymää aiheuttavat geenimuutokset molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava CYP2U1-geenin muutos perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on spastinen paraplegia-56 ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole lainkaan spastista paraplegia-56:ta aiheuttavaa perimänmuutosta. Todennäköisyys, että lapsi perii geenivariantin vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin hän on geenimuutoksen oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Vuoteen 2024 mennessä maailmalla on tunnistettu noin 30 henkilöä, joilla on spastinen paraplegia-56. Oireyhtymä on erittäin harvinainen ja sen yleisyydeksi on arvioitu alle yksi tapaus miljoonaa vastasyntynyttä kohden (<1: 1 000 000).

Diagnoosi ja hoito

Kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti joitakin ulkonäön ja rakenteen erityispiirteitä, lähetetään lapsi yleensä diagnoosin selvittämistä varten erikoissairaanhoitoon. Spastinen paraplegia-56 diagnoosia ei yleensä pysty oireiden perusteella päättelemään, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai -paneelilla tai tutkimalla kaikki tunnetut geenit eksomisenvenssoinnilla. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä muilla perheessä tai lähisuvussa ja antaa tärkeää tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi. Toistaiseksi ei ole mahdollista arvioida millainen geenimuutos eli -variantti aiheuttaa vaikean ja mikä taas lievemmän oirekuvan.

Spastista paraplegia-56:ta ei voi parantaa, mutta siihen liittyviä oireita voidaan hoitaa. Säännöllinen terveydentilan seuranta on tärkeää. Sydän ja verisuonielimistön ja lihasten kunnon ylläpitäminen edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Spastisuutta vähentävä lääkehoito tukee ja ylläpitää henkilön liikunta- ja toimintakykyä. Toiminta- ja fysioterapia ovat hyödyllisiä. Erilaiset ortoosit, tuet ja liikkumisen apuvälineet ovat useimmille tarpeelliset. Vitamiinilisien, kuten folaatin, käytön mahdollisista hyödystä on muutamia mainintoja lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Perheen tuki ylläpitää ja lisää perheen voimavaroja.

Ennuste

Spastisen paraplegia-56:n ennuste vaihtelee yksilöllisten oireiden mukaan. Oirekirjo on laaja. Osa ei pysty kävelemään, osa pystyy itsenäiseen elämään aikuisuudessa. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mainintoja äkillisistä ja henkeä uhkaavista komplikaatioista.

Historia

Christelle Tesson kollegoineen kuvasi Spastinen paraplegia-56:n (SPG56) ensimmäisenä vuonna 2012, ja käytti siitä nimitystä SPG49. Eräs toinen tutkimusryhmä oli kuitenkin ottanut nimen jo hetkeä aikaisemmin käyttöön ja siksi tiedeyhteisö sopi, että CYP2U1-geenimuutoksesta johtuvaa oirekokonaisuutta kutsutaan SPG56:ksi.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”spastic paraplegia 56” oma keskusteluryhmä nimeltään ”hereditary spastic paraplegia SPG 56” läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Neuroliitto: Hereditaariset spastiset parapareesit (HSP-sairaudet)

Socialstyrelsen: Hereditär spastisk parapares

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Autosomal recessive spastic paraplegia type 56

National Organization for Rare Disorders (NORD): Hereditary Spastic Paralegia 56

Lähteet

Orphanet: Autosomal recessive spastic paraplegia type 56

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Spastic paraplegia type 56, SPG56

GeneReviews®: Hereditary Spastic Paraplegia Overview

Tesson, C., Nawara, M., Salih, M. A., Rossignol, R., Zaki, M. S., Al Balwi, M., … & Stevanin, G. (2012). Alteration of fatty-acid-metabolizing enzymes affects mitochondrial form and function in hereditary spastic paraplegia. The American Journal of Human Genetics, 91(6), 1051-1064. DOI: 10.1016/j.ajhg.2012.11.001

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 19.11.2024