SLC6A1-enkefalopatia

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 13.3.2023

ORPHA:1942
ICD-10: G40.4
ICD-11: 8A61.22

Avainsanat: SLC6A1-related myoclonic-atonic epilepsy (MAE), GAT1 deficiency, SLC6A1-related disorders

Lyhyesti

SLC6A1-epileptinen enkefalopatia (lyhyesti SLC6A1-enkefalopatia) on harvinainen aivosairaus, johon liittyy epilepsia ja usein kehitysvammaisuus. Ensimmäinen epilepsiakohtaus ajoittuu keskimäärin alle neljän vuoden ikään (seitsemännestä kuukaudesta kuudenteen ikävuoteen saakka). Epilepsiakohtauksen tyyppi voi vaihdella poissaolokohtauksesta, myoklooniseen eli toistuvia lihaskouristuksia käsittävään kohtaustyyppiin tai atooniseen eli lihasjänteyden menetyskohtaukseen (lyyhistymiskohtaus). SLC6A1-enkefalopatiaan voi liittyä kielellisiä haasteita sekä käyttäytymispulmia, mutta toisilla niitä ei ole lainkaan. Osalla epilepsiaan voi liittyä kehitysvamma. Useimmiten kehitysvamman aste on lievästä keskivaikeaan. Koska kyse on harvinaissairaudesta kaikkia oireita ei välttämättä ole kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa, eikä kaikilla välttämättä ole niitä oireita, jotka jo tunnetaan.

Oireet ja löydökset

Varhaislapsuudessa ilmenevät epileptiset enkefalopatiat ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, joiden ensimmäinen oire on usein epilepsia. Epileptisiin enkefalopatioihin liittyy usein kehitysviive silloinkin, jos epilepsia onnistutaan hillitsemään lääkkein. Aikaisemmin epileptisiä enkefalopatioita luokiteltiin oirekuvan perusteella, mutta nykyään yhä useammin oireiden aiheuttajaksi löytyy mutaatio jossakin tietyssä geenissä. Geenien nimen perusteella luokiteltuja epileptisia enkefalopatioita tunnetaan jo lähes sata erilaista. Kun epileptinen enkefalopatia luokitellaan sitä aiheuttavan geenin mukaan, on mahdollista, että geenimuutos aiheuttaakin useampia toisistaan poikkeavia oireistoja. Tästä johtuu, että oireyhtymän kirjo ja oireiden vaikeusaste voivat poiketa henkilöstä toiseen.

Lapsen kognitiivinen eli tiedonkäsittelyyn liittyvä kehitys on neljäsosalla (25 %) ikätasoista ennen ensimmäistä epilepsiakohtausta. Epilepsian myötä kognitiivinen kehitys vaikeutuu. Kehitysvamman aste on useimmiten lievä tai keskivaikea, mutta se voi olla myös vaikea.

SLC6A1-enkefalopatiassa epilepsian tyyppi vaihtelee. Useimmilla ilmenee poissaolokohtauksia, myokloonista epilepsiaa tai atoonisia kohtauksia. Myoklooniselle kohtaukselle tyypillistä voimakkaat ja toistuvat lihassupistukset esimerkiksi raajoissa, kasvoissa ja/tai vartalossa, ja lihassupistukset voivat olla symmetrisiä tai yleistyneitä eli koko kehoa käsittäviä. Myoklonisia kohtauksia voivat laukaista lepo, aktiivisuus, valo tai jännitys. Atooninen kohtaukselle ominaista on mm. äkillinen lihasjänteyden menetys. Erään aineiston mukaan (jossa 34 henkilöä, joilla SLC6A1-enkefalopatia) lähes puolella (47 %) kohtaustyyppi luokiteltiin myokloonis-atooniseksi epilepsiaksi. Lähes joka kymmenennellä (10 %) ilmeni myös ataksiaa eli tahdonalaisten lihasten koordinaatiovaikeuksia.

