Sotosin oireyhtymä

Lastentautien- ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Maarit Peippo, Väestöliiton perinnöllisyysklinikka 2005. Päivitetty 12.4.2016 Jaana Nopola-Hemmi, lastenneurologian erikoislääkäri, Norio-keskus

ORPHA: 821

Avainsanat: Isokokoisuus, tyypilliset ulkonäköpiirteet, oppimisvaikeudet; synonyymejä: Sotos, Sotosin syndrooma, Sotos syndrome, cerebral gigantism

Lyhyesti

Sotosin oireyhtymälle on tyypillistä isokokoisuus, tunnusomaiset ulkonäköpiirteet ja eriasteiset oppimisvaikeudet, usein lievä kehitysvammaisuus. Oireyhtymä voidaan melko luotettavasti tunnistaa sille ominaisten kliinisten piirteiden perusteella, kliininen diagnoosiepäily varmennetaan geenitutkimuksella.Yli 90 %lta niistä henkilöistä, joilla oireyhtymää epäillään kliinisten löydösten perusteella, löytyy mutaatio kromosomissa 5 sijaitsevassa NSD1-geenissä.

Historiaa

Sotosin oireyhtymään sopivat piirteet on kuvattu ensimmäisen kerran 1930-luvulla,  ja oireyhtymä on saanut nimensä lääkäri Juan Sotosin mukaan 1964. Sotos työryhmineen kuvasi viisi lasta, joilla yhteisenä piirteenä oli kiihtynyt kasvu, yhteneviä ulkonäköpiirteitä ja poikkeva kehitys. Sotosin oireyhtymään liittyvä NSD1 geenin mutaatio kuvattiin ensimmäisen kerran v. 2002.

Tavallisimmat oireet ja löydökset

Raskaus ja imeväisikä

Raskausaika on yleensä normaali. Lapset, joilla on Sotosin oireyhtymä ovat jo usein vastasyntyneenä isokokoisia pituuden, painon ja päänympäryksen suhteen. Huomiota voi kiinnittää persoonalliset ulkonäköpiirteet sekä kookkaat jalkaterät ja kädet. Vastasyntyneisyyskauden ongelmina on tyypillisesti joko alentunut tai korostunut lihasjäntevyys sekä syömisvaikeudet, jotka selittynevät poikkevan lihasjäntevyyden lisäksi nielemisen- ja imemisen koordinointiongelmilla.  Osa Sotosin oireyhtymää sairastavista-lapsista voi tarvita nenämahaletkua ravitsemuksen turvaamiseksi. Imeväisiällä voi esiintyä refluksitautiin  (happaman mahansisällön nouseminen ruokatorveen) liittyviä oireita kuten oksentelua ja  hengitysoireita. Myöhemmällä iällä syömispulmat yleensä väistyvät.  Joillakin vastasyntyneillä voi olla kellastumista ja taipumusta mataliin verensokereihin.

Tunnusomaiset ulkonäköpiirteet

Sotosin oireyhtymään liittyvät tunnusomaiset kasvonpiirteet ovat usein parhaiten havaittavissa vauvaiästä kouluikään.  Kallo on pitkänomainen, otsa korkea, kupera ja leveä. Hiusraja on otsalla ja ohimoilla tavallista korkeammalla ja hiusten kasvu voi olla heikohkoa. Yläluomien seudun linja on alaspäin vino. Leuan kärki on kolmiomainen ja leuka pitenee kasvun myötä. Aikuistuessa Sotosille omainen kasvonpiirteistö ei aina ole niin selkeä, vaikka kasvojen pitkänomaisuus ja leuan muoto usein säilyvätkin.

Kasvu

Varhaislapsuuden pituuskasvu on tyypillisesti kiihtyvää ja luuston kypsyys eli ns. luustoikä on pidemmällä kuin lapsen ikä. Vaikka Sotos -lapset ovat ikätovereihin verrattuna pitkiä, tutkimusten mukaan heillä on esimurrosiässä kuitenkin enemmän matala kuin kohonnut kasvuhormonitaso, jonka taustalla on mahdollisesti erityinen herkkyys kasvuhormonille reagoiville solunsisäisile reseptoreille. Isokokoisuuden vuoksi Sotos-lapsia luullaan usein ikäistään vanhemmaksi  ja siitä johtuen myös vaatimustaso ja odotukset voivat olla liian korkeita.  Pituuskasvu tasaantuu yleensä murrosiässä ja aikuispituus jää  yleensä tavanomaiseen vaihteluväliin, joskin  vanhempien pituuksien perusteella laskettavaa odotuspituutta pidemmäksi. Fyysinen puberteetti voi alkaa etenkin tytöillä tavanomaista aiemmin.