Syy ja perinnöllisyys

SLC6A1-enkefalopatia johtuu toisen perimässä olevan SLC6A1-geenin mutaatiosta (kromosomissa 3p25.3), joka johtaa valmistuvan geenituotteen toimimattomuuteen. SLC6A1-geeni tuottaa GABA-välittäjäaineen kuljettajaproteiinia (GABA transporter 1 (GAT-1) protein), jonka tehtävä on ottaa GABA-välittäjäainetta takaisin hermosoluihin hermosolujen välisistä synapsiraoista, ja täten estää GABA-välittäjäaineen vaikutuksia keskushermostossa. Yleisesti GABA-järjestelmä hillitsee hermosolujen toimintaa. Kun kuljettajaproteiinin määrä jää riittämättömäksi kehossa SLC6A1-geenin mutaation vuoksi, hermosolujen toiminta jää tavallaan päälle, mistä seuraa oireyhtymän keskushermosto-oireet.

SLC6A1-enkefalopatia periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että oireyhtymän kehittymiseen riittää mutaatio vain toisessa perimässä olevassa SLC6A1-geenissä. Henkilöllä, jolla on SLC6A1-geenin mutaatio perimässään, on 50 % todennäköisyys saada lapsi, jolla on SLC6A1-enkefalopatia.

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa mainitut SLC6A1-enkefalopatiat ovat syntyneet uuden, niin kutsutun de novo-mutaatio seurauksena. Tällöin vanhemmilta ei löydetä perimäntutkimuksissa SLC6A1-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä olisi seurausta sukusolumosaikismista. Siinä osassa vanhemman sukusoluja on SLC6A1-geenimutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on SLC6A1-enkefalopatia. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

SLC6A1-enkefalopatia on erittäin harvinainen. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa alle 50 henkilöä, joilla on SLC6A1-enkefalopatia. Koska SLC6A1-geeni on vasta hiljattain lisätty epileptistä enkefalopatiaa tutkivien geenipaneelissa olevien geenien joukkoon, on todennäköistä, että todettujen SLC6A1-enkefalopatioiden määrä kasvaa lähitulevaisuudessa.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnostiikassa on huomioitava muut varhaislapsuudessa alkavat epileptiset enkefalopatiat, joilla on eri geneettinen tausta, mutta yhteneväisyyttä SLC6A1-enkefalopatian kanssa.

Diagnoosi perustuu lapsella ilmeneviin oireisiin ja vahvistetaan tai poissuljetaan perimäntutkimuksella. EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä havaitaan usein tälle epileptiselle enkefalopatialle tyypillisiä löydöksiä.

SLC6A1-enkefalopatiaa ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan hoitaa. Hoitona voi olla esimerkiksi valproaatti-epilepsialääkkeen käyttö yhdistettynä mahdollisesti vielä johonkin toiseen epilepsialääkkeeseen. Epilepsialääkitys suunnitellaan ja toteutetaan jokaisen tarpeiden ja oireiden mukaisesti. Lapsen yleistä kehitystä pystytään tukemaan yksilöllisesti räätälöityjen terapioiden avulla. Perheelle annettava tuki on tärkeää.

Ennuste

Koska SLC6A1-enkefalopatia on erittäin harvinainen, eliniän odotteesta ei ole saatavilla luotettavia tietoja.

Historia

Gemma L. Carvill kollegoineen kuvasi ensimmäisen kerran vuonna 2015 henkilöitä, joilta löydettiin SLC6A1-geenin mutaatio ja myokloonis-atooninen epilepsia sekä kehitysvamma. Myöhemmin kun SLC6A1-enkefalopatioiden määrä lisääntyi havaittiin, että oireyhtymässä voi ilmetä myös muuntyyppistä epilepsiaa ja vaihtelua kehitysvamman tasossa.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ” SLC6A1″ ainakin SLC6A1 Connect-yhteisön englanninkieliset FB-sivut.

Aiheesta muualla

National Organization for Rare Disorders (NORD): SLC6A1 epileptic encephalopathy

SLC6A1 Connect

EpiCARE: a European Reference Network (ERN) for rare and complex epilepsies. EpiCARE on Euroopassa toimiva verkosto, jonka tavoite on tunnistaa Harvinaiset ja vaikeat epilepsiat, selvittää niiden syitä ja edistää epilepsian hoitoa.

Lähteet

Orphanet: Myoclonic-astatic epilepsy
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Solute carrier family 6 (neurotransmitter transporter, gaba), member 1; SLC6A1

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 13.3.2023