Kehitys

Useimmilla Sotos lapsilla on hidas motorinen kehitys, jonkin verran alentunut lihasjäntevyys, vaikeutta tasapainossa ja koordinaatiotaidoissa. Lapsilla on usein vaikeutta puheenkehityksessä, keskittymisessä ja oppimisessa.  Oppimisvaikeuksien vaikeusaste vaihtelee oppimisen erityisvaikeuksista lievään- tai keskivaikeaan kehitysvammaisuuteen. Sotosin oireyhtymään ei kuulu kehityksen taantuminen. Käyttäytymisessä saattaa olla ylivilkkautta, univaikeuksia sekä aggressiivisia tai autistisia piirteitä. Lapsilla voi olla myös taipumusta sosiaaliseen vetäytymiseen ja heikkoon itsetuntoon. Sosiaalisten taitojen kypsyminen on usein hidasta vaikeuttaen ikätoveriseuran saamista ja harrastustoimintaan liittymistä.

Oireyhtymään liittyvä matala lihasjäntevyys ja nivelten ylitaipumus voivat altistaa jalkaterien asentovirheille. Toisinaan suositellaan ohjaavia tukipohjallisia. Selän ryhtivirheet; skolioosi ja kyfoosi, ovat myös tavallisia. Näiden suhteen järjestetään tarvittaessa ortopedin konsultaatio. Sotosin oireyhtymään voi liittyä myös ohuet ja hauraat kynnet.

Anatomiset muutokset nenänielussa yhdessä matalan lihasjäntevyyden kanssa voivat aiheuttaa suuhengitystä ja kuorsausta. Suun motoriikan poikkeavuuden vuoksi lapsella saattaa olla syömisvaikeuksia, puheen epäselvyyttä ja tavallista runsaampaa kuolaamista.

Neurologia

Aivojen kuvantamistutkimusten perusteella Sotosin oireyhtymään ei liity merkittäviä keskushermoston rakennemuutoksia. Pieniä poikkeavuuksia, kuten lievää aivokammioiden koon suurenemista voidaan nähdä. Keskushermostoperäinen matalasta lihasjäntevyydestä johtuva velttous on voimakkainta imeväisiässä ja lievenee iän myötä.Kuumekouristuksia saa noin 50 % Sotosin oireyhtymää sairastavista lapsista ja osalle voi myöhemmin kehittyä epilepsia, joka on yleensä hyvin epilepsialääkkeillä hallittavissa.

Hampaisto

Sotosin oireyhtymässä suulaki on usein korkea, hampaiden puhkeamisikä vaihtelee,  ja vaikka nopeaan varhaiskasvuun liittyen hampaat  puhkeavat usein aikaisin, yksi tai useampi hammasaihe saattaa puuttua ja  kiillevaurioita voi esiintyä.  Ientulehdukset ja hampaitten värjäymät ja kulumisalttius ovat tavallista yleisempiä. Hammaslääkärin tutkimus ja seuranta on tärkeää, samoin hyvästä suuhygieniasta huolehtiminen.

Korva- ja hengitystietulehdukset

Toistuvat korva- ja hengitystietulehdukset ovat ensimmäisinä ikävuosina tavallisia ja voivat joskus johtaa välikorvatyyppiseen kuulonalenemaan. Sisäkorvatyyppisiä kuulovammoja näyttäisi Sotosin oireyhtymässä olevan vain harvoin. Korvalääkärin konsultaatiota ja kuulontutkimusta suositellaan, mikäli toistuvia korvatulehduksia esiintyy.  Tulehdusten runsaalta tuntuvasta määrästä huolimatta Sotos-lapsien immunologisesssa puolustusjärjestelmässä ei ole todettu poikkeavuutta.

Sydän

Noin 5-10%:lla lapsista on synnynnäinen sydänvika, tavallisimmin avoin valtiotiehyt tai kammio- tai eteisväliseinäaukko.  Osa sydänvioista paranee itsekseen, mutta joskus voidaan tarvita kirurgista sulkua. Seuranta tapahtuu lasten sydänlääkärin toimesta.

Virtsatiet

Sotosin oireyhtymään liittyy noin viidenneksellä virtsatulehduksia, joiden taustalla on usein virtsan takaisinvirtausta, minkä vuoksi munuaisten ja virtsateiden rakenne on hyvä tutkia kertaalleen ultraäänellä. Virtsatietulehdukset hoidetaan samoin periaattein kuin yleensäkin. Ummetusta esiintyy noin joka kymmenennellä, sen hoitoperiaatteet ovat samat kuin muutenkin, eli laadullisesti oikea ravinto ja tarvittaessa ummetuslääkkeet.

Kilpirauhanen

Kilpirauhasen vajaatoimintaa on kuvattu, samoin lisääntynyttä hikoilua, kasvojen ihon punoitusta sekä kämmenten ja jalkaterien herkyyttä lämmönvaihtelulle merkkinä autonomisen hermoston säätelypulmasta.

Kasvainriski

Sotosin oireyhtymään, kuten muihinkin suurikasvuisuusoireyhtymiin, on kuvattu myös liittyvän hieman keskimääräistä suurempi kasvainriski.

Silmät

Silmien taittoviat, etenkin kaukotaitteisuus (hyperopia) ja karsastus, ovat tavallista yleisempiä.

Yleisyys

Esiintyvyysluvut vaihtelevat,  tällä hetkellä esiintyvyydeksi arvioidaan 1/9000- 1/14 000, eli Suomessa syntyy vuosittain muutamia lapsia, joilla on Sotosin oireyhtymä.

Mistä Sotosin oireyhtymä aiheutuu

Tavallisin syy Sotosin oireyhtymään on  mutaatio kromosomin 5 pitkässä haarassa (5q35) sijaitsevassa NSD1-geenissä.  NSD1 geenin ajatellaan säätelevän tiettyjä muita kasvuun ja kehitykseen vaikuttavia geenejä.

Perinnöllisys

Yli 95%:ssa tapauksista  NSD1-geenin mutaatio on syntynyt uutena, ns. de novo mutaationa,  mikä tarkoittaa sitä, että lapsi ei ole perinyt muutosta kummaltakaan vanhemmalta. Edellä mainitussa tapauksessa uusiutumisriski perheessä on pieni (alle 1 %).  Kuitenkin joissakin tapauksissa NSD1-geenin mutaatio voi periytyä lapselle vanhemmalta.  Sotosin oireyhtymää sairastavan henkilön riski saada lapsi, jolla on sama sairaus, on 50 %. Suomessa kliinisen genetiikan yksiköissä on mahdollista tutkia myös vanhemmat NSD1-geenin osalta. Oireyhtymään on tarjolla sikiödiagnostiikkaa.

Diagnostiikka

Sotosin oireyhtymää aletaan yleensä epäilemään lapsuusiässä isokokoisuuden ja tyypillisten ulkonäköpiirteiden sekä kehityksellisten vaikeuksien  perusteella. Ulkonäköpiirteet eivät ole enää niin selkeitä aikuisiässä.  Diagnostiikkaa tukevat geneettiset tutkimukset ovat tarpeellisia ja ne järjestetään Suomessa yleensä keskussairaaloiden lastentautien-, lastenneurologian  tai perinnöllisyysääketieteen yksikköjen toimesta.

Seuranta ja kuntoutus

Lapsilla kehityksen seuraaminen ja tukeminen on tärkeää ja se voi oman asuinpaikkakunnan toimintamallin mukaisesti toteutua joko lastentautien- tai lastenneurologian poliklinikalla tai yhteistyössä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon  tai kehitysvammahuollon kanssa.  Yksilöllisen tarpeen mukaisesti lapselle ohjelmoidaan fysio- puhe- ja toimintaterapeutin arviot ja kehityksen tueksi järjestetään tarvittaessa terapiajaksoja. On tärkeä myös tukea lasta ikätasoiseen liikkumiseen ja harrastetoiminnan pariin. Psykologin tutkimus kehitystason arvioimiseksi  olisi hyvä tehdä vimeistään esikouluiässä. Lapsi saattaa tarvita päiväkodissa tai koulussa tehostettua tai erityistä tukea, esim. päivähoidon pienryhmää tai koulussa luokkamuotoista erityisopetusta. Kielellisen kommunikaation tueksi saatetaan suositella kuvia ja tukiviittomia.  Perheille suositellaan sopeutumisvalmennuskursseja ja perhekursseja vertaistuen saamiseksi. Lapsi ja perhe voidaan tarvittaessa ohjata  neuvola- ja koulupsykologille, perheneuvolaan tai lasten/nuorisopsykiatrian poliklinikalle, mikäli tunne-elämän puolen haasteet korostuvat.

Ennuste

Oppimisvaikeuksien aste vaihtelee Sotosin oireyhtymässä, useimmat lapset tarvitsevat koulussa tehostettua tai erityistä tukea. Sotosin oireyhtymään ei aikuisiällä näyttäisi olevan lisääntynyttä sairastelevuutta muuhun väestöön verrattuna eikä oireyhtymä vaikuta elinikäennusteeseen.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomalainen Facebook-ryhmä: Sotosin oireyhtymä

Suomen Sotos-perheiden tukiyhdistys

Lähteet

OMIM: Sotos syndrome

Orphanet: Sotos syndrome

Socialstyrelsen: Sotos syndrom

Baujat G, Cormier-Daire V: Sotos Syndrome. Orphanet Journal of Rare Diseases 2007, 2:36.

Sheth K et al. The Behavioral Characteristics of Sotos Syndrome. Am J Med Gen 2015; Vol 167, Issue 12, 2945-2956.

Cole T.R.P. Sotos syndrome. Management of Genetic Syndromes, 2010 John Wiley & Sons, Inc.3rd Edition 769-786